Ovatko kilot geenien syytä? Voisiko läskistään syyttää äitiään tai isäänsä? Professori Pertti Mustajoki epäilee kovasti näitä väitteitä.

Ylipainon geneettiset selitykset ovat aina vaivanneet professori Pertti Mustajokea. Kun kaksostutkimuksista aikoinaan pääteltiin, että lihavuudesta jopa 30–60 prosenttia on perinnöllistä, Mustajoki epäröi.

– En ole pystynyt ymmärtämään, mitä nuo prosentit käytännössä merkitsevät. Entä mitä suuri yleisö ajattelee, kun kuulee lihavuuden johtuvan osaksi perimästä? Ehkä monelle tulee mieleen, että varmaan juuri hän kuuluu tuohon puolikkaaseen, jolle lihavuus on periytynyt: täytyy vain tyytyä kohtaloon kilojensa kanssa.

Mustajoki kertoo tutkimuksesta, jossa todettiin tuberkuloosikuolleisuuden olevan samalla tavalla perinnöllistä. Ei kukaan silti pidä tuberkuloosia perinnöllisenä, vaan taudin aiheuttaa tuberkuloosibakteeri. Professori päätteli periytymisen tarkoittavankin sitä, että osalla ihmisistä vastustuskyky ympärillä oleviin altisteisiin periytyy – ei siis itse tulos, tuberkuloosi tai lihavuus.

Ympäristö suosii lihavuutta

– Geenimme ovat normaaleja, mutta ympäristömme on muuttunut lihavuutta suosivaksi. Se ratkaisee, miten hyvin pystymme vastustamaan ympäristömme houkutuksia, vaikkapa pikaruokaa ja entistä isompia limsapulloja ja karkkipusseja.

Lihavuusepidemia on viime vuosikymmenien tuotosta, eikä ihmisen geneettinen perimä muutu siinä ajassa juuri nimeksikään. Niinkin monimutkaisessa prosessissa kuin lihomisessa on sitä paitsi kyse kymmenien geenien yhteisvaikutuksesta.

Kun siis luemme lehdestä taas yhden lihavuusgeenin löytyneen, luemme itse asiassa yhdestä palapelin palasesta, jolla ei yksinään tee yhtään mitään. Lisäksi on ratkaisematta, miten tuo palapeli kokonaisuutena käyttäytyy.

Lapsuuden tottumukset näkyvät

Geenejä paljon isommassa roolissa on todennäköisesti lapsuutemme.

– Lapsena opitut syömis- ja liikuntatottumukset ohitetaan lihavuuskeskustelussa usein kokonaan. Ruuan tuputus ja lapsen houkutteleminen syömään yli luonnollisen ruokahalun näkyy vielä aikuisenakin. Monen kodin tapoihin kuuluu edelleen palkita ruoalla erilaisista suorituksista tai käyttää herkkuja mielensä pahoittaneen lapsen lohduttamiseen.

Usein lapsia myös houkutellaan syömään terveellistä ruokaa lupaamalla jälkiruuaksi namia tai jätskiä.

– Tutkimusten mukaan se opettaa lapset inhoamaan salaattia ja pitämään jäätelöstä.

Lue lisää: Pertti Mustajoki/ Ylipaino – tietoa lihavuudesta ja painonhallinnasta. Duodecim.

TUNNISTA TIUKAT PAIKAT

”Nyt teen suunnanmuutoksen elämässäni! Kävelen joka päivä puoli tuntia, en enää koskaan syö viineriä ja aloitan aamuni aina kaurapuurolla.”

  • Epärealistiset päätökset on tuomittu epäonnistumaan. Voisitko aloittaa 1–2 kävelylenkillä viikossa ja lisätä vähitellen lenkkejä 4–5 kertaan viikossa? Viinerin voit vaihtaa pullaan ja antaa itsellesi luvan herkutella siivulla vaikkapa iltapäivän kahvihetkenä työpaikalla. Aamiainen voi olla vähäkalorinen mutta täyttävä monella tapaa. Kirjastosta löytyy painonhallintaoppaita, joissa on esitelty muun muassa useita hyviä aamiaisvaihtoehtoja.

”Jos laitan suklaalevyn muiden ruokatavaroiden taakse, se ei turhaan houkuttele. Silloin pystyn ottamaan siitä palasen silloin tällöin.”

  • Näinkö arvelet? Entäpä, jos tiukan paikan tullen kaivatkin levyn esiin ja ahmit sen kokonaan? Kaikkein houkuttelevimpia herkkuja ei kannata edes ostaa varastoon. Herkkuhetket on toki sallittu laihduttajallakin, mutta suunnitellusti ja hillityin herkkumäärin. Jos suklaa on intohimosi, anna itsellesi etukäteen lupa nauttia yksi patukka karkkipäivänä.

”Kaikki meni tänään pieleen, lohduttaudun siis syömällä.”

  • Ymmärrettävää, mutta löytyisikö muita tapoja lohduttautua? Soitto hyvälle ystävälle ja murheista kertominen on hyödyllisempää kuin suruun ja yksinäisyyteen syöminen. Mieliteko voi tällaisissa tilanteissa olla hyvinkin voimakas, mutta tutkimusten mukaan syömähimo hellittää noin 15 minuutin kuluttua, jos sille ei anna periksi. Yritä siis kestää ensimmäinen vartti.

”Teinpä rutkasti ylitöitä, ansaitsen kyllä kakkupalani.”

  • Keksi jokin muu sinulle tärkeä palkinto, tai palkitse itsesi viikon ylitöistä vaikkapa yhtenä päivänä viikossa.

”Ihanaa. Rankka päivä on takana. Nyt sohvalle tv:n ääreen kunnon iltapalan kera.”

  • Yritä pitää kaikenlainen ruokailu ja tv:n katselu erillään. Telkun ääressä tulee huomaamatta syötyä liikaa ja herkuteltua. Ruokailuun kannattaa keskittyä ruoka-aikana, silloin syömisestä myös nauttii enemmän kuin elokuvan ääressä napostelusta.

”Sorruin syöpöttelemään, ei minusta ole tähän ollenkaan. Parasta tyytyä kiloihini, kun olen niin heikko.”

  • Tällainen sortumisajattelu on aivan turhaa. Poikkeamista suunnitelmista tapahtuu kaikille, joten älä anna sen lannistaa. Sorru sallitusti. Osta lempiherkkuasi vaikka kerran viikossa ja syö se hyvällä omallatunnolla. Kiloja kerryttävä sortuminen ei sekään saisi masentaa: uudestaan vain yrittämään!

Lue lisää:

Terveyskirjasto - Ylipaino ja lihavuus

Hyvä Terveys - Paino alas pienin askelin

Hyvä Terveys - Laihduttaja, näin onnistut