Pohjoismaiden asukkaat saivat uusia ohjeita siitä, miten syödä paremmin. Mikä muuttui ja miksi, suositusryhmän suomalaisjäsen Ursula Schwab?

Ravitsemussuositukset kertovat, minkä verran mitäkin ravintoainetta olisi terveellistä syödä. Aikaisemmin ne olivat lähinnä ammattilaisten työkalu. Nykyään, kun ruoan merkitys terveyteen on tajuttu, suositukset julkaistaan netissä ja ihmiset odottavat kiihkeinä päivityksiä.

Suosituksista myös kiistellään - varsinkin, jos sattuu unohtumaan, että ne on laadittu kokonaisvaltaiseksi ohjeeksi terveille, kohtalaisesti liikkuville ihmisille.

— Jos on vaikka ammattijalkapalloilija tai kala-allergikko ja epäilee, ettei ruoka riitä ravitsemaan, kannattaa kysyä neuvoa laillistetulta ravitsemusterapeutilta, ravitsemusterapiaen apulaisprofessori Ursula Schwab painottaa.

Tosiasiassa ilman suosituksia emme edes tietäisi, mitä ja minkä verran nykyisessä ruokarunsaudessa on hyvä syödä!

Vähemmän voita

Intohimoinen suhtautuminen ruokaan ja nettikeskustelut ovat synnyttäneet myös uuden ilmiön: Kuka tahansa voi esiintyä ravitsemuksen asiantuntijana.
— Tieteellinen näyttö yritetään kumota vaikkapa väittämällä, että voi on terveellistä siksi, että se on lisäaineeton luonnontuote ja margariini teollisesti prosessoitua rasvaa.

Ursula Schwab antaa myös ravitsemusterpia ja kun potilas puolustelee voin käyttöään luonnollisuudella, Ursula Schwab kertoo rauhallisesti, mitä mieltä tutkimus on: kova rasva, jota voi on pullollaan, on terveydelle paljon suurempi vaara kuin margariinin lisäaineet, joista suurin osa on luonnollisen kaltaisia.

— Esimerkiksi beetakaroteeni on samaa kuin porkkanassa ja triglyseridien osaset ovat samoja yhdisteitä, joita elimistömme pilkkoo kaikesta rasvasta.
Schwab tietää mistä puhuu, sillä hän on suositustyössä pohjoismaisen rasvatyöryhmän puheenjohtaja. Hänen kanssaan kannattaakin ryhtyä vänkäämään voin terveellisyydestä vasta, kun on itse lukenut läpi puolimetrisen pinon rasvatutkimuksia ja selvillä niiden luotettavuudesta.

Lisää D-vitamiinia

Ruoka vastaan ravitsemus -keskustelu ryöpsähtänee taas, kun pohjoismaisiin suosituksiin julkaistiin päivitykset. Yksi odotetuin säätö koskee D-vitamiinia. D-vitamiinin saantisuositusta nostettiin hienoisesti 7,5:sta 10 mikrogrammaan. Nosto vaikuttaa vaisulta, kun apteekista saa jopa 50 mikrogramman tabletteja.

Tanskalaistutkijat suhtautuivat nostoon epäilevimmin. He muistuttivat, että pitkään liikaa käytetty D-vitamiini on myrkky, kuten muutkin rasvaliukoiset A-, E- ja K-vitamiinit. Liika D-vitamiinin tekee samaa kuin liian vähäinen: luut alkavat haurastua.

— Norjassa suositeltiin juuri, ettei myynnissä saisi olla 20 mikrogrammaa suurempia D-vitamiinilisiä, Ursula Schwab kertoo.

Vieläkään D-vitamiinilisää ei suositella kaikille. Sitä tarvitsevat vain alle 18-vuotiaat ja yli 60-vuotiaat sekä ne, jotka eivät käytä vitaminoituja maitotuotteita. Myös kala, sienet ja rasvalevitteet sisältävät runsaasti D-vitamiinia.

Silti Schwabista on hyvä, että asiasta on keskusteltu, sillä osa saa deetä edelleen liian vähän, vaikka saanti on Suomessa uusimpien tutkimustulosten mukaan korjaantunut mukavasti.

Suolaus kuriin

Kansallisesti suolauksessa ja rasvankäytössä ollaan menty takapakkia. Suomalaiset olivat jo hylkäämässä pahimman tönkkösuolauksen, mutta sitten suolaa ruvettiin ripottamaan valmiin annoksen päälle. Sormisuolauksessa hyvää on se, ettei kokki pääse suolaamaan jokaista syöjää, vaan syöjä saa päättää sydäntautiriskistään itse.   

— Sormisuolaus pitää valitettavasti yllä suolanhimoa. Jos suolaa vähentää selvästi, suu tottuu parissa viikossa ja suola alkaa maistua ikävältä.
Harmillisen usein hyvien ruokavalintojen esteenä ovat pakkausmerkinnät. Ne Schwab muuttaisi ymmärrettäviksi ja pränttäisi niin isolla, että tiedot pystyy ostohetkellä lukemaan.

— Onneksi uusi pakkausmerkintäasetus velvoittaa isontamaan tekstin kokoa ja merkitsemään allergeenit tummennetulla.

Elintarviketeollisuus voisi myös olla eettisempi. Ravitsemustutkija haluaisi poistaa harhatarrat, joilla kuluttajan huomio napataan toisarvoisiin asioihin. Tuotteessa saattaa olla iso teksti ”lisäaineeton.”

— Asia sinällään pitää paikkansa, mutta itse tuote voi olla kovarasvainen, yltiösokerinen tai liian suolainen. Lisäaineettomuus on pikkujuttu, jos tuote muutoin aiheuttaa suoranaista terveyshaittaa, Ursula Schwab sanoo.

Sydänmerkki on ruoan merkinnöistä luotettavin, sillä se annetaan vain tuoteryhmänsä parhaimmistolle. Luomutuotekin voi olla suolainen tai runsaasti kova-rasvainen, vaikka onkin ilman torjunta-aineita kasvatetuista raaka-aineista tehty.

— Vaikka elintarviketuotanto on bisnestä, toivoisin, ettei rahaa tehtäisi kuluttajan terveyden kustannuksella.

Ruoka on tiedettä ja tunnetta

Ravitsemustutkija Ursula Schwab myös kouluttaa ravitsemusterapeutteja ja hoitaa potilaita, joten tuorein tieto siirtyy nopeasti potilaiden ja heidän hoitajiensa hyödyksi. Potilastyönsä ansiosta hän tuntee hyvin tavallisen suomalaisen lenkkimakkaransyöjästä superfoodeilla hifistelijään.

— Ihmisillä on halu ja tahto syödä terveellisesti. Suurin vaikeus terveellisen ruokavalion hahmottamisessa on se, ettei kuluttaja tiedä, millaisiin ohjeisiin voi luottaa, kun ääneen pääsevät yhtä lailla itseoppineet ruokagurut kuin tiukan ravitsemustieteen tekijät.

— On vaikea erottaa, kuka puhuu pelkästään omasta kokemuksesta, kuka tulkitsee tutkimustuloksia.

Ursula Schwab ei lue internetin keskustelupalstoja, mutta kuulee parhaat palat opiskelijoiltaan tai potilailtaan. Raju ravintokeskustelu ei kuitenkaan häntä ärsytä, vaan perustelujen heikkoudet.

— On helppoa olla varma, kun tietää asiasta vain vähän. Koulutettu tutkija ei koskaan perustele väitteitään sanomalla ”minun mielestäni”.
Keskusteluista jää helposti mieleen epäterveellisiä yksityiskohtia terveellisen kokonaisuuden sijasta. Vaikkapa niin, että ihminen jättää hiilihydraatit kokonaan pois. Karppauksen tapaiset ruokaluulot pitävät nälkää, mutta eivät ravitse kunnolla.  

Suositukset tuovat turvaa

Ruoasta on tullut lähes uskontomme. Jokainen haluaa laatia omat syömäsuosituksensa siinä toivossa, että kovat rasvat ja yliannos D-vitamiinia muuttuvat terveellisiksi, kun vain uskoo niin.

— Elämässä on paljon asioita, joita ei voi hallita. Se lisää turvattomuutta. Syömästämme ruoasta voimme päättää itse ja vahvistaa näin turvallisuudentunnetta, Schwab aprikoi riidoiksi asti kärjistyneitä ruokapuheita.

Myös ravitsemussuositukset vastaavat turvallisuushakuisuuteen. Kun noudattaa ohjeita, ei tarvitse miettiä, saako kaikkia hivenaineita ja vitamiineja tarpeeksi. Tuleeko aivoille riittävästi polttoainetta, saako syömisestään välttämättömät rasvahapot ja tarpeeksi valkuaista.

— Päivitykset korostavat ravitsemuksen kokonaisuutta. Nimenomaan kokonaisuus ratkaisee ruoan terveellisyyden, ei yksikään yksityiskohta, vaikka sitä kuinka hehkutettaisiin, Schwab sanoo.

Ravitsemustiede onkin monimutkaisten biologisten ja fysiologisten prosessien tulkintaa tavallisen ihmisen hyväksi. Ravitsemustieteilijät ovat julkaisseet lautasmallin ja ruokapyramidin, joista selviää yhdellä silmäyksellä hyvä ravitsemus ilman, että itse tarvitsee lukea ainuttakaan vaikeaselkoista tieteellistä artikkelia.

— Ruokapyramidi ja lautasmallikin päivitetään kohta, Schwab lupaa.

Syö oikein, pystyt hoikkana

Tieteellisen näytön perusteella keskivertonaisen olisi hyvä syödä päivittäin 60 grammaa proteiinia, vähintään 25 grammaa kuituja, 60 grammaa rasvaa ja ainakin 400 grammaa marjoja, hedelmiä ja kasviksia, välttää suolaa ja sokeria.
Kun syö ruokapyramidin mukaan puoli kiloa kasviksia päivässä eikä hurjastele sokerilla arkena, voi olla varma, että oma ruokavalio on terveellinen eikä lihota.

Itse asiassa ravitsemussuositus on maailman terveellisin laihdutusdieetti. Kun pitää annokset suositusten mukaisina, hoikistuu varmasti ja turvallisesti.  

— Kun seuraa lautasmallia isontamatta annoskokoja, kilojen karistaminen on varmaa, ellei taustalla lymyile jokin aineenvaihduntasairaus, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta.  

Lue lisää

pohjoismaisista ravitsemussuosituksista
Hyvän terveyden kysely: D-vitamiinin voimaan uskotaan

Ravitsemusterapian apulaisprofessori
Ursula Schwab, Itä-Suomen yliopisto

Nämä muuttuivat

D-vitamiinin ja seleenin saantisuositukset nousivat hieman, hiilihydraattien ja rasvojen saannissa painottuu laatu. Ruokapöydässä tämä tarkoittaa seuraavia valintoja:

Syö enemmän

• kasviksia
• palkokasveja
• marjoja
• hedelmiä
• pähkinöitä
• siemeniä
• kalaa

Vaihda parempaan

• vaaleat viljat täysjyvään
• rasvaiset maitotuotteet rasvattomiin tai vähärasvaisiin
• voi ja voilevitteet margariineihin ja kasviöljyihin

Syö vähemmän

• punaista lihaa
• lihavalmisteita, kuten makkaroita ja leikkeleitä
• suolaa
• alkoholia
• lisättyä sokeria, mm. mehuissa, jogurteissa, muroissa, jäätelöissä

+ Ensimmäisen kerran ravitsemussuosituksissa on mukana myös liikunta. Aikuisten tulisi liikkua kohtuullisen kuormittavasti (esim. reippaasti kävellen) vähintään 150 minuuttia viikossa tai rasittavasti vähintään 75 minuuttia. Lasten tulisi liikkua monipuolisesti vähintään tunti päivässä.

 

Vierailija

Syötkö suositusten mukaan?

Ravitsemustieteen dosenttien sekä professorien ja muiden virallista linjaa edustavien asiantuntijoiden (VIRALLISET RAVITSEMUSTERAPEUTIT) mielestä suomalaisten tulisi syödä suolatonta, rasvatonta ja runsaasti täysjyväviljaa sisältävää ruokaa runsaalla margariinilla höystettynä. Nämä ovat henkilöitä, jotka sanovat, mitä heidän on käsketty sanoa. Nämä virallista linjaa edustavat "asiantuntijat" kertovat virheellistä tietoa mm. rasvoista, lihasta ja viljoista. Joko ravitsemustieteen koulutuksessa...
Lue kommentti
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”

Kun painaa 116 kiloa eikä jaksa oikein edes kävellä, on vaikea olla energinen ja iloinen. Eveliina Nurmi, 26, laihdutti 40 kiloa ja koko elämä muuttui.

Laihduttamisessa ei ole kyse isoista asioista, vaan monista pienistä. Sellaisista kuten kyykky. Tai farkut. Eveliina Nurmi, 28, muistaa ikuisesti päivän, johon nuo molemmat kuuluivat. Silloin hän kiskoi ensimmäistä kertaa koskaan päälleen oikeat farkut.

– Ne mahtuivat, se oli mahtavaa! Pääsin niissä vielä kyykkyynkin. Ikinä aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan onnistuvani.

Farkkuja ei Eveliinan vaatekaapissa ollut, koska niitä ei ollut ollut missään muuallakaan, yhdessäkään kaupassa hänen koossaan.

Lihava nuoresta asti

Eveliina Nurmi oli tottunut olemaan lihava. Hän oli ollut lihava lapsena ja hän oli ollut lihava nuorena. 19-vuotiaana painoa oli jo 116 kiloa. Hän oli kyllä paljon muutakin: esimerkiksi räväkkä, sosiaalinen ja puhelias, mutta ne ominaisuudet jäivät usein piiloon läskien alle.

Kilot olivat kertyneet hissuksiin. Syitä oli monia. Nuorena omaksutut ruokailutottumukset eivät olleet niitä terveellisimpiä, sillä epäterveelliset ruoat ja herkkuttelu maistuivat kavereiden kanssa. Koulukiusatuksi joutuminen koko peruskoulun ajaksi puolestaan johti siihen, ettei salille saati jumppatunnille olisi edes rohjennut lähteä.

– Olin lapsesta lähtien peiliin katsoessani hävennyt sitä, mitä näen.

Kyllä hän oli yrittänyt laihduttaa. Tämän tästä alkoi uusi dieetti, sitten toinen. Aina ne loppuivat parin päivän päästä, tuloksetta totta kai – ei Eveliina itsekään uskonut, että onnistuisi.

Lopulta niin kuitenkin kävi: lähes 40 kiloa on tipotiessään. Eveliinan itsetunto on noussut, olo tuntuu tasapainoiselta ja oma keho siltä, miltä pitääkin.

Iso kriisi herätti

Nurinkurista kyllä, isoon onnistumiseen tarvittiin iso kriisi. Se sai alkunsa keväällä 2010. Eveliina oli juuri saanut esikoistyttärensä Edithin ja painoi 110 kiloa. Laitokselta kotiuduttaessa ei alkanutkaan ihana vauva-arki, vaan synnytyksen jälkeinen masennus. Ensimmäisistä kuukausista Eveliina ei muista juuri mitään vain sen, että kaikki oli mustaa ja lapsi tuntui vieraalta.

– Kävin niin pohjalla, että en osannut nähdä elämässä mitään hyvää. Olin äiti vain velvollisuudesta. Oma äiti tuli onneksi avuksi: soitteli ja kyläili päivittäin, teki kauppaostokset ja hoiti vauvaa mustimpina hetkinä, kun Eveliina ei siihen kerta kaikkiaan kyennyt.

Kun lapsen syntymästä oli kahdeksan viikkoa, Eveliina jäi yksi. Mies lähti, noin vain. Yksinhuoltajaksi päätyminen oli iso pettymys. Olisi ollut helpompaa ja turvallisempaa opetella vanhemmuutta kahdestaan sen sijaan, että joutuikin itse vastuuseen kaikesta.

– En olisi halunnut eroa, mutta raskaus oli yllätys: olimme seurustelleet vain kaksi kuukautta, kun testi näytti plussaa.

Ero pahensi synnytysmasennusta, ja lääkärin määräyksestä Eveliina aloitti lääkityksen. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä masennuslääkkeet turruttivat tunteet kokonaan, mikä tuntui kyyneliäkin kamalammalta.

Elämä omiin käsiin

Mistä toipuminen sitten sai alkunsa? Eveliina miettii, ei osaa sanoa varmaksi. Kenties käänne parempaan oli kesäilta, jolloin Eveliina istui parvekkeellaan ja oivalsi, että elämä ei voi jatkua näin, jatkuvassa melankoliassa. Piti nousta sen yläpuolelle, itse.

– Ulkona oli kaunista ja lämmintä. Siinä hetkessä päätin, että nyt tämä itkeminen saa loppua! Ymmärsin, että minun on itse laitettava elämäni kuntoon.

Tavoitteeseen kuului iso painonpudotus: 45 kiloa pois. Vasta silloin Eveliina olisi painoltaan normaali. Miten hyvältä jo se sanakin kuulosti, läskin sijaan!–

– Kun aloin rakastaa itseäni, tulivat myös rakkauden tunteet lastani kohtaan.

Paino tippui vauhdilla

Alkoi tiukka ruokaremontti. Eveliina osti vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovan kirja ja etsi tietoa karppauksesta. Ohjeiden innoittamana hän karsi lautaseltaan leivän, riisin ja perunan. Aamumurot vaihtuivat munakkaaseen, lounaspasta salaattiin tai keittoon. Maitotuotteitakaan hän ei juuri käyttänyt, mutta proteiinia tuli yllin kyllin lihasta, kanasta ja kalasta.

Paino alkoi tippua vauhdilla. Ensimmäisenä kahtena kuukautena lähti kymmenen kiloa, samana syksynä vielä toiset kymmenen. Tulokset motivoivat niin paljon, ettei ruokavaliosta tehnyt mielikään lipsua.

Eveliinan etuna oli, että laihduttajan tavallinen kompastuskivi, oheissyöminen, ei kuulunut hänen paheisiinsa. Jos hän vaikka katsoi telkkaria, hän katsoi telkkaria eikä napostellut samalla.

– En ole mässyttäjä. Kilot ovat tulleet ihan sillä, että olen tehnyt hyvää ruokaa ja syönyt sitä liikaa.

Samaa taktiikkaa noudattaen kilot myös lähtivät, nimittäin annoskokoja pienentämällä. Usein lautasen kuitenkin saattoi täyttää vaikka piripintaan, kun valitsi terveellistä, kuten kasviksia ja kalaa. Nälästä Eveliina ei koskaan kärsinyt, kiireestä kyllä joskus. Arki pienen vauvan kanssa oli sellaista, että joinain päivinä ei ehtinyt tai muistanut syödä itse lainkaan.

Tavoitefarkut kaapiin

Ja sitten, yhtenä päivänä, Eveliina osti farkut. Piti niitä ensin kaapissa, otti välillä ulos, ei sovittanut. Sillä ne olivat tavoitefarkut.

– Jokaisella laihduttajalla pitää olla sellaiset! Eveliina nauraa.

Kohta housut jo sopivat. Seuraavaksi Eveliina hankki kaksi kokoa pienemmät farkut. Niiden kanssa olikin jo vähän työläämpää. Loppusuorasta tuli kehon ja mielen kamppailu.

– Tie 75 kilosta alaspäin oli tuskallinen, paino junnasi paikoillaan pitkään. Totta kai se turhautti, olisi ollut helppo murtua ja lopettaa. Tiesin kuitenkin, että kyllä se paino vielä tippuu.

Vain puolentoista vuoden päästä vaaka näytti seitsemääkymmentä. Kaikki ylimääräiset 40 kiloa olivat kadonneet.

Vaaka on vihollinen

Usein painonpudotuksen ongelma on, että vaikka kilot lähtisivätkin, ne palaavat. Keho pyrkii takaisin siihen olotilaan, jossa se on tottunut olemaan. Jos painon onnistuu pitämään tavoitteessaan, tietää tehneensä asioita oikein.

Eveliinan paino pysyi vakaasti 70 kilossa miltei kaksi vuotta.

Kun ensimmäinen takapakki sitten tuli, se oli oikeastaan toivottu: Eveliina alkoi odottaa lasta. Hänellä oli uusi kumppani ja hyvä parisuhde, raskaus oli toivottu.

Raskausaikana ruokavalio kuitenkin repsahti. Teki mieli milloin mitäkin, ja herkutteluhetket kotisohvalla toivat 30 lisäkiloa. Kun Uuno syntyi marraskuussa 2013 ja perhe kotiutui sairaalasta, Eveliinan paino huiteli sadassa. Laihdutusurakka piti käynnistää miltei nollasta. Tällä kertaa Eveliina päätti aloittaa myös liikunnan, sillä lihaksiakin olisi hyvä saada.

Hän liittyi kuntokeskuksen jäseneksi, teetätti itselleen saliohjelman ja palkkasi personal trainerin. Säännöllinen tupakointi loppui, jotta urheilu sujuisi paremmin. Kuntovalmentajan suosituksesta Eveliina kokeili myös kehonkoostumusmittausta ja järkyttyi tuloksista.

– Luvut olivat aivan kauheat: rasvaprosenttini oli 48 ja lihasprosentti alle 30. Ei ihme, etten keväällä vielä jaksanut mitään!

Liikuntaan tottumattomalle ensimmäiset treeniviikot olivat tuskaa: pienimmästäkin ponnistuksesta hengästyi ja kuntoilun jälkeen lihaksia särki. Aiempi onnistuminen auttoi kuitenkin uskomaan, että ennen pitkää tuloksia tulee. Etenemistään Eveliina seurasi mittanauhan ja peilin avulla.

– Lupasin itselleni, etten mene vaa’alle, sillä se on laihduttajan vihollinen! Sillä jos treenaa, paino voi nousta.

Liikkuja saa syödä

Painon sijaan nousi kunto, ja sen mukana itseluottamus ja ilo omasta kehosta. Ykskaks jaksoikin ylämäet puuskuttamatta. Lihakset alkoivat erottua läskikerrosten läpi. Olo oli pirteämpi, sillä liikunta takasi paremmat unet.

Ja jotta jaksoi liikkua, oli syötävä terveellisesti. Ruokavalio meni remonttiin. Eveliinan taikasana oli sama kuin aiemminkin: vähähiilihydraattisuus. Hän koosti ateriat niin, että ravinnosta 60 prosenttia oli kasviksia, loput kalaa, kanaa, lihaa ja munaa. Rasvoja hän ei karsastanut, mutta maitotuotteita kului maltillisesti, lähinnä leivontaan tai ruoanlaittoon. Eineksiä ei ostettu, vaan se vanhempi, joka milloinkin ehti, kokkasi koko perheelle.

–Juureksista ja kasviksista saa helposti maukasta ja terveellistä ruokaa. Ja kun syö paljon vihreää, kuten kaaleja, kurkkua, salaatteja ja avokadoa, ei tarvitse miettiä määriä.

Syksyllä Eveliina kävi uudestaan kehonkoostumismittauksessa. Luvut olivat kääntyneet nurin niskoin: rasvaprosentti oli 35 ja lihasprosentti 46. Saavutus oli huima ja kertoi karistettuja kilojakin kirkkaammin, että tehty työ ei ollut mennyt hukkaan. Lihasmassan nopeasta kasvustakin seurasi pelkkää hyvää: Eveliina kulutti aiempaa enemmän kaloreita.

– Vaikka olisin lopettanut urheilun ja vain levännyt laakereillani, olisin laihtunut, sillä lepokulutukseni on kasvanut. Se oli ennen 800 kilokaloria päivässä, nykyään 1 700.

Sporttaamista ja läsäpäiviä

Tällä hetkellä Eveliina odottaa kolmatta lastaan, jonka odotetaan syntyvän toukokuussa. Raskauskiloja on kertynyt jonkin verran, mutta niistäkin päästään eroon ja niistä pyritään pysymään erossa jo hyväksi todetuilla metodeilla.

Eveliina uskoo, että pirteyden syynä on ravinto. Kun ei syö höttöhiilareita, verensokeri ei heilahtele ja tee oloa uupuneeksi. Myös arki rullaa paremmin, sillä lasten kanssa leikkimiseen on aiempaa enemmän virtaa.

– Vaikka halusin aiemminkin tehdä asioita, en jaksanut enkä pystynyt, kilot olivat tiellä. Lihavana myös hävetti syödä julkisesti. Ajattelin, että kaikki katsovat, kun paksu syö, vaikka lautasella olisi ollut salaattia.

Nykyään Eveliinan suhde ruokaan on normaali. Ystävien kanssa kahvilaan mentäessä hän tilaa juustokakkua, jos siltä tuntuu. Kotona kokataan toisinaan herkkuja, jotka ovat kieltolistalla arkena. Hemmotteluhetkille on termikin: läsäpäivä.

– Kun meillä on läsäpäivä, syömme koko perhe pastaa tai pitsaa vaikka aamusta iltaan. Seuraava päivä sulatellaan, sitten jatkamme normaalia liikkuvaista elämää.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kuuntele nälkääsi, syö mitä haluat ja nautiskele ilman tunnontuskia – tässä avaimia painonhallintaan.

Ravitsemustieteilijä Patrik Borg vakuuttaa uudessa kirjassaan Tunne nälkä!, että syömällä omien tuntemusten mukaan saavuttaa parhaiten tuloksia.

Kyse ei ole uudesta ruokavaliosta vaan paluusta normaaliin ruokasuhteeseen, joka on vielä lapselle luontaista.

Olennaista on koko elämisen tapa. Riittävä unen määrä, liikunta ja stressinhallinta ovat vahvasti sidoksissa siihen, että pystyy syömään kohtuullisesti nälkäänsä ja kylläisyyttään kuunnellen.

Muutos vie aikaa ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

On muistettava, että myös huonot päivät ja jopa viikot kuuluvat muutosprosessiin.

Intuitiivisen syömisen opettelussa on neljä eri vaihetta

  1. Kohenna näläntunteeseen vaikuttavia elintapojasi eli lisää unta ja liikuntaa, vähemmän stressiä.
  2. Syö terveellisesti oikealla ateriarytmillä nälkää ja kylläisyyttä kunnioittaen.
  3. Opettele syömään kaikenlaista ruokaa sallivasti ja ilman jännitteitä.
  4. Päätä itse mitä syöt, niin vahvistat syömisminääsi ja vapaudut ulkoisista paineista.

Muista, että muutos vie aikaa, ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

Oivalluksia muutostyöhön

  •  Syö juuri sen verran kuin sillä hetkellä tunnut tarvitsevasi.
  •  Syö järkevästi ainakin 20 päivää kuukaudessa.
  •  Ateriarytmi on oikea, jos tunnet kovaa nälkää vain harvoin.
  •  Syö riittävästi, vähintään 1800 kaloria päivässä.
  •  Vähennä vaa’an käyttöä.

Kurkista myös Hyvän terveyden onnistuneen laihdutuksen oppaaseen Kilot veks!