Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Uni karsii turhan sensuurin. Se antaa mahdollisuuden työstää niin edellisen päivän kuin lapsuudenkin tapahtumia. Joskus tarvitaan useita toistoja ennen kuin asia on loppuunkäsitelty.

Taas se alkaa: toimintafilmi, jonka kulku on aikaisemmista öistä tuttu. Alussa tarina on kepeä ja vauhdikas, suorastaan riemuisaa seurattavaa. Vähitellen mukaan hiipii ahdistavia örkkejä. Lopulta on pakko havahtua hereille — ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.

Psykoanalyytikko Elina Reenkola on kuunnellut asiakkaidensa unia yli 20 vuoden ajan vastaanotollaan. Vaikka harva tulee psykoterapiaan ainoastaan painajaisten takia, lähes jokainen kertoo kysymättä unistaan. Reenkola on kirjoittanut useita kirjoja, joissa on avattu muun itsetuntemuksen ohella unen merkitystä. Viimeisin on viime vuonna ilmestynyt Äidin valta ja voima, jossa on oma lukunsa unista.

Öiset kuvat ovat siitä armeliaita, ettei niissä ehdi yleensä tapahtua sitä kaikkein kauheinta, jota unennäkijä pelkää. Jos tunnelma käy liian pelottavaksi, nukkuja havahtuu hereille.

— Uni on turvallinen tapa käsitellä omaa elämää. Painajaisesta herättyään voi huokaista helpotuksesta, kun se oli vain unta, Reenkola sanoo.

Ei turhanpäiväisyyksiä

Kaikki näkevät unia, myös ne, jotka eivät muista niistä mitään aamulla. Unen tehtävä on antaa ihmisen levätä. Taustalla pyörivä elokuva edistää päivän rasituksista palautumista.

Vaikka ihminen nukkuu, aivot työskentelevät. Unien avulla pääsee kosketuksiin oman piilotajuntansa kanssa ja ymmärtää itseään paremmin. Turhaan ei unia kutsuta valtatieksi piilotajuntaan.

Unet käsittelevät mieltä askarruttavia asioita, olivat ne sitten edellisenä päivänä tapahtuneita sattumuksia tai kauempaa menneisyydestä kumpuavia muistoja. Usein sysäys tulee edellisestä päivästä, vaikka käsiteltävät asiat olisivat vuosia vanhoja. Jonkun sanominen, tuttu äänensävy tai tuoksu saattaa herättää muistot. Esimerkiksi lapsena koettu fyysinen väkivalta ei häivy mielestä vuosikymmentenkään kuluessa. Myös sotatraumat voivat vaivata kuolemaan saakka — joskus niistä näkevät unia seuraavat sukupolvetkin.

— Tyhjänpäiväisyyksiin uni ei aikaa tuhlaa. Unissa näkyvät asiat ovat aina tavalla tai toisella katselijalleen tärkeitä, Reenkola toteaa.

Unennäkijä on tavallisesti mukana tapahtumissa. Joko omana itsenään, jossakin toisessa hahmossa tai osana eri henkilöitä. Näin pääsee käsittelemään eri puolilta omaa elämäänsä, sillä sitä varten unet ovat.

Toistamalla samoja unia yöstä toiseen mieli pyrkii saamaan hallintaansa sitä vaivaavat asiat. Ja jos ne eivät kokonaan ratkeakaan, tavoitteena on ikävien asioiden aiheuttaman ahdistuksen lieventyminen.

Luovaa rentoutta

Siivet aivojen unityöskentelylle antaa se, että yön rentoutuneessa tilassa sensuuri heikkenee. Hereillä ajatuksia pyrkii tietoisesti ohjaamaan ja rajaamaan, mutta unessa se ei onnistu. Vaikka kuinka yrittäisi antaa käskyjä tapahtumien etenemisestä, se ei tuota toivottua lopputulosta.

— Jos ihminen kontrolloi itseään tiukasti eikä anna luovalle hulluudelle tilaa, unet voivat antaa sen vapauden, jota hän tarvitsee asioiden käsittelyyn.

Omien unien unohtaminen saattaa kertoa turhasta ankaruudesta itseään kohtaan. Jopa unien välittämiin viesteihin suhtaudutaan niin kontrolloivasti, ettei niitä haluta muistaa. Jos onnistuu hölläämään itselleen pitämäänsä kuria, saattavat myös unikuvat jäädä mieleen aiempaa paremmin.

Oman unensa asiantuntija

Oikein ahdistavia unia ja niiden pyörittämiä traumoja voi purkaa psykoterapiassa. Tutustuminen yleisiin unisymboleihin voi antaa näkökulmia pohtimiseen, mutta kovin vakavasti niihin ei pidä suhtautua.

Unia kannattaa työstää, jos ne tuntuvat vaivaavan päivällä. Öisistä tapahtumista voi keskustella puolison, ystävän tai työkaverin kanssa, jos se tuntuu luontevalta. Omaa käsitystään unien viesteistä ei kuitenkaan pidä väheksyä.

— Kannattaa luottaa omiin tulkintoihinsa. Ne osuvat yleensä aika hyvin kohdalleen, koska olemme itse ajatustemme parhaita asiantuntijoita.

Asiantuntija: Elina Reenkola, psykologi, psykoanalyytikko, Helsinki