Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Uni karsii turhan sensuurin. Se antaa mahdollisuuden työstää niin edellisen päivän kuin lapsuudenkin tapahtumia. Joskus tarvitaan useita toistoja ennen kuin asia on loppuunkäsitelty.

Taas se alkaa: toimintafilmi, jonka kulku on aikaisemmista öistä tuttu. Alussa tarina on kepeä ja vauhdikas, suorastaan riemuisaa seurattavaa. Vähitellen mukaan hiipii ahdistavia örkkejä. Lopulta on pakko havahtua hereille — ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.

Psykoanalyytikko Elina Reenkola on kuunnellut asiakkaidensa unia yli 20 vuoden ajan vastaanotollaan. Vaikka harva tulee psykoterapiaan ainoastaan painajaisten takia, lähes jokainen kertoo kysymättä unistaan. Reenkola on kirjoittanut useita kirjoja, joissa on avattu muun itsetuntemuksen ohella unen merkitystä. Viimeisin on viime vuonna ilmestynyt Äidin valta ja voima, jossa on oma lukunsa unista.

Öiset kuvat ovat siitä armeliaita, ettei niissä ehdi yleensä tapahtua sitä kaikkein kauheinta, jota unennäkijä pelkää. Jos tunnelma käy liian pelottavaksi, nukkuja havahtuu hereille.

— Uni on turvallinen tapa käsitellä omaa elämää. Painajaisesta herättyään voi huokaista helpotuksesta, kun se oli vain unta, Reenkola sanoo.

Ei turhanpäiväisyyksiä

Kaikki näkevät unia, myös ne, jotka eivät muista niistä mitään aamulla. Unen tehtävä on antaa ihmisen levätä. Taustalla pyörivä elokuva edistää päivän rasituksista palautumista.

Vaikka ihminen nukkuu, aivot työskentelevät. Unien avulla pääsee kosketuksiin oman piilotajuntansa kanssa ja ymmärtää itseään paremmin. Turhaan ei unia kutsuta valtatieksi piilotajuntaan.

Unet käsittelevät mieltä askarruttavia asioita, olivat ne sitten edellisenä päivänä tapahtuneita sattumuksia tai kauempaa menneisyydestä kumpuavia muistoja. Usein sysäys tulee edellisestä päivästä, vaikka käsiteltävät asiat olisivat vuosia vanhoja. Jonkun sanominen, tuttu äänensävy tai tuoksu saattaa herättää muistot. Esimerkiksi lapsena koettu fyysinen väkivalta ei häivy mielestä vuosikymmentenkään kuluessa. Myös sotatraumat voivat vaivata kuolemaan saakka — joskus niistä näkevät unia seuraavat sukupolvetkin.

— Tyhjänpäiväisyyksiin uni ei aikaa tuhlaa. Unissa näkyvät asiat ovat aina tavalla tai toisella katselijalleen tärkeitä, Reenkola toteaa.

Unennäkijä on tavallisesti mukana tapahtumissa. Joko omana itsenään, jossakin toisessa hahmossa tai osana eri henkilöitä. Näin pääsee käsittelemään eri puolilta omaa elämäänsä, sillä sitä varten unet ovat.

Toistamalla samoja unia yöstä toiseen mieli pyrkii saamaan hallintaansa sitä vaivaavat asiat. Ja jos ne eivät kokonaan ratkeakaan, tavoitteena on ikävien asioiden aiheuttaman ahdistuksen lieventyminen.

Luovaa rentoutta

Siivet aivojen unityöskentelylle antaa se, että yön rentoutuneessa tilassa sensuuri heikkenee. Hereillä ajatuksia pyrkii tietoisesti ohjaamaan ja rajaamaan, mutta unessa se ei onnistu. Vaikka kuinka yrittäisi antaa käskyjä tapahtumien etenemisestä, se ei tuota toivottua lopputulosta.

— Jos ihminen kontrolloi itseään tiukasti eikä anna luovalle hulluudelle tilaa, unet voivat antaa sen vapauden, jota hän tarvitsee asioiden käsittelyyn.

Omien unien unohtaminen saattaa kertoa turhasta ankaruudesta itseään kohtaan. Jopa unien välittämiin viesteihin suhtaudutaan niin kontrolloivasti, ettei niitä haluta muistaa. Jos onnistuu hölläämään itselleen pitämäänsä kuria, saattavat myös unikuvat jäädä mieleen aiempaa paremmin.

Oman unensa asiantuntija

Oikein ahdistavia unia ja niiden pyörittämiä traumoja voi purkaa psykoterapiassa. Tutustuminen yleisiin unisymboleihin voi antaa näkökulmia pohtimiseen, mutta kovin vakavasti niihin ei pidä suhtautua.

Unia kannattaa työstää, jos ne tuntuvat vaivaavan päivällä. Öisistä tapahtumista voi keskustella puolison, ystävän tai työkaverin kanssa, jos se tuntuu luontevalta. Omaa käsitystään unien viesteistä ei kuitenkaan pidä väheksyä.

— Kannattaa luottaa omiin tulkintoihinsa. Ne osuvat yleensä aika hyvin kohdalleen, koska olemme itse ajatustemme parhaita asiantuntijoita.

Asiantuntija: Elina Reenkola, psykologi, psykoanalyytikko, Helsinki

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.