Kuinka vanhempi jaksaa elää omaa elämäänsä, kun aikuisen lapsen ongelmat kalvavat mieltä? Psykologi Mikael Saarinen vastaa.

Olen keski-ikäinen nainen, lapset lentäneet pesästä ja onnellinen mummi. Elämääni varjostaa yhden lapseni sortuminen pikavippeihin. Meillä on mieheni kanssa lämpimät välit lapseemme, joten asian tultua ilmi oli shokki, kun hän ei halunnut meiltä apua. Olemme jo aiemmin auttaneet häntä samassa asiassa. Tällä kertaa lapsemme antoi velkojen mennä ulosottoon, jota kautta hän yrittää itse selvitä niistä.
Ajattelen päivittäin hänen elämäänsä ja tuskaansa epäonnistumisestaan, ja oma elämäni murenee siinä samalla. Päiväni alkaa itkien ja miettien häntä. Onneksi olen vielä työelämässä, joten tuska on välillä pakko unohtaa ja se helpottaakin silloin.
Lapsemme ei halua keskustella asiasta. Se ahdistaa häntä, ja minua ahdistaa taas se puhumattomuus. Sydäntäni raastaa, kun hän ei saa elämäänsä järjestykseen, ja tuntuu että minunkin elämäni menee pilalle. Miten voisimme mieheni kanssa auttaa rakasta
lastamme? 
SYDÄN MURENEMASSA

Lapsia hankittaessa harvempi meistä tulee miettineeksi, että vanhemmuus on elämänpituinen tehtävä. Ikävä kyllä sinun kohdallasi siihen liittyy nyt vaihe, jossa huoli aikuisen lapsen elämänhallinnasta on kasvanut kohtuuttoman suureksi.

Kerrot lapsesi taloudellisten ongelmien varjostavan elämääsi niin, että se tuntuu ihan murenevan. Kuvaat päivittäin miettiväsi ja itkeväsi lapsesi asioita. Kuvaamasi psyykkinen taakka on liian raskas jatkuvaksi olotilaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rajattuun kriisiin liittyvien psykologisten oireiden pitäisi helpottaa parin viikon sisällä niin, että voimakkaat reaktiot vähenevät edes jonkin verran. Mikäli näin ei tapahdu, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Nyt kyseessä ei kuitenkaan ole rajattu, tiettyyn tapahtumaan (kuten onnettomuuteen) liittyvä kriisi vaan laajempi vyyhti, joka kiteytyy lapsesi elämänhallintaongelmiin ja sinun suhteeseesi niihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kerrot, että tilanne on toistunut aikaisemmin, ja silloin saitte auttaa häntä taloudellisesti. Nyt hän ei tätä apua toivo vaan haluaa itse selvittää asiansa. En tiedä, minkä ikäinen aikuinen lapsesi on, mutta voisiko kyseessä olla käännekohta, jossa hän haluaa lopullisesti itsenäistyä ja selvitä omillaan.

Mikäli lapsesi elämänhallinta ja yhteys teihin on muuten ok, voisit antaa hänen selvitellä asioitaan itse. Loppujen lopuksi vanhemmuuden tehtävistä on myös syytä luopua lasten aikuistuttua, jolloin suhde muuttuu tasavertaisemmaksi.

Sinun voikin olla nyt tärkeää tutkia, millainen suhde teidän välillenne on vuosien myötä muotoutunut. Kuinka turvallinen ja toisen itsenäisyyttä tukeva se on? Kuulostaa siltä kuin siinä korostuisi edelleen asetelma, jossa toinen huolehtii ja toinen on huolehdittavana. Jälkimmäinen ei ole aikuiselle lapselle enää tyydyttävä rooli. Eikä huolehtijan roolikaan vanhemmalle, kun lapsi ei enää ole välittömässä vaikutuspiirissä.

Välinpitämättömäksi ei toki tarvitse alkaa, mutta sinunkin pitää pystyä luopumaan rooleista, jotka eivät enää palvele lapsesi itsenäisyyttä.
Tilanne, jossa molemmat murehtivat omaa riittämättömyyttään, ei selvästikään palvele ketään. Onneksi sinulla on tukenasi puoliso, jonka  kanssa toivottavasti voit tuulettaa tunteitasi ja miettiä, millä tavalla voitte tukea luottotietonsa menettänyttä lastanne. Se on nyt hänen elämäänsä ja valintansa.

Elokuva Linna italiassa (Ranska 2013) kuvaa perhettä, jossa lapset ovat vielä aikuisinakin kovin eksyksissä. Eikä tukea tule leskiäidiltäkään. Jotenkin kaikki kuitenkin yrittävät selvitä elämänhaasteistaan. Richard Linkalaterin uusin elokuva Boyhood (USA 2014) kuvaa äidin ja hänen lastensa suhdetta 12 vuoden ajan. Näyttelijät vanhenivat oikeasti kuvausten aikana, mikä tuo elokuvaan tavallista enemmän toden tuntua. Kahteentoista vuoteen mahtuu monia kriisejä, joista viimeinen on yksin jääminen. Myös Nebraska (USA 2013) kuvaa ikääntyneiden
vanhempien suhdetta lapsiinsa mielenkiintoisella tavalla. Avun tarpeessa ovat tässä enemmän vanhemmat kuin lapset.
 

 

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla