Kyllä  nolottaa – miten pärjätä häpeän kanssa?

Taas tuli möläytettyä jotain tyhmää. Apua! Mitähän muut ajattelevat? Häpeä ei ole kiva tunne, oikeastaan se on sietämätön: koemme itsemme naurettavaksi, arvottomaksi,  saamattomaksi ja typeräksi.

– Häpeän tunne kumpuaa siitä, kun kokee, ettei kelpaa tai riitä sellaisenaan, kertoo häpeään ja sen hoitoon perehtynyt psykologi, psykoterapeutti Katja Myllyviita.

Häpeämistä kuitenkin tarvitaan, jotta kykenemme muokkaamaan käytöstämme sen mukaan, miltä muista tuntuu.

Päälle jäävä voimakas häpeä voi sen sijaan aiheuttaa eristäytymistä ja masennusta.

– Häpeään jumiutumisella on selkeät mielenterveysvaikutukset, jotka näkyvät aivojen välittäjäaineissa saakka, Myllyviita kertoo.

Harjoittelemalla on mahdollista vapautua jatkuvaa pahaa oloa ylläpitävistä ansoista. On jo hyvä alku, että tunnistaa häpeän itsessään ja muissa.

Jotta kukaan ei jäisi yksin

Häpeä on itseen kohdistettu tunne, mutta se syntyy vertailusta muihin ihmisiin. Kaikilla on tarve olla osa laumaa. On luonnollista, että epäonnistuessa itselle tärkeässä asiassa hävettää ja huolestuttaa, mitä muut ajattelevat. Yksinjäämisen pelko iskee.

– Häpeä on tunnereservissämme, jotta kukaan ei jäisi yksin, sillä se on aina ollut vaarallista ihmiselle, Myllyviita kertoo.

Kun töppäilee, alkaa pelätä seurauksia. Pelko häpäistyksi tai hylätyksi tulemisesta nostaa päätään. Samalla itsekriittisyys aktivoituu, jolloin on hankalaa rauhoittaa itseään ja vakuuttaa itselleen, että tästäkin selvitään.

– Katsellessaan ympärilleen tuomitsevuuden silmälasien läpi tulkitsee myös muut yhtä kriittisiksi ja tuomitseviksi, Myllyviita kuvailee.

Häpeä herkistää tarkkailemaan muiden tunnetiloja ja käyttäytymistä. Silloin saattaa toimia pelkästään muiden ihmisten odotusten mukaan, eikä enää kuuntele omia tarpeita ja toiveita.

Pako tai raivo ei auta

Häpeän puskiessa pintaan tekisi mieli laittaa pussi päähän tai luikahtaa nurkkaan piiloon. Pakeneminen ei kuitenkaan helpota oloa.

– Paha olo laukeaa, kun toimii vastoin ensimmäistä yllykettä eli hakee vetäytymisen sijaan yhteyden muihin, Myllyviita neuvoo.

Helppoa se ei ole, mutta onneksi ympäröivät ihmiset ovat usein armollisempia kuin olettaisi.

Häpeän luonteeseen kuuluu, että se on tunne, jonka haluaa piilottaa. Kun häpeää ei pysty kohtaamaan, se torjutaan esimerkiksi vihaisuudella itseä tai muita kohtaan. Joskus tunne voi muuttua häpeäraivoksi, joka suuntautuu muihin ihmisiin.

– Jos on kokenut lapsuudessa nöyryytystä ja pilkkaa, häpeäntunteiden nousu voi pelottaa ja sisuunnuttaa, jolloin kääntääkin tunteen sekunnin murto-osassa raivoksi, Myllyviita kuvailee.

Raivo ja viha tulevat usein suojaksi esimerkiksi eron jälkeen ja näkyvät kumppanin syyttelyssä tai itsesyytöksissä.

Vihassa vellominen aktivoi itseruoskintaa.

– Mielen sisäisissä keskusteluissa voi olla hyvin vaikea antaa itselleen anteeksi, jolloin itsekriittisyydestä voi tulla turvakäyttäytymistä ja jää jumittamaan häpeään.

Olet epätäydellinen

Häpeä kuuluu elämään ja muistuttaa meitä siitä, miten kaikki ovat epätäydellisiä ja erehtyväisiä.

– Jokainen kokee toisinaan häpeän sukuisia tunteita, jotka toimiessaan hyödyllisesti ovat ohimeneviä ja tilannesidonnaisia, Myllyviita sanoo.

Se on siis terve ja toimiva tunne, joka ehkäisee tulevaa törttöilemistä.

Huolestuttavaa on, jos ei lainkaan tunne häpeää. Esimerkiksi narsismiin liittyy häpeämättömyyttä ja kyvyttömyyttä empatiaan.

Perfektionisti voi puolestaan pyrkiä täydellisyyttä tavoittelemalla pitämään kaikki häpeänsukuiset tunteet loitolla.

– Tunnesokeus tai empatiakyvyttömyys saattavat estää häpeämisen, jolloin mokista ei opi toimimaan paremmin muita kohtaan.

Myötätunto vastavoimana

Koska häpeä syntyy suhteessa muihin ihmisiin, se voi myös sulaa pienemmäksi muiden kanssa. Hankalista kokemuksista puhuminen ja niiden jakaminen luottoihmisille voi vähentää koettua häpeää. Empatiakyky yleensä kehittyy vielä aikuisiällä, Katja Myllyviita kertoo.

– Vanhemmiten alamme katsoa maailmaa muiden näkökulmasta ja huomaamme, että sama riittämättömyys ja hyväksynnän kaipuu yhdistää lähes kaikkia ihmisiä. Tuolloin omat häpeäkokemukset asettuvat osaksi laajempaa inhimillisyyttä ja ihmisenä olemista. Myötätunto ja ystävällisyys itseään ja muita kohtaan on paras vastavoima turhalle ja pitkittyneelle häpeälle, Myllyviita sanoo.

Asiantuntija: Katja Myllyviita, psykologi, kouluttaja, psykoterapeutti.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta