Lapsen tai nuoren syömishäiriö voi ilmetä joko sairaalloisena laihduttamisena eli anoreksiana tai ahmimisena eli bulimiana. Häiriö on tyypillisesti tunnollisten, pikkutarkkojen tyttöjen vaiva. Häiriöistä kärsivillä saattaa samanaikaisesti esiintyä myös muita mielenterveyden häiriöitä. Sairaudesta paraneminen on pitkä prosessi, jossa tarvitaan monen eri alan ammattilaisia ja perheen tukea.

Laihuushäiriö vai ahmimishäiriö?

Anoreksiasta kärsivä rajoittaa syömistään ja samalla liikkuu runsaasti. Hän pitää tunnetasolla itseään liian lihavana mutta saattaa tiedon tasolla käsittää, että on liian laiha. Laihuushäiriö alkaa tyypillisimmillään nuoruusiän alkuvuosina, 12–16-vuotiaana.

Bulimiasta kärsivä ei hallitse syömistään. Kohtauksittaista ylensyömistä seuraa usein oksentaminen. Ahmimishäiriö ei ole samalla tavalla sidoksissa painoon kuin laihuushäiriö, vaan paino saattaa vaihdella alipainosta ylipainoon. Bulimia alkaa usein nuoruusiän loppuvaiheessa.

Oireet

Syömishäiriöön vaikuttaa pitkälti persoonallisuus. Sekä anoreksiaan että bulimiaan liittyy usein pakko-oireisen persoonallisuushäiriön piirteitä, kuten täydellisyyden tavoittelua, pikkutarkkuutta ja joustamattomuutta.
Potilas salaa usein syömishäiriönsä eikä pidä itseään sairaana. Niinpä muiden voi olla hankala huomata syömishäiriötä, ellei lapsi tai nuori laihdu kovin nopeasti. Aliravitsemuksesta kertovat kuitenkin turvotukset ja ihon kuivuus, tiheästä oksentamisesta puolestaan hampaiden kiillevauriot.

Hoito

Syömishäiriöisen nuoren hoito on hyvin kokonaisvaltaista. Perusarviointi tehdään usein perusterveydenhuollossa, mutta diagnoosin varmistamiseksi erityisesti laihuushäiriöpotilas tulisi tutkia perusteellisesti erikoissairaanhoidossa.

Syömishäiriöitä hoidetaan terapialla, usein monilla rinnakkaisilla terapiamuodoilla. Psykoterapiaa ei kuitenkaan kannata aloittaa ennen kuin syömishäiriöisen ravitsemustila on korjaantunut. Anorektikko tarvitsee sairaalahoitoa, jos hänen painonsa on alle 70 prosenttia normaalipainosta tai hänellä on vakavia fyysisiä oireita. Ravitsemushoidon suunnittelevat yhteistyössä ravitsemusterapeutti, hoitava lääkäri, potilas itse ja hänen perheensä. Potilaalle asetetaan tavoitepaino, joka on vähintään paino, jolla kuukautiskierto toimii normaalisti. Tämä tarkoittaa yleensä 90 prosenttia pituuden mukaisesta keskipainosta. Tavoitepainoa nostetaan kasvun myötä.

Noin puolet syömishäiriöisistä paranee. Laihuushäiriöisten luut jäävät kuitenkin heikommiksi kuin terveillä samanikäisillä. Vaikea laihuushäiriö lyhentää myös aikuisiän pituutta.

Lähde: Käypä hoito

Lue myös:
Anoreksia alkaa usein nuoruusiässä
Bulimia on anoreksiaa yleisempi syömihäiriö