Vaikka elämän ilot syntyvät monen eri tekijän yhteisvaikutuksena, hormoneilla on roolinsa mielihyväpelissä – ja sitä voi itse vahvistaa. Auringonpaisteessa sinulla on luontokin apuna!
TERVE IHMINEN kokee mielihyvää kaikesta, mikä on välttämätöntä hengissä pysymisen ja lisääntymisen kannalta. Se on aivojen tapa kannustaa meitä toistamaan elintärkeitä tekoja, kuten etsimään ruokaa, välttämään vaaranpaikkoja ja toimimaan yhdessä.
Mielihyväviestien kuljettamisesta solusta toiseen huolehtivat välittäjäaineet ja hormonit. Tärkeimpiä niistä ovat serotoniini, endorfiini, oksitosiini ja dopamiini.
Muitakin tunnetaan, eikä ilosanomien välittäminen ole nelikon yksinomainen tehtävä: ne ohjailevat monia kehon toimintoja.
– Esimerkiksi serotoniini aivoissa säätelee mielialaamme, uni-valverytmiämme ja ruokahaluamme. Aivojen ulkopuolella se supistaa verisuonia ja vaikuttaa liikkumiseen, suolen toimintaan ja lämmönsäätelyyn, sanoo tutkimusprofessori Timo Partonen.
Valo buustaa onnellisuushormonia
Mielialahormoni serotoniinin määrä vaihtelee synnynnäisesti mutta myös vuodenajan mukaan.
Juuri nyt elämme serotoniinin kulta-aikaa. Auringonvalo saa sitä valmistavat ja käyttävät hermosolut kiihdyttämään toimintaansa.
Syksyllä ja talvella serotoniinin määrä aivoissa vähenee, selvimmin niillä, jotka kärsivät kaamosmasennuksesta tai -oireista.
Serotoniinin, kuten muidenkaan onnellisuuskemikaalien, perustuotantoa emme pysty tietoisesti säätelemään. Vaikka suurin osa elimistön serotoniinista tuotetaan suolistossa, edes ravinnolla ei ole sille merkitystä.
– Tai jos on, se on hyvin pieni. Tämä on todettu tutkimuksessa, jossa ihmiselle on syötetty suuria määriä tryptofaania, serotoniinin esiastetta, sanoo Partonen.
Läheisyys ja hoiva tyynnyttävät mielen
Oksitosiini on alun perin tunnistettu synnytyksen yhteydessä, ja sitä käytetäänkin muun muassa synnytyksen käynnistämiseen. Ja jos joku, niin pienen vauvan äiti voi kylvettää aivojaan oksitosiinissa.
– Kun synnytys on sujunut hyvin, pelkästään vauvan kuvan katseleminen vapauttaa äidin aivoissa tavallista runsaammin oksitosiinia. Oksitosiini vaikuttaa myös maidontuotantoon.
Se voi käynnistyä yksistään siitä, että äiti ajattelee vauvaansa, Partonen sanoo.
Kemikaali on tärkeä myös miehille, sillä se on mukana rakastumisessa, rakastelemisessa, sitoutumisessa ja hoivaamisessa. Mieli tyyntyy ja oksitosiinin tuotanto aktivoituu toisen ihmisen läheisyydestä, silittelystä ja paijaamisesta.
– Rakastuneella on verenkierrossaan tavallista enemmän oksitosiinia, ja se näyttää vahvistavan luottamusta kumppaniin. Myös kriittisyys vähenee. Rakastunut ei mieti toisen tarkoitusperiä eikä epäile hänen tunteitaan.
Yhtä lailla oksitosiini on mukana muissakin sosiaalisissa suhteissamme. Sen välityksellä turvaamme tuttuun laumaan eli ystäviin ja sukulaisiin ja teemme töitä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi työssä.
Tasapaino pysyy, kun aina ei onnista
Dopamiinilla on keskeinen rooli mielihyvän haluamisessa ja tavoittelemisessa. Todennäköisesti dopamiinia virtaa, kun käsillä on herkkuhetki, olet onnekas hedelmäpelissä, keskityt innostavaan tehtävään tai olet astumassa askeleen kohti tavoitettasi.
Dopamiini piristää, lisää energiaa ja auttaa oppimaan ja muistamaan.
Eniten aivot innostuvat odottamattomista palkkioista, mutta jo ajatus odotettavissa olevasta voitosta saa ne kiihtymään.
Harmi kyllä ilo ei kestä kauan, ja nopean mielihyvän toivossa kärtämme pian esimerkiksi somessa uutta tykkäystä. Huonoimmassa
tapauksessa turvaudumme päihdyttäviin aineisiin. Ne houkuttelevat ja koukuttavat vapauttamalla dopamiinia enemmän ja nopeammin kuin mikään luonnollinen palkkio.
Mielihyvän aalto myös laimenee, jos palkkio on aina samanlainen.
Dopamiinijärjestelmän tasapainon kannalta onkin vain hyvä, jos palkinto menee joskus sivu suun ja joskus kohdalle osuu oikea jackpot.
NÄIN LUOT HYVÄT OLOSUHTEET HYVILLE HORMONEILLE
➤ Syö säännöllisesti ja terveellisesti.
➤ Liiku ja nuku riittävästi.
➤ Tee asioita, jotka koet mielekkäiksi ja joista saat hyvän olon.
➤ Pidä suhteet läheisiin kunnossa ja pyri tulemaan toimeen muidenkin kanssa.
Asiantuntijat: Timo Partonen, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tiina Saanijoki, tutkimuspäällikkö, Turun PET-keskus.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
