Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Sehän oli vain unta! Painajaiset ovat pelottavia, mutta niiden viestejä kannattaa oppia ymmärtämään.

Auto meinaa ajaa päällesi, eksyt sokkeloiseen rakennukseen, lipeät jyrkänteeltä rotkoon tai keräät suustasi irronneita hampaita. Heräät sydän hakaten ja yltä päältä hiessä. Olipa karmea uni.

– Uskomme unessa olevamme valveilla, koska kulloinenkin tietoisuudentilamme tuntuu aina todelliselta. Psyykkisesti ajatellen painajaisissa on tosi kyseessä, toteaa uniin perehtynyt psykoterapeutti Anna Riihimäki.

Painajaiset välähtelevät öissämme tavallista enemmän silloin, kun jokin ratkaisematon psyykkinen ristiriita painaa mieltämme.

Teemme esimerkiksi töitä enemmän kuin terveys sallisi tai lykkäämme vaikean tapahtuman kohtaamista.

– Silloin alitajuntamme yrittää tolkuttaa meille, että tilanne on kestämätön, Anna Riihimäki sanoo.

Unet kertovat usein tilanteista, joita meidän pitäisi pystyä valveilla ratkaisemaan. Unilaboratoriossa on havaittu, että mikäli se ei onnistu, unet käyvät kuin varkain ahdistavammiksi ja muuttuvat painajaisiksi.

Trauma hiipii uniimme

Painajaisia nähdään myös ilman syytä, mutta jos ihminen kokee jotain hyvin epämiellyttävää, pelottavaa tai jopa hengenvaarallista, se heijastuu unien sisältöön.

–Painajainen saattaa olla lähes tai täysin identtinen traumaattisen tapahtuman kanssa, kertoo unitutkija Katja Valli.

Post-traumaattinen stressi ja painajaiset voivat jatkua vuosikymmeniä.

– Meillä on varmasti yhä sotaveteraaneja, jotka ovat rintamalla joka yö. Sodan jälkeistä traumatisoitumista ei oikein ymmärretty eikä traumoja osattu hoitaa.

Koska torjumme jotkut kipeät asiat päivisin, ne saavuttavat meidät vain unissamme.

Trauman jälkeen jokainen pyrkii henkiseen tasapainoon. Jotkut asiat ovat niin kipeitä, että torjumme ne päivisin, jolloin ne saavuttavat meidät vain unissamme.

– Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos traumaa kuvastavissa unissa tapahtumien kulku vaihtelee, olemme edenneet trauman käsittelyssä. Mikäli uni toistuu aina samana, siihen olisi hyvä saada uutta näkökulmaa valveilla, vaikka ammattilaisen avulla, luonnehtii Anna Riihimäki.

Jos painajaisten taustalla on traumaattinen tapahtuma, kuten tulipaloon tai auto-onnettomuuteen joutuminen, on tärkeää käsitellä kokemusta esimerkiksi psykoterapian avulla.

Kuumeesta lääkkeisiin

Myös fyysinen terveys heijastuu uniimme, esimerkiksi kuumeessa levottomat ja pahat unet piinaavat enemmän. Jotkut lääkkeetkin, esimerkiksi useimmat rauhoittavat lääkkeet, ja runsas alkoholin käyttö herkistävät painajaisille.

Joillakin pelottavan elokuvan katsominen tai henkeäsalpaavan trillerin lukeminen voi laukaista öiset kauhut.

– Painajaisia nähdään useimmiten REM-univaiheessa. Jotkut lääkkeet vähentävät REM-unen määrää ja usein käykin niin, että jos lääkkeen jättää pois, REM-unen määrä lisääntyy. Silloin painajaiset voivat piinata enemmän tai muuttua pahemmiksi, Katja Valli sanoo.

Todella pelottava painajainen saattaa pyöriä mielessä vielä seuraavana päivänä. Painajainen myös rikkoo unta, sen jälkeen voi olla vaikea nukahtaa uudelleen, ja moni onkin tavallista väsyneempi rankan painajaisen jälkeen.

– Joskus pystyy toteamaan, että olipa karmea uni, kääntämään kylkeä ja nukahtamaan uudelleen. Herkkyys ja kyky aistia asioita saattaa vaikuttaa siihen, miten uni koetaan. Toiset ohittavat painajaiset olankohautuksella, kun taas osa kärsii niistä, sanoo Katja Valli.

Miten lohdutan lasta?

Kun pahan unen syy on tuntematon, puhutaan idiopaattisesta painajaisesta. Niihinkin voivat vaikuttaa stressi, ahdistus tai ihmissuhdeongelmat. Irtisanominen tai lemmikin kuolema voivat kummitella mielessä öisin.

— Idiopaattiset painajaiset saattavat alkaa jo lapsena ja jatkua aikuisuuteen. Lapset näkevät yleensäkin enemmän painajaisia kuin aikuiset. Jo ihan pienet, kolmevuotiaat voivat kertoa piinaavista painajaisista ryömiessään keskellä yötä vanhempien väliin turvaan. Lapselle ei auta sanoa, että älä välitä, se oli vain pahaa unta, sillä lapsen on vaikea erottaa unta todellisuudesta.

Mieluummin kannattaa kertoa, että aivot tekevät yön aikana meille tepposia, jolloin näemme kuvia hirviöistä ja möröistä, jotka tuntuvat hyvin todellisilta.

Tehokas ja helppo tapa käsitellä pahaa unta on tehdä siitä koominen.

— Yhdessä voidaan miettiä, olisiko kummitus enää niin pelottava, jos se puettaisiin prinsessamekkoon. Yhtä lailla mörön vierelle voidaan yhdessä piirtää joku, joka puolustaa lasta. Myös yölamppu tuo lapselle turvallisuutta, neuvoo Katja Valli.

 

Asiantuntijat: psykologi Anna Riihimäki ja psykologian tohtori Katja Valli.