Pelastuisiko maapallo, jos eläisimme kuin 50-luvulla? Silloin tavarat käytettiin loppuun, ja tuunaaminen oli itsestään selvää

Liiasta tavarasta eroon hankkiutuminen on trendi, jonka sanotaan helpottavan elämää ja säästävän maapallon luonnonvaroja – kunhan tuleva kulutus kaikilla tasoilla vähenee. Säästeliäisyydessä on järkeä toden totta myös näinä kallistuvan energian aikoina. Hyvä mielikin siitä tulee.

Osa kuluttajista on omaksunut maapallon jätekuormaa vähentävän asenteen. Omaa identiteettiä ei enää rakenneta roimasti kuluttaen. Päinvastoin, edelläkävijöiden eetoksena on: mitä vähemmän, sen parempi. Meretkin hukkuvat muoviin.

Kohti kiertoyhteiskuntaa

Tavaraa on kerääntynyt isovanhemmilta ja vanhemmilta, joten sitä kerta kaikkiaan on yli tarpeiden. Tavaroiden määrällä ei enää ole entiseen tapaan statusarvoa.

Tiedostavilla, uutta minimalismia ajavilla on varaa selviytyä vähin tavaroin. He voivat luopua materiasta, koska tietävät voivansa hankkia sitä heti tarvittaessa. Jos ei muualta, niin netin kierrätyspalstoilta ja vieläpä halvalla.

Uusia hankintoja miettivän kannattaisikin miettiä, minkälaisten tavaroiden kanssa haluaisi elää, kunnes ne muuttuvat jätteeksi. Ja varsinkin tätä: millä tavoin joku päivä jätteeksi muuttuvan kapineen voi hävittää mahdollisimman vähällä ympäristörasituksella.

Kun hankit tavaran, mieti miten hävität sen jätteenä

EU:n puitteissa otettiin vuonna 2016 askel kiertoyhteiskunnan suuntaan. Uusi jätelaki velvoittaa niin tavaran tuottajan kuin kuluttajankin vahvemmin vastuuseen syntyvästä jätteestä. Esineistä ei enää pitäisi päästä eroon hylkäämällä niitä huolettomasti jätekatoksiin ja kaatopaikoille.

Jätteen lajittelu on edelleen monimutkaista ja vaivalloista. On kuitenkin tärkeää tavoitella ekologisesti kestävämpää yhteiskuntaa. Syntyvän jätteen vähentäminen on niin kuluttajien, yritysten kuin päättäjienkin asia.

Kun alkaa pohtia tavarataivaansa uusia hankintoja jätteenhävittäjän näkökulmasta, ostosten tekemiseen tuleekin aivan toinen vire. Se on maapallon kantokyvynkin kannalta terveellistä. 

Jäteyhteiskunnan seuraava vaihe?

Jos aiomme lakata täyttämästä maapalloa ja meriä tavaroiden jäänteillä, suhtautumisen tavaraan on muututtava. Muutos vaatii ymmärtämään, miten eri tavoin tavaraan voi kiinnittyä.

1. 1950-luku oli nuukuuden aikaa

Ennen teollisen massatuotannon alkamista 1950-60-luvuilla elettiin nuukuuden aikaa. Tavarat käytettiin loppuun, niitä huollettiin ja korjattiin. Jätettä syntyi vähän, ja se pyrittiin hyödyntämään kotitalouksissa. Tuunaaminen oli itsestään selvää, tosin säästeliäisyyden nimissä.

2. Massatuotanto johti kertakäyttöisyyteen

Massatuotannon myötä monista tavaroista tuli kertakäyttöisiä – niistäkin, joita ei tarkoitettu sellaisiksi. Omaksuttiin uutuudenhimon kulttuuri. Jätteenkäsittely siirtyi kaupungeissa pois kotitalouksilta, ja poisheittämisestä tuli hyve. Oli velvollisuus ostaa uutta tuotannon pyörittämiseksi.

3. Vallalle vastuullinen kuluttaminen

Kun tavarat ovat täyttäneet kodin, varastot ja kierrätyskeskuksetkin, on aika kysyä: miten haluan elää tavaroitteni kanssa. Kulutuksen eettisyys ja kierrätettävyys ovat trendi: opettelemme ympäristön kannalta kestävämpää kulutusta. Vastuullinen kuluttaminen vaatii huolellista lajittelua.

Asiantuntija: Veera Kinnunen, tutkija. Lapin yliopisto.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.