sairauden pelko
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen noin 25-vuotias nuori nainen, joka kärsii jatkuvasta vakavien sairauksien pelosta. Käytän googlea usein ja luen eri sairauksista, ja jos minulla on jokin oire (päänsärky, vatsakipu yms.) olen täysin varma, että minulla on vähintään syöpä. Vastikään kainaloni kipeytyi ja sinne ilmestyi patti. Lääkäri totesi sen tulehtuneeksi hikirauhaseksi, ja sain siihen antibioottikuurin.Se helpotti vain hetken, kunnes taas aloin pelätä jotakin vakavampaa.
Pelkoni vaikuttaa koko elämääni. Olen todella hermostunut ja ahdistunut usein, sillä ajattelen aina pahinta. Huomaan tämän tuntemuksen olevan voimakkaimmillaan silloin, kun olen stressaantunut työstä tai jostakin muusta. Miten voin saada mieleni rauhoittumaan?

KUN PELKO ON PAHIN

Jos ongelmasi on jatkunut useita kuukausia, saatat kärsiä sairauksien pelosta eli hypokondriasta. Kuten kuvaat, sen otteessa olevaa piinaavat perusteettomat, usein normaaleista kehon tuntemuksista juontuvat vakavien fyysisten sairauksien pelot. Pakkomielteinen huoli sairastumisesta ajaa häiriöstä kärsivän tutkimusten kierteeseen. Ammattilaisen diagnoosi terveydestä saattaa helpottaa hetken – pian kuitenkin uudet uhat valtaavat mielen.

Muiden psyykkisten häiriöiden tapaan raja normaalin ja sairaan välillä ei ole selvä. Sopiva huoli omasta terveydestä kannustaa terveellisiin elämäntapoihin ja patistelee hoitamaan vaivat ajoissa. Liiallista huoli on aiheuttaessaan suhteetonta ahdistusta tai rajoittaessa elämää pakko-oireisena ajatteluna tai toimintana.

Korostunutta huolta omasta terveydestä on yritetty selittää eri tavoin. On otaksuttu ihmisen kanavoivan siihen muita, vaikeammin käsiteltäviä kielteisiä kokemuksia. Hän on voinut myös oppia kyseisen toimintamallin, koska se tarjoaa huomiota. Ainakin toistaiseksi nämä teoriat ovat arvailua; oireilun taustalla mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä ei tunneta. Voidaan myös ajatella, että pelot ovat vahvan elämänhalun kääntöpuoli - voihan ihminen, joka haluaa elää, pelätä sairastuvansa ja kuolevansa. Vaikka syitä häiriöön ei tunneta, sen laukaisee usein oma aiemmin sairastettu tai läheisen sairastama vakava sairaus.

Suurin valta hypokondrialla on silloin, kun ihmiseltä puuttuu tietoinen etäisyys ongelmaan. Sinä tiedostat psykologisen vaivasi, mikä auttaa sen voittamisessa. Vaikka häiriö pitää osaa ajatuksistasi otteessaan, osa sinusta näkee sen yli.

Mitä tahansa tiedostettua mielen pulmaa voi ratkoa ulkoistamalla ongelman ja laatimalla suunnitelman sen kukistamiseksi. Ulkoistaminen voidaan tehdä nimeämällä häiriö virallisen diagnoosin mukaan tai leikkimielisesti vaikkapa oman tahdon omaavaksi hahmoksi – riivaajaksi. Tämän jälkeen tehtävänä on kartoittaa ongelmaa ylläpitävät tekijät: Minkälaiset asiat ruokkivat kiusaajaa?

Mitkä pitävät sen poissa? Kannattaa arvioida niin omia ajatuksia ja tunteita kuin ulkomaailman tilanteita. Analyysin jälkeen on mahdollista laatia toimintasuunnitelma kiusaajan karkottamiseksi.

Yksi ongelmaa ylläpitävä olosuhdetekijä sinulla on jo tiedossa: stressi. Jos edellä kuvattu harjoitus ei luonnistu tai auta, keskity minimoimaan vain stressi elämästäsi. Stressin vähentämiseksi voit selvittää, minkälaiset itseen ja ympäristön liittyvät asiat kuormittavat ja mitkä lisäävät rauhallisuutta ja auttavat palautumaan. Rennomman elämäntavan omaksuminen voi vähentää pelkojasi ja on joka tapauksessa kannattava investointi omaan elämään ja terveyteen.
 

Näin eteenpäin

  • Ulkoista sairauksien pelko ja tee suunnitelma sen voittamiseksi.
  • Selvitä stressin aiheuttajat ja laadi suunnitelma rentouden lisäämiseksi.
  • Toteuta edellä mainituista jompikumpi.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta
Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys