Ei työ rasita, vaan se, että pitää olla sosiaalinen, aktiivinen ja innostunut. Mahdottomat odotukset käyvät ujon, hiljaisen ja vetäytyvän suomalaisen sydämelle.

Tiedämme tarkkaan, etteivät tupakointi, vähäinen liikunta ja raskas ruoka  sovi sydämelle. Veren kolesteroliarvot nousevat, suonet ahtautuvat ja verenpaine kohoaa. Lopulta sydän uupuu. Perimästä tosin riippuu, kuinka paljon elintavat vaikuttavat sairastumisriskiin.

Näin sepelvaltimotauti etenee elimistössä, mutta mikä sysää sairauden liikkeelle?

Yhä useampi tutkija uskoo, että kaiken takana on stressi. Henkisten paineiden tiedetään pahentavan sydänoireita. Työstressi käy erityisesti miehen sydämelle, naista raastavat ihmissuhteet. Kovan henkisen paineen alla sydän voi pettää, vaikka sepelvaltimoissa ei ahtaumia olisikaan.

– Tutkimuksin on voitu osoittaa, että ihmisen psyyke panee liikkeelle tapahtumaketjuja, jotka näkyvät ruumiin oireina ja sairauksina, sanoo Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.

Stressi riippuu temperamentista

Liisa Keltikangas-Järvinen on tutkinut yli 20 vuotta sydän- ja verisuonitautien psykologisia riskitekijöitä ja on varma siitä, että sepelvaltimotauti on yhtä hyvin stressi- kuin elämäntapasairaus.

– Voimakas stressi esimerkiksi vaikuttaa veren hyytymistekijöihin ja rasva-aineenvaihduntaan. Nämä seikat taas kiihdyttävät suonten kalkkiutumista.

Keltikangas-Järvinen ei kuitenkaan ole kiinnostunut stressistä sinänsä vaan siitä, miksi ihmiset kokevat henkiset paineet niin eri tavoin: miksi toiselle muutokset työpaikalla ovat haaste ja elämän suola, kun toinen menettää niiden vuoksi yöunensa?

Eräs selitys löytyy ihmisen synnynnäisestä temperamentista.

– Temperamentin tutkiminen ja tunteminen on itsetuntemuksemme perusta, mutta se on tärkeää myös sydämelle, koska temperamenttimme määrää, mikä meitä stressaa.

Temperamentti on ja pysyy

Temperamentilla tarkoitetaan jokaiselle ihmiselle ominaista käyttäytymis- ja reagoimistyyliä, joka erottaa hänet muista. Jos työtoverini ovat huonolla tuulella, näen sen heti, vaikka en tiedäkään, miksi yksi mököttää, yksi paiskoo ovia ja yksi livauttelee ilkeyksiä. Temperamentti on ihmisen persoonan biologinen perusta.

Olemme erilaisia, koska aivojemme rakenteet ovat erilaisia ja koska hermostomme välittäjäaineet toimivat eri lailla. Yksilöllisyytemme on siis aivorakenteidemme määräämää.

Meillä on temperamentti jo syntyessämme. Se säilyy samanlaisena läpi elämän, vaikkakin samat piirteet ilmenevät eri tavoin eri ikäkausina. Kasvatus ja ympäristö sitten muokkaavat synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden.

Yksilöllinen temperamentti näkyy jo vauvaiässä: Sosiaalinen piltti konttaa heti muiden luo; aikuisenakin hän hakeutuu seuraan. Ujo pienokainen ottaa mieluummin askelen taakse- kuin eteenpäin; aikuisenakin hänellä on ”perhosia vatsassa” uuteen työpaikkaan mennessä. Sopeutumiskykyinen vauva maistelee uusia ruokia ja tottuu nopeasti uuteen hoitajaan; aikuisenakin hän joustaa notkeasti muutoksissa. Rytminen vauva nukkuu ja syö säännöllisesti, mutta aikuisena hänestä voi kehittyä myös rutiinien orja, jonka pitää saada unensa ja ateriansa tietyllä kellonlyömällä.

Ympäristö asettaa sietorajat

Jo nyt tiedetään, että tietyt temperamenttipiirteet, kuten jatkuva huolissaan olo tai liiallinen riippuvuus sosiaalisesta hyväksynnästä, altistavat ihmisen stressille ja siten sydän- ja verisuonitaudeille. Mitään valmista listaa sydäntä rasittavista persoonallisuuden piirteistä ei kuitenkaan voida antaa, vaan vaara riippuu aina ympäristöstä. Esimerkiksi vihamielinen elämänasenne, joka näkyy kyynisyytenä ja pessimisminä, altistaa sepelvaltimotaudille.

Se, kuinka suuri yksilön riski on, riippuu hänen ympäristöstään. Jos ympäristön asettamat vaatimukset ovat ristiriidassa oman temperamenttimme kanssa, stressaannumme ja sairastumme.

Suojaavat temperamenttipiirteet vaihtelevat kulttuurista toiseen. Suomalaisena on aika hyvä elää, jos on sopeutuvainen ja iloinen. Kehitysmaaoloissa tällaisella helpolla temperamentilla ei edes pysy hengissä. Siellä elämään selviävät vain hankalat, äänekkäästi hoivaa vaativat vauvat.

Myös työelämän vaatimukset saattavat olla liikaa temperamentillemme. Ympäristön odotukset voivat tuntua vierailta, jopa järjettömiltä. Silti moni yrittää sydän pamppaillen sopeutua paineisiin.

– Suomalaiseen työkulttuuriin on levinnyt amerikkalaistyylinen pakkososiaalisuuden ja yliaktiivisuuden korostaminen. Vaikka vain pieni osa töistä vaatii jatkuvaa touhottamista, sitä on alettu pitää toivottuna piirteinä työssä kuin työssä.

Aktiivinen, innostunut ja puuhakas halutaan heti meille töihin, kun taas ujoa, hiljaista ja vetäytyvää ei huoli kukaan, vaikka hän olisi paljon parempi työntekijä.

– Tällainen ajattelu voi johtaa työpaikoilla persoonallisuussyrjintään. Ihminen tuntee, ettei kelpaa sellaisena kuin on, ja yrittää muuttaa itseään. Ristiriidasta seuraa stressiä.

Aikuinen hakee sopusointua

Jos on ajautunut stressikierteeseen, jossa omat voimat eivät tunnu riittävän arjen haasteista selviämiseen, on aika tehdä valintoja. Temperamenttiamme emme voi muuttaa, mutta muilta tulevia vaatimuksia kykenemme karsimaan.

– Itsetuntoinen aikuinen osaa tehdä päätöksiä omaksi parhaakseen. Ei kannata hakeutua johtotehtäviin tai vaihtaa jatkuvasti työpaikkaa, jos ei ole joustava ja rohkea. Kaikkien ei tarvitse koko ajan rikkoa rajojaan, vaan voi kypsästi tunnustaa, että ei uskalla ottaa riskiä, koska on sellainen huolehtija, Keltikangas-Järvinen kannustaa.

Stressiä on mahdotonta täysin välttää, ja suremisen lopettaminen on lapsellinen vaatimus. Takaiskuja tulee kuitenkin. Mutta jos ihminen löytää temperamentilleen sopivan haasteellisuuden tason, normaalit elämänsurut eivät hänen sairastumisriskiään lisää.

Lapsi oppii stressinhallitsijaksi

Stressin käsittelyä alamme opetella jo lapsena. Vasta maailmaan tulleelle kaikki on uutta, ja hän tarvitsee aikaa löytääkseen keinoja stressaavien tilanteiden hallintaan.

– Meillä on pitkään ajateltu, että lapsi sopeutuu mihin vain. Niin sopeutuukin, mutta paineen alla hän ei ehdi oppia hyviä tapoja käsitellä stressiä.

Stressikokemukset häiritsevät lapsenkin elimistön tasapainoa ja vauhdittavat sairastumista. Suurten kansantautiemme siemenet kylvetään lapsuudessa: esimerkiksi kolesteroli alkaa kertyä verisuonten seinämiin jo varhain.

Kasvuympäristön pitäisi ottaa huomioon lapsen temperamentti. Lasta ei saa rangaista hänen temperamentistaan: kaikki voimakkaat reaktiot eivät ole kiukuttelua. Hitaasti lämpenevälle lapselle annetaan aikaa sopeutua ilmoittamalla etukäteen, mitä seuraavaksi tehdään. Ujoa ei patistella tekoreippauteen.

– Kun pienestä pitäen saa totutella uuteen oman temperamenttinsa rytmissä, kenestä tahansa kasvaa hyvä stressinsietäjä, Liisa Keltikangas-Järvinen painottaa.

Myös koulussa olisi uskottava, että lapset ovat yksilöitä. Peruskoulussa pärjää, jos on sopeutuva ja iloinen. Mutta ylivilkas, herkästi keskittymisessään häiriintyvä tai uutta etsivä, levoton lapsi on suuressa vaarassa pudota jatkokoulutuksesta, oli hän kuinka lahjakas tahansa.

Kun lapsen annetaan kohdata uudet haasteet omassa tahdissaan, hänestä kasvaa stressinhallitsija. Aikuisena hän uskaltaa tehdä valintoja omaksi parhaakseen ja käsitellä henkisesti raskaat asiat silloin, kun ne on pakko kohdata. Työstä ei tule pelkkää stressin sietämistä, ja sydänkin pääsee vähemmällä.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Joskus kohtaamiset ovat piinaa, kun kahden ihmisen kemiat eivät kohtaa. Helpota itse tilannetta, ehdottaa temperamenttien eroihin paneutunut Seija Taivainen.

Mitä pitäisi tehdä, kun lähipiiriin ilmestyy tuskastuttavan erilainen, vaikeasti lähestyttävältä tuntuva tyyppi?

Sellainen, josta helposti voi joutua toteamaan, että kemiamme eivät kohdanneet.

Temperamenttieroihin paneutunut Seija Taivainen antaa vinkkinsä.

1. Rauhoita itsesi

Kun kohtaat vastakohtasi, on hyvä ottaa aikalisä omien asenteidensa parissa. Mieti, mistä kertoo se, että toisenlainen tyyli ja olemus tuntuvat hankalilta. Kumpikaan teistä ei ole viallinen eikä väärässä, joten ei hätää. Syntymätemperamentit ja alitajuiset psyyken mekanismit vaikuttavat siihen, kuinka käyttäydytte.

2. Hyväksy tunteesi

 Kun toinen ärsyttää tai herättää tuskastuneisuutta, tilanne kannattaa hyväksyä. Tunteitaan ei kuitenkaan voi pakolla siirtää sivuun. Kun hyväksyy negatiivisetkin tunteensa, niiden voima alkaa hiljalleen laantua. Voit toimia korrektisti, vaikka tilanne säilyisi haastavana pidempään.

3. Muista myötätunto

Yritä hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Ethän voi muuttaa häntä muuksi. Suhtaudu myötätunnolla myös itseesi. Hyväksyvä asenne avaa tietä vuorovaikutukselle ja helpottaa kanssakäymistä. Etsi toisesta joku kiva piirre tai ominaisuus, jonka kautta tuntuu mahdolliselta osoittaa aitoa kiinnostusta häntä kohtaan.

Seija Taivaiselta on ilmestynyt kirja Hyvissä väleissä – hyödynnä enneagrammia arjessa (Atena, 2017).

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Erosimme riitaisasti vuosia sitten, kun lapset olivat pieniä. Eropäätös syntyi miehen alkoholinkäytön takia harkinnan jälkeen, mutta käräjilläkin näitä asioita on sittemmin puitu.
Olen kuitenkin pyrkinyt jättämään ikävät asiat taakseni, antanut anteeksi ja ehdottanut miehellekin samaa. Lapset tapaavat isäänsä säännöllisesti (alkoholiongelmaa ei näytä enää olevan ja uusi perhekin on jo). Mies ei tervehdi, kun hakee lapsia. Myöskään lapset eivät tervehdi tai lähesty minua ollessaan isänsä kanssa. He kertovat isänsä suuttuvan, kun puheeksi tulee mikä tahansa minuun liittyvä (lapset asuvat minun kanssani). Vain sähköpostitse saan olla yhteydessä ex-mieheeni. Miten lapsistani voi tulla tasapainoisia aikuisia, jos he eivät näe vanhempiensakaan kykenevän siihen?

Tosi yksin huoltajana

Ex-miehesi taitaa olla aika jumissa itsensä kanssa. Vaikuttaa siltä, että hän kokee sinun loukanneen itseään eikä ole päässyt tuon loukkauksen aiheuttamasta pettymyksestä, vihasta, katkeruudesta tai kostonhalusta yli. Olivatpa nämä hänen tunteensa tekoihisi nähden suhteettomia tai eivät, jotakin kovin epäreilua hän katsoo ilmeisesti kokeneensa.

Parhaimmillaan mieli toimii vastoinkäymisissä joustavasti: ottaa ongelmat haasteina, oppii niistä ja suuntaa sitten elämässä eteenpäin. Näitä taitoja lastesi isältä tuntuu uupuvan. Myös eläytymiskykyä eli taitoa kuvitella, miltä oma toiminta muiden silmissä näyttää, hän voisi kehittää. Sen avulla hän huomaisi vaikeuttavansa vain teidän kaikkien elämää ja nolaavan käytöksellään itsensä.

Olet pyrkinyt vaikuttamaan häneen. Jos vielä haluat yrittää, voisit kysyä häneltä kokemastaan loukkauksesta. Ja vaikka et ajattelisikaan tehneesi mitään väärää, voit kertoa, että olet pahoillasi hänen pahasta olostaan. Se voisi ainakin lievittää hänen vihaansa.

Kenties realistisempaa olisi kuitenkin luovuttaa. Miehen ajatusten ja tunteiden käsittelyn ongelmat voivat olla sen verran mittavia, ettei muutosta niihin ainakaan lähiaikoina ole odotettavissa. Ex-vaimona et myöskään ole paras terapeutti hänelle. Hän voi vielä muuttua, mutta ehkä paremmin jonkun toisen ihmisen myötävaikutuksesta.

Ehdottaisin, että siirrät huomion miehestä itseesi: omaan ongelmaasi, johon voit vaikuttaa. Pelkäät, ettei lapsistanne tule tasapainoisia aikuisia. Epäilen, että huolesi on turha.

Oppiminen ei ole vain muiden toiminnan mekaanista jäljittelyä. Ihminen ei ole altis omaksumaan mitä tahansa vaan ennen muuta myönteisiä asioita.

Toisten tekemät virheet voivat siten olla mitä parhain motiivi itselle välttää sellaiset. Monesta vaikeuksien varjossa kasvaneesta tulee tuon motivaation myötä erinomainen vanhempi omille lapsilleen. Muiden mokista oppiminen on myös ekonomista, voidaanhan tuolloin nauttia pelkistä kehityksen hedelmistä ja välttää virheistä koituvat haitat.

Olet mieltänyt tilanteen yhteiseksi ongelmaksenne, sanothan, että te vanhemmat ette pysty käsittelemään vaikeuksianne. Myös tuosta ajatuksesta voisit luopua. Syyllistät itseäsi suotta, sillä kuvaamasi pulma ei ole suhteen, vaan suhteen toisen osapuolen ongelma. Jos epäilet, etteivät lapsenne tiedä tätä, voit kertoa heille, että sinä olisit valmis yhteistyöhön, mutta isä ei. Todennäköisesti he tosin ymmärtävät tämän jo muutenkin.


 Näin eteenpäin

  •  Vie huomio miehestä omaan huoleesi, sillä siihen voit vaikuttaa.
  •  Huomaa, että ihminen on taipuvainen oppimaan myönteisiä asioita.
  •  Älä ota vastuuta miehen tunne-elämän ja käytöksen vaikeuksista.
  •  Luota lapsiisi. Mikään ei estä heitä kehittymästä ajattelultaan joustaviksi aikuisiksi.

 

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.