Kun suru iskee, sen läpi on pako mennä vaihe vaiheelta. Vaikka et usko, vuoden päästä on jo helpompaa.

1. Kieltäminen: ”Tämä voi tapahtua vain muille – ei minulle.”

Surutyön alussa menetyksen kokenut kieltää tapahtuneen. Kuolema tai jätetyksi tuleminen tuntuvat epätodellisilta, ja surun todellinen kohtaaminen on vielä liian tuskallista.

Omainen suuntaa tarmonsa usein hautajaisten järjestelyyn. Käytännön puuhat pitävät syvimmän surun loitolla ja tuovat järjestystä kaaokseen.

Kuolintapa vaikuttaa vahvasti surijan reaktioihin. Jos läheinen on sairastellut pitkään ja suruun on valmistauduttu, tarve kieltämiseen voi tulla lievempänä. Jos kuolema yllättää esimerkiksi liikenneonnettomuudessa, surijalla on riski jäädä kiinni kieltämisen tunteeseen.

Epäuskon ja epätoivon tunteet vaihtelevat, toimintakyky katoaa, yöunet häiriintyvät ja keho saattaa reagoida stressiin paniikkioirein.

Psykologi: ”Sureminen on terveellistä ja välttämätöntä. Surun vaiheet ovat primitiivisiä tunnereaktioita, ja jokaisella niistä on oma tärkeä tehtävänsä. Jos vaiheita ei käy läpi, paha olo voi muuttua psyykkiseksi sairaudeksi, esimerkiksi masennukseksi.”  

2. Viha: ”Kuolema rikkoi perheeni.”

Vihavaiheessa surija etsii syyllistä. Useimmiten viha suuntautuu ensin itseen, ja vasta sitten se ryöpsähtää muiden päälle. Omainen saattaa syyttää kokematonta lääkäriä, hidasta ambulanssia tai jopa kuollutta.

Vihan voima voi pelästyttää surijan itsensäkin. Temperamentiltaan hillitty saattaa löytää itsestään aggressiivisen puolen, jota ei tiennyt edes olevan olemassa.

Vihan voi yrittää purkaa kirjoittamiseen, liikuntaan, taiteeseen tai muihin harrastuksiin. Joku käsittelee surunsa puhumalla ja toimimalla, toinen vaikenemalla ja lepäämällä.

Psykologi: ”Jotta pystyisi vihaamaan, täytyy ensin kyetä suremaan. Jos tunnet vihaa, tiedät siis päässeesi surutyössäsi askelen eteenpäin! Tärkeintä on, ettet takerru raivoosi.”

3. Vaikeus irrottautua:
”Teen mitä tahansa, palaa.”

Kolmannessa vaiheessa surija tempoilee ristiriitaisissa tunteissa. Luopuminen entisestä tuntuu mahdottomalta, ja menetetyn haluaa takaisin hinnalla millä hyvänsä.

Omaisen voi olla vaikea luopua kuolleen tavaroista, järjestää tämän vaatteita tai siivota sotkuiseksi jäänyttä työhuonetta.

Psykologi: ”Surutyölle on tyypillistä, että vaiheet toistuvat. Surija saattaa palata monta kertaa ongelmiin, jotka on kuvitellut jo käsitelleensä. Siksi joskus voi olla vaikea huomata, milloin on edennyt surussaan vaiheesta toiseen.” 

4. Todellinen irrottautuminen: ”Elämä jatkuu. Minä selvisin!”

Viimeinen vaihe on surutyön raskain, ja sitä kutsutaankin ”pimeydeksi ennen valoa”. Tässä vaiheessa surijan olo yleensä huononee moninkertaisesti – mutta vain hetkellisesti.

Notkahdusta seuraa todellinen irrottautuminen tuskasta. Ihminen hyväksyy, että yhteinen elämä on lopullisesti ohi ja suuntaa voimavaransa uuden arkensa rakentamiseen. Maailmankuva muuttuu jälleen realistiseksi, ja ilo ja haaveilu palaavat pikkuhiljaa elämään.

Psykologi:
”Surulle ei ole aikarajaa, sillä se on hyvin yksilöllinen tunne. Vuoden päästä tapahtuneesta olon pitäisi kuitenkin olla jo hieman helpompi. Jos näin ei ole, on todennäköisesti jäännyt kiinni johonkin surutyön vaiheeseen.”

Asiantuntijana psykologi Suvi Laru Väestöliitosta.
Lue lisää puolison sairastumisesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.