työstressi, työuupumus, masennus
Kuva Shutterstock

Onko uupuneella muita vaihtoehtoja kuin tulla luokitelluksi psyykkisesti sairaaksi?

Kun ihminen uupuu työssään ja hakeutuu lääkäriin saadakseen sairauslomaa, hän saa useimmiten diagnoosin psyykkisestä sairaudesta (esim. masennus) eli F-tautiluokan diagnoosin. Syynä on se, että työuupumus ei ole sairaus eikä sairauslomalle ole lääketieteellistä syytä: se ei oikeuta Kelan maksamaan sairauspäivärahaan eikä velvoita työnantajaa maksamaan palkkaa.

– Uupumusta ei tosiaankaan ole diagnostiikassa. Sen sijaan sopeutumishäiriö (tautiluokituksessa F 43.2.) on diagnoosi, jota voidaan käyttää silloin, kun sopeutuminen työhön on selvästi normaalista poikkeavaa, vastaa professori Jouko Lönnqvist.

Toisaalta työuupumus on tieteellisesti määritelty tutkimuskäyttöön ja sille on kehitetty luotettavat kansainväliset mittarit, jotka jakavat työuupumuksen kolmeen eri osa-alueeseen: uupumisasteiseen väsymykseen, kyynisyyteen sekä ammatillisen itsetunnon laskuun.

Työuupumuksessa työkyvyn heikkeneminen ei johdu ensisijaisesti yksilön terveydellisistä syistä vaan taustalla on pitkäkestoinen stressitila, jonka on aiheuttanut esimerkiksi töiden paljous, työn heikot hallintamahdollisuudet ja tuen puute työssä.

Jos kestämätön tilanne työssä jatkuu pitkään, työntekijän käsitys omasta työkyvystä heikkenee. Kyynistyminen voi näkyä asenteiden kovettumisena tai välinpitämättömyytenä. Työuupumuksesta kärsivä saattaa eristäytyä työyhteisöstä ja kyseenalaistaa työnsä merkityksen.

Unirytmi hälyttää

Työuupunut saa yleensä lääkäriltä saman akuutin hoidon kuin masentunut: sairauslomaa, masennuslääkkeitä ja keskusteluapua. Onko työuupumus pohjimmiltaan samaa alkuperää kuin masennus?

– Uupumus ei riitä masennuksen tunnusmerkiksi eikä uupunutta pitäisi diagnosoida masentuneeksi ellei hän täytä masennuksen tunnusmerkkejä. Uupumus saattaa olla normaali reaktio liialle työkuormalle aivan kuten suru on normaalia menetyksen jälkeen, Lönnqvist sanoo.

Olennaista työuupumuksen hoidossa on unirytmin palauttaminen ja unenlaadun turvaaminen.

Myös stressinhallintakeinoja on hyvä opetella: hoito voi koostua esimerkiksi psykiatrin tai psykoterapeutin käynneistä. Joissain tapauksissa oireenmukaista lääkitystä voidaan harkita, esimerkiksi tilapäisesti unettomuuteen tai masennukseen

Työ kaipaa muutoksia

Jotta uupumus ei toistuisi, työpaikalla tulisi tehdä muutoksia ja tarkistaa toimenkuva, työn vaatimukset ja käytettävissä olevat resurssit. Uupuneen kannattaa myös itse miettiä omaa suhdetta työhönsä: pyrkiikö hän hoitamaan sen tunnollisemmin kuin on mahdollista?

Mikäli useammalla työyhteisöön kuuluvalla todetaan uupumuksen merkkejä, olisi hyvä ottaa asia puheeksi työterveyslääkärin kanssa. Työterveyshuolto voisi ehdottaa työorganisaatioon kohdistuvia muutoksia.

Jos työtilanteeseen puututaan aktiivisesti, työuupumuksesta kärsivä pystyy useimmiten kuntoutumaan ja palaamaan.

Lisää masennusriskiä

Toisinaan työuupumus voi ennakoida masennusta tai hoitamattomana johtaa masennukseen. Myös masennus syö toimintakykyä.

Masennus ei kuitenkaan johdu ainoastaan työstä eikä se ei korjaannu lepäämällä ja työkuvioita muuttamalla.

Masennus on työuupumusta huomattavasti vakavampi terveysongelma ja 2–3 kertaa yleisempää kuin vakava työuupumus.

– Työkyvyn huononeminen on tuskallista ja totta, olipa syynä masennus tai uupumus. Se kannattaa aina ottaa vakavasti. Mutta väestötasolla masennuksen aiheuttama elämänlaadun ja toimintakyvyn menetys on erittäin merkittävä, Lönnqvist sanoo.

Erilaisia masennuksia

Mielialan toivottomuus, jopa itsemurha-ajatukset, kertovat selkeimmin masennuksesta. Paha olo ei mene ohi vaan vaivaa suurimman osan päivästä yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Psyykkisiin kipuihin liittyy myös fyysisiä oireita, eriasteista ahdistuneisuutta ja usein alkoholin lisääntynyttä käyttöä.

Oireiden vakavuuden mukaan voidaan erotella lievät, keskitasoiset, vakava-asteiset ja psykoottiset masennustilat.

Masennustiloista voidaan erottaa myös melankoliset (synkkämieliset), epätyypilliset depressiot sekä talvikuukausina ilmenevä kaamosmasennus. Melankoliselle masennukselle on ominaista mielihyvän menettäminen lähes kaikessa ja ilon puuttuminen. Masentuneisuus on luonteeltaan selvästi erilaista kuin esimerkiksi pettymysten ja menetysten jälkeen; se herättää tavallista aikaisemmin aamulla ja olo on vaikein aamuisin. Masentunut laihtuu ja hänen ruokahalunsa on heikentynyt, hän on hidastunut ja kiihtynyt ja kärsii suhteettomista syyllisyydentunteista.

Epätyypillisessä depressiossa henkilöllä on pitkään jatkunut taipumus kokea itsensä hylätyksi. Ruokahalu, paino ja unen määrä lisääntyvät selvästi. Kädet ja jalat saattavat tuntua lyijyn raskailta.

Taipumus pysyy

Biologiset tekijät, synnynnäinen temperamentti ja kehityksen aikaiset kielteiset kokemukset ja opitut ajatusmallit lisäävät masennusalttiutta.

Masennus voi myös olla keino paeta pelottavia tunnetiloja, kuten omia tai toisen vihantunteita. Sen taustalla voi olla myös pitkään tukahdutettu suru läheisen, ammatillisen aseman tai kyvyn menetyksestä.

Myös elämässä sattunut traumaattinen kokemus voi kapeuttaa tunne-elämää ja ihmissuhteita – ja johtaa masennukseen.

– Masennustiloilla on suuri alttius toistua, sillä biologinen ja psykologinen herkkyys on pitkäaikaista, joskus jopa pysyvää, Lönnqvist sanoo.

Noin puolet vakavista masennustiloista toistuu parin vuoden sisällä, mutta niistäkin merkittävä osuus voidaan ehkäistä hyvällä hoidolla.

Nykyään masennuksen itsehoidossa kehotetaan välttämään eristäytymistä ja pitämään kiinni päivärutiineista, liikunnasta ja harrastuksista. Säännöllisen liikunnan on osoitettu olevan lääkehoidon ja psykoterapioiden veroinen keino ainakin lievempien depressioiden hoidossa. Masennuksen luonnetta

ymmärtävien läheisten tuki on ensiarvoisen tärkeää toipumisessa.

Asiantuntija: professori Jouko Lönnqvist, Helsingin Yliopisto.

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys