työstressi, työuupumus, masennus
Kuva Shutterstock

Onko uupuneella muita vaihtoehtoja kuin tulla luokitelluksi psyykkisesti sairaaksi?

Kun ihminen uupuu työssään ja hakeutuu lääkäriin saadakseen sairauslomaa, hän saa useimmiten diagnoosin psyykkisestä sairaudesta (esim. masennus) eli F-tautiluokan diagnoosin. Syynä on se, että työuupumus ei ole sairaus eikä sairauslomalle ole lääketieteellistä syytä: se ei oikeuta Kelan maksamaan sairauspäivärahaan eikä velvoita työnantajaa maksamaan palkkaa.

– Uupumusta ei tosiaankaan ole diagnostiikassa. Sen sijaan sopeutumishäiriö (tautiluokituksessa F 43.2.) on diagnoosi, jota voidaan käyttää silloin, kun sopeutuminen työhön on selvästi normaalista poikkeavaa, vastaa professori Jouko Lönnqvist.

Toisaalta työuupumus on tieteellisesti määritelty tutkimuskäyttöön ja sille on kehitetty luotettavat kansainväliset mittarit, jotka jakavat työuupumuksen kolmeen eri osa-alueeseen: uupumisasteiseen väsymykseen, kyynisyyteen sekä ammatillisen itsetunnon laskuun.

Työuupumuksessa työkyvyn heikkeneminen ei johdu ensisijaisesti yksilön terveydellisistä syistä vaan taustalla on pitkäkestoinen stressitila, jonka on aiheuttanut esimerkiksi töiden paljous, työn heikot hallintamahdollisuudet ja tuen puute työssä.

Jos kestämätön tilanne työssä jatkuu pitkään, työntekijän käsitys omasta työkyvystä heikkenee. Kyynistyminen voi näkyä asenteiden kovettumisena tai välinpitämättömyytenä. Työuupumuksesta kärsivä saattaa eristäytyä työyhteisöstä ja kyseenalaistaa työnsä merkityksen.

Unirytmi hälyttää

Työuupunut saa yleensä lääkäriltä saman akuutin hoidon kuin masentunut: sairauslomaa, masennuslääkkeitä ja keskusteluapua. Onko työuupumus pohjimmiltaan samaa alkuperää kuin masennus?

– Uupumus ei riitä masennuksen tunnusmerkiksi eikä uupunutta pitäisi diagnosoida masentuneeksi ellei hän täytä masennuksen tunnusmerkkejä. Uupumus saattaa olla normaali reaktio liialle työkuormalle aivan kuten suru on normaalia menetyksen jälkeen, Lönnqvist sanoo.

Olennaista työuupumuksen hoidossa on unirytmin palauttaminen ja unenlaadun turvaaminen.

Myös stressinhallintakeinoja on hyvä opetella: hoito voi koostua esimerkiksi psykiatrin tai psykoterapeutin käynneistä. Joissain tapauksissa oireenmukaista lääkitystä voidaan harkita, esimerkiksi tilapäisesti unettomuuteen tai masennukseen

Työ kaipaa muutoksia

Jotta uupumus ei toistuisi, työpaikalla tulisi tehdä muutoksia ja tarkistaa toimenkuva, työn vaatimukset ja käytettävissä olevat resurssit. Uupuneen kannattaa myös itse miettiä omaa suhdetta työhönsä: pyrkiikö hän hoitamaan sen tunnollisemmin kuin on mahdollista?

Mikäli useammalla työyhteisöön kuuluvalla todetaan uupumuksen merkkejä, olisi hyvä ottaa asia puheeksi työterveyslääkärin kanssa. Työterveyshuolto voisi ehdottaa työorganisaatioon kohdistuvia muutoksia.

Jos työtilanteeseen puututaan aktiivisesti, työuupumuksesta kärsivä pystyy useimmiten kuntoutumaan ja palaamaan.

Lisää masennusriskiä

Toisinaan työuupumus voi ennakoida masennusta tai hoitamattomana johtaa masennukseen. Myös masennus syö toimintakykyä.

Masennus ei kuitenkaan johdu ainoastaan työstä eikä se ei korjaannu lepäämällä ja työkuvioita muuttamalla.

Masennus on työuupumusta huomattavasti vakavampi terveysongelma ja 2–3 kertaa yleisempää kuin vakava työuupumus.

– Työkyvyn huononeminen on tuskallista ja totta, olipa syynä masennus tai uupumus. Se kannattaa aina ottaa vakavasti. Mutta väestötasolla masennuksen aiheuttama elämänlaadun ja toimintakyvyn menetys on erittäin merkittävä, Lönnqvist sanoo.

Erilaisia masennuksia

Mielialan toivottomuus, jopa itsemurha-ajatukset, kertovat selkeimmin masennuksesta. Paha olo ei mene ohi vaan vaivaa suurimman osan päivästä yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Psyykkisiin kipuihin liittyy myös fyysisiä oireita, eriasteista ahdistuneisuutta ja usein alkoholin lisääntynyttä käyttöä.

Oireiden vakavuuden mukaan voidaan erotella lievät, keskitasoiset, vakava-asteiset ja psykoottiset masennustilat.

Masennustiloista voidaan erottaa myös melankoliset (synkkämieliset), epätyypilliset depressiot sekä talvikuukausina ilmenevä kaamosmasennus. Melankoliselle masennukselle on ominaista mielihyvän menettäminen lähes kaikessa ja ilon puuttuminen. Masentuneisuus on luonteeltaan selvästi erilaista kuin esimerkiksi pettymysten ja menetysten jälkeen; se herättää tavallista aikaisemmin aamulla ja olo on vaikein aamuisin. Masentunut laihtuu ja hänen ruokahalunsa on heikentynyt, hän on hidastunut ja kiihtynyt ja kärsii suhteettomista syyllisyydentunteista.

Epätyypillisessä depressiossa henkilöllä on pitkään jatkunut taipumus kokea itsensä hylätyksi. Ruokahalu, paino ja unen määrä lisääntyvät selvästi. Kädet ja jalat saattavat tuntua lyijyn raskailta.

Taipumus pysyy

Biologiset tekijät, synnynnäinen temperamentti ja kehityksen aikaiset kielteiset kokemukset ja opitut ajatusmallit lisäävät masennusalttiutta.

Masennus voi myös olla keino paeta pelottavia tunnetiloja, kuten omia tai toisen vihantunteita. Sen taustalla voi olla myös pitkään tukahdutettu suru läheisen, ammatillisen aseman tai kyvyn menetyksestä.

Myös elämässä sattunut traumaattinen kokemus voi kapeuttaa tunne-elämää ja ihmissuhteita – ja johtaa masennukseen.

– Masennustiloilla on suuri alttius toistua, sillä biologinen ja psykologinen herkkyys on pitkäaikaista, joskus jopa pysyvää, Lönnqvist sanoo.

Noin puolet vakavista masennustiloista toistuu parin vuoden sisällä, mutta niistäkin merkittävä osuus voidaan ehkäistä hyvällä hoidolla.

Nykyään masennuksen itsehoidossa kehotetaan välttämään eristäytymistä ja pitämään kiinni päivärutiineista, liikunnasta ja harrastuksista. Säännöllisen liikunnan on osoitettu olevan lääkehoidon ja psykoterapioiden veroinen keino ainakin lievempien depressioiden hoidossa. Masennuksen luonnetta

ymmärtävien läheisten tuki on ensiarvoisen tärkeää toipumisessa.

Asiantuntija: professori Jouko Lönnqvist, Helsingin Yliopisto.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.