Olen ihmetellen seurannut Hyvä terveys -lehdenkin suosituksia siitä, että mitä rasvaa leivälle. En käsitä enkä löydä selitystä sille, miksi leivän päällä käytettävän rasvan tulisi olla 60–70-prosenttista. Sitä siis suositellaan ennemmin kuin rasvaa alle 60 %. Ymmärrän että rasvaa kyllä tarvitaan, mutta voitteko antaa yksiselitteisen vastauksen, miksi 60–70 % rasva on parempaa ja suositeltavampaa terveyden kannalta?

Suositeltava leipärasva on 60–70 prosenttia rasvaa sisältävä pehmeä margariini siksi, että se turvaa ruokavaliossa riittävän pehmeän rasvan. Pehmeää pitäisi olla vähintään 2/3 kaikesta rasvasta. Meillä on edelleen ruokavaliossamme liian paljon kovaa rasvaa ja liian vähän pehmeää. Jos käytämme leipärasvana kevyttä margariinia, pitäisi kasviöljyä ja muita pehmeän rasvan lähteitä käyttää varsin runsaasti, jotta riittävä pehmeän rasvan osuus tulisi turvattua.

Vielä runsaammin näitä pehmeän rasvan lähteitä pitäisi osata käyttää, jos leipärasvan on maitorasvaa sisältävä vaihtoehto eli esim. voi tai voi-kasviöljyseos. Tällöin vaarana on ruokavalion rasvan määrän suureneminen liiaksi ja painonhallinnan vaikeutuminen.

Suositeltavinta on siis valita leipärasvaksi 60-70 % rasvaa sisältävä pehmeä margariini ja käyttää sitä noin 1 tl/leipäviipale. Lisäksi tulisi käyttää päivittäin öljypohjaista salaatinkastiketta noin 1 rkl/salaattinannos ja valita ruoanvalmistukseen ja leivontaan rasvaksi kasviöljy, pullomargariini tai pehmeä rasiamargariini (sama kuin leivälle).

Kalaa tulisi syödä 2 kertaa viikossa kalalajeja vaihdellen. Maitovalmisteista tulisi valita nestemäiset maitovalmisteet eli maito, piimä, viili ja jogurtti rasvattomina tai korkeintaan 1 % rasvaa sisältävinä. Sopiva käyttömäärä on 5–6 dl päivässä. Juustoista tulisi valita enintään 17 % rasvaa sisältäviä ja käyttää niitä nestemäisten maitovalmisteiden lisäksi 2–3 siivua päivässä. Lihasta valitaan vähärasvaiset vaihtoehdot ja leikkeleistä vähärasvaiset täyslihaleikkeleet. Näin saamme ruokavalion rasvan laadun kuntoon ja rasvan määräkin pysyy sopivana.

 

Ursula Schwab

ravitsemusterapian apulaisprofessori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Kevytlevitteiden haitat?

Ravitsemustieteen dosenttien sekä professorien ja muiden virallista linjaa edustavien asiantuntijoiden (viralliset ravitsemusterapeutit) mielestä suomalaisten tulisi syödä suolatonta, rasvatonta ja runsaasti täysjyväviljaa sisältävää ruokaa margariinilla höystettynä. Nämä ovat työntekijöitä, jotka sanovat, mitä heidän on käsketty sanoa. Nämä virallista linjaa edustavat asiantuntijat kertovat virheellistä tietoa mm. rasvoista ja jopa viljoista. Panosta ruuan laatuun ja kuuntele elimistöäsi...
Lue kommentti
Kuva Tuomas Kolehmainen
Kuva Tuomas Kolehmainen

Einekset helpottavat kasvissyöntiä, mutta vegehyllylläkin kannattaa valita viisaasti.

  1. Valitse ruoka, jossa tyydyttyneiden rasvojen osuus on alle kolmannes. Tarkista, mikä rasva on listassa ensimmäisenä, sillä sen osuus on suurin. Kookos ja palmu ovat kovaa rasvaa, rypsistä saa enemmän omegakolmosia kuin auringonkukkaöljystä.
  2. Suolaa saisi olla ateriassa mielellään alle 1,2 g/100 g. Jos tahdot karsia suolaa vielä lisää, käy läpi kuiva-ainehylly. Pavuista, herneistä ja linsseistä saa nopeasti ravinteikasta ruokaa.
  3. Kuitua kertyy kasvisruoasta väkisinkin ekstraa, sillä lihassa ja maitotuotteissa sitä ei ole lainkaan. Kaikki kuitu on plussaa, mutta suosi kuitenkin täysjyvää.
  4. Pikaruokien vegeversiot, kuten soijanakit ja vihikset ovat herkutteluosastoa. Kasvisruoassa pätee sama periaate kuin sekasyöjälläkin: suosi mahdollisimman värikästä, yksinkertaista ja vähäsuolaista ruokaa.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

 Mitä haittaa on, jos jodia ei saa riittävästi? Olen vegaani, en syö jodilisää ja käytän vain merisuolaa.
 

Jodia tarvitaan kilpirauhashormonien muodostamiseen. Jodin puute aiheuttaa aikuisilla kilpirauhasen suurentumista ja struumaa. Lapsilla puutos aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja henkisen kehityksen ongelmia, sillä jodia tarvitaan keskushermoston kehitykseen.

Vegaaniruokavaliossa jodin lähteitä ovat käytännössä jodioitu suola ja merilevä. Suolasta kannattaa siis valita jodioitu vaihtoehto – myös merisuolasta, joka vastoin yleistä käsitystä sisältää jodia luonnostaan hyvin vähän.

Merilevä on ongelmallinen jodin lähde, sillä sen jodipitoisuus vaihtelee huomattavasti, ja voi olla jopa haitallisen korkea.

Lisäksi merilevissä on usein suuria raskasmetallipitoisuuksia, mm. lyijyä, arseenia, kadmiumia.

Vegaaniruokavaliota noudattavalle suositellaan jodilisää. Valmiste, jossa on jodia 150–200 mikrogrammaa, on sopiva.

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.