Osa pelätyistä lisäaineista tulee suoraan luonnosta eivätkä ne tee terveelle ihmiselle mitään pahaa. Sen sijaan nitriittejä kannattaa karsastaa. Mistä niitä voi saada?
Vaikka lisäaineet on helppo mieltää keinotekoisiksi, noin kaksi kolmasosaa niistä on peräisin luonnosta. Esimerkiksi jogurteissa ja muissa maitotuotteissa voi olla aineksena luonnollista johanneksenleipäpuujauhetta, mutta siitä käytetään myös koodia E410. Tai kun poimit marjoa metsästä mukana tulee monia tehoaineita, jotka tunnetaan myös E-koodeilla.
Ruokaviraston selvitys kertoo, että suomalaisilla lisäaineiden saanti on enimmäkseen turvallisella tasolla. Myös lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden suurkuluttajilla niiden saannin arvioidaan jäävän rajan alle.
Ruokavirasto kaipaa vielä lisätietoa joistakin lisäaineista, joihin kuluttajankin kannattaa suhtautua varovaisesti. Näitä ovat muun muassa:
- säilöntäaineet, kuten sulfiitit, bentsoaatit ja sorbaatit,
- eräät väriaineet,
- fosfaatti,
- glutamaatit
- makeutusaineista asesulfaami K ja syklamaatti.
Esimerkiksi asesulfaami K on hiirillä tehdyissä tutkimuksissa häirinnyt suoliston bakteerikantaa siten, että sillä on ollut lihottava vaikutus.
Tiettyjä lisäaineita kannattaa välttää varsinkin silloin, jos tietää saavansa niistä allergia- tai yliherkkyysoireita, kuten moni astmaatikko säilöntäaine sulfiitista.
Prosessoidusta punaisesta lihasta löytyy usein nitriittiä, joka antaa makkaroille, lihaleikkeleille ja säilykkeille punertavaa väriä, parantaa niiden säilyvyyttä ja suojaa ruokamyrkytystä aiheuttavalta botuliinibakteerilta.
Nitriittien runsas saanti näyttää yhdistyvän jossain määrin suoliston syöpiin. Ruokavirasto suosittaa rajoittamaan varsinkin lasten makkaroiden ja leikkeleiden käyttöä.
Asiantuntija: Johanna Suomi, erikoistutkija, dosentti, Ruokavirasto.
Lue lisää Lisäaineista ja E-koodeista Ruokaviraston sivuilta.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta
