Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Neuropsykiatrinen valmentaja ohjaa lapsia ja nuoria perheineen sujuvaan arkeen. Se voi ehkäistä syrjäytymistä tai estää jopa tragedioita.

ADHD-oireinen lapsi kuljeskelee edestakaisin koululuokassa. Hän puhuu jatkuvasti häiriten toisia. Välitunneilla ja kotona hän joutuu kahnauksiin kavereiden ja sisarusten kanssa. Elämä tuntuu olevan kulkemista katastrofista toiseen.

Parikymppinen nuori valvoo yöt sotapelejä pelaten ja nukkuu päivät. Laskut jäävät maksamatta ja pyykit pesemättä. Kauppaan ei jaksa tai uskalla lähteä.

Tuttuja tapauksia Tarja Tiusaselle, joka on yksi maamme kymmenistä neuropsykiatrisista valmentajista, tai ADHD-coacheista, kuten heitä myös kutsutaan. Nimitys on sikäli harhaanjohtava, että valmentajat tekevät töitä kaikentyyppisistä neuropsykiatrisista pulmista kärsivien lasten, nuorten ja aikuisten kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

— Valmennettavalla saattaa olla esimerkiksi ADHD, Aspergerin oireyhtymä tai dysfasia, tai pelkästään oireita jostakin neurologisesta ongelmasta. Lähtökohta on se, että hänellä on jokin arkea hankaloittava pulma, jota ratkomme yhdessä, Tiusanen kuvailee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Neuropsykiatrisen valmentajan koulutuksen Tarja Tiusanen hankki vuonna 2010 ja on syventänyt opintojaan jatkuvasti. Pohjalla hänellä on sosionomin, sosiaaliohjaajan ja ratkaisukeskeisen työnohjaajan paperit.

— Mielenkiintoni valmentamista kohtaan heräsi, kun työskentelin psykiatrisista ongelmista kärsivien lasten ja nuorten parissa. Halusin oppia auttamaan heitä paremmin ja hakeuduin koulutukseen.

Riittävän kaukainen

Valmennussuhde käynnistyy yleensä siten, että Tarja Tiusanen saa toimeksiantopyynnön joko asiakkaalta tai hänen hoitopaikastaan. Sen jälkeen hän tapaa asiakkaan ja käy läpi erilaisia arjen tilanteita ja niihin liittyviä pulmia. Keskustelun pohjalta laaditaan sopimus, johon kirjataan selkeitä tavoitteita.

— Vaikka esimerkiksi syrjäytymisuhan alla olevan nuoren vanhemmat tietäisivät, mitä heidän täytyisi tehdä, he saattavat olla nuorelle liian läheisiä. Silloin auttaminen ja tukeminen voi muuttua taisteluksi. Valmentajan ja nuoren väliltä tunnekuohut puuttuvat, ja siksi tukeminen on usein hedelmällisempää.

Valmennustilanteessa käydään läpi esimerkiksi koulussa sattuneita pulmatilanteita ja etsitään ratkaisuja keskustelun ja harjoitusten avulla. Jos ongelmana ovat sosiaaliset pelot, niitä yritetään purkaa vaikkapa yhteisen kauppareissun avulla. Joskus saatetaan käydä ravintolassa syömässä.

— Jälkikäteen pohdimme yhdessä, mitä kaikkea tapahtui, mikä jännitti ja miltä tuntui nähdä tuttuja, tai ylipäätään ihmisiä. Mietimme myös, sujuisiko seuraava kauppareissu yksin.

Mikäli ongelmia ilmenee koulussa, Tiusanen pyrkii käymään luokassa.

— Tarkkailen tilannetta ja mietin, voisiko luokkahuonetta tai istumajärjestystä muuttaa sopivammaksi. Joskus pelkästään jokin hypisteltävä esine, kuten pallo, rauhoittaa levotonta lasta tai nuorta. Joku toinen saattaa keskittyä parhaiten, jos saa istua keinuvassa tuolissa. Lisäksi, jos luokkatoverit pitävät valmennettavaa jotenkin kummallisena, on asiasta syystä keskustella luokassa.

Kaikkien sitouduttava

Onnistuneen valmennussuhteen edellytys on se, että siihen sitoutuu koko asiakkaan lähiympäristö. Erityisen tärkeää tämä on lasten kohdalla.

— En ole mikään hyvä haltiatar, joka laskeutuu perheeseen tekemään taikatemppuja. Vanhempien on sitouduttava pitämään lapselle tiettyjä rajoja ja vaatimaan sovittuja asioita. Myös hoitopaikan ja koulun on syytä olla mukana valmennuksessa, tai ainakin tietoisia siitä, että lasta valmennetaan. Usein myös isovanhemmilta saattaa puuttua tietoa, joka auttaisi suhtautumaan järkevästi lapsen erityispiirteisiin.

Palkitsevimpia hetkiä ovat sellaiset, joissa työn tulokset näkyvät ja arki alkaa sujua.

— Muistanpa sellaisenkin tapauksen, jossa eräs kiukkuinen pikkupoika tokaisi ensimmäisten tapaamisten yh-
teydessä, että taas tuo tyhmä-Tarja tuli tänne. Muutamien työskentelyviikkojen jälkeen poika totesi, että kyllä tuo Tarja on ihan mukava.

Tulevaisuudelta Tiusanen odottaa, että neuropsykiatrinen valmennus tulisi ihmisille tutummaksi. Myös Kela-korvattavuus laajentaisi sen käyttömahdollisuuksia. Moni onnettomuus voisi jäädä tapahtumatta, jos ihmiset saisivat apua ajoissa.

— Sanoin miehelleni vuosi sitten Hyvinkään ampumistapauksen jälkeen, että ampujalla on taatusti pulmia elämässään. Ja niinhän asia sitten olikin, lehdistön mukaan. Moni syrjäytynyt nuori voisi nousta huoneensa pohjukasta, kenties sotapelien maailmasta normaaliarkeen, jos joku häntä siinä auttaisi, ohjaisi ja erityisesti kuuntelisi.

Mitä ja kenelle?

● Neuropsykiatrinen valmennus pyrkii vahvistamaan neuropsykiatrisista oireista kärsivien lasten, nuorten ja aikuisten arjen hallintaa.
● Tavoitteet ja aikataulu sovitaan yhdessä asiakkaan kanssa, ja ne liittyvät usein opiskeluun tai ihmissuhteisiin.
● Valmennuksessa hyödynnetään yleensä käyttäytymisterapeuttisia ja ratkaisukeskeisiä keinoja, kuten päivärytmin luomista kuvalukujärjestyksellä sekä piste-palkintomenetelmiä.
● Valmentajan tehtävänä on tukea, antaa palautetta sekä kannustaa.
● Yhteyttä pidetään tapaamisten, puheluiden ja sähköpostin avulla.
● Ensimmäiset valmentajat valmistuivat Suomessa vuonna 2003 ja nykyisin koulutusta annetaan useissa oppilaitoksissa.
 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla