Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Neuropsykiatrinen valmentaja ohjaa lapsia ja nuoria perheineen sujuvaan arkeen. Se voi ehkäistä syrjäytymistä tai estää jopa tragedioita.

ADHD-oireinen lapsi kuljeskelee edestakaisin koululuokassa. Hän puhuu jatkuvasti häiriten toisia. Välitunneilla ja kotona hän joutuu kahnauksiin kavereiden ja sisarusten kanssa. Elämä tuntuu olevan kulkemista katastrofista toiseen.

Parikymppinen nuori valvoo yöt sotapelejä pelaten ja nukkuu päivät. Laskut jäävät maksamatta ja pyykit pesemättä. Kauppaan ei jaksa tai uskalla lähteä.

Tuttuja tapauksia Tarja Tiusaselle, joka on yksi maamme kymmenistä neuropsykiatrisista valmentajista, tai ADHD-coacheista, kuten heitä myös kutsutaan. Nimitys on sikäli harhaanjohtava, että valmentajat tekevät töitä kaikentyyppisistä neuropsykiatrisista pulmista kärsivien lasten, nuorten ja aikuisten kanssa.

— Valmennettavalla saattaa olla esimerkiksi ADHD, Aspergerin oireyhtymä tai dysfasia, tai pelkästään oireita jostakin neurologisesta ongelmasta. Lähtökohta on se, että hänellä on jokin arkea hankaloittava pulma, jota ratkomme yhdessä, Tiusanen kuvailee.

Neuropsykiatrisen valmentajan koulutuksen Tarja Tiusanen hankki vuonna 2010 ja on syventänyt opintojaan jatkuvasti. Pohjalla hänellä on sosionomin, sosiaaliohjaajan ja ratkaisukeskeisen työnohjaajan paperit.

— Mielenkiintoni valmentamista kohtaan heräsi, kun työskentelin psykiatrisista ongelmista kärsivien lasten ja nuorten parissa. Halusin oppia auttamaan heitä paremmin ja hakeuduin koulutukseen.

Riittävän kaukainen

Valmennussuhde käynnistyy yleensä siten, että Tarja Tiusanen saa toimeksiantopyynnön joko asiakkaalta tai hänen hoitopaikastaan. Sen jälkeen hän tapaa asiakkaan ja käy läpi erilaisia arjen tilanteita ja niihin liittyviä pulmia. Keskustelun pohjalta laaditaan sopimus, johon kirjataan selkeitä tavoitteita.

— Vaikka esimerkiksi syrjäytymisuhan alla olevan nuoren vanhemmat tietäisivät, mitä heidän täytyisi tehdä, he saattavat olla nuorelle liian läheisiä. Silloin auttaminen ja tukeminen voi muuttua taisteluksi. Valmentajan ja nuoren väliltä tunnekuohut puuttuvat, ja siksi tukeminen on usein hedelmällisempää.

Valmennustilanteessa käydään läpi esimerkiksi koulussa sattuneita pulmatilanteita ja etsitään ratkaisuja keskustelun ja harjoitusten avulla. Jos ongelmana ovat sosiaaliset pelot, niitä yritetään purkaa vaikkapa yhteisen kauppareissun avulla. Joskus saatetaan käydä ravintolassa syömässä.

— Jälkikäteen pohdimme yhdessä, mitä kaikkea tapahtui, mikä jännitti ja miltä tuntui nähdä tuttuja, tai ylipäätään ihmisiä. Mietimme myös, sujuisiko seuraava kauppareissu yksin.

Mikäli ongelmia ilmenee koulussa, Tiusanen pyrkii käymään luokassa.

— Tarkkailen tilannetta ja mietin, voisiko luokkahuonetta tai istumajärjestystä muuttaa sopivammaksi. Joskus pelkästään jokin hypisteltävä esine, kuten pallo, rauhoittaa levotonta lasta tai nuorta. Joku toinen saattaa keskittyä parhaiten, jos saa istua keinuvassa tuolissa. Lisäksi, jos luokkatoverit pitävät valmennettavaa jotenkin kummallisena, on asiasta syystä keskustella luokassa.

Kaikkien sitouduttava

Onnistuneen valmennussuhteen edellytys on se, että siihen sitoutuu koko asiakkaan lähiympäristö. Erityisen tärkeää tämä on lasten kohdalla.

— En ole mikään hyvä haltiatar, joka laskeutuu perheeseen tekemään taikatemppuja. Vanhempien on sitouduttava pitämään lapselle tiettyjä rajoja ja vaatimaan sovittuja asioita. Myös hoitopaikan ja koulun on syytä olla mukana valmennuksessa, tai ainakin tietoisia siitä, että lasta valmennetaan. Usein myös isovanhemmilta saattaa puuttua tietoa, joka auttaisi suhtautumaan järkevästi lapsen erityispiirteisiin.

Palkitsevimpia hetkiä ovat sellaiset, joissa työn tulokset näkyvät ja arki alkaa sujua.

— Muistanpa sellaisenkin tapauksen, jossa eräs kiukkuinen pikkupoika tokaisi ensimmäisten tapaamisten yh-
teydessä, että taas tuo tyhmä-Tarja tuli tänne. Muutamien työskentelyviikkojen jälkeen poika totesi, että kyllä tuo Tarja on ihan mukava.

Tulevaisuudelta Tiusanen odottaa, että neuropsykiatrinen valmennus tulisi ihmisille tutummaksi. Myös Kela-korvattavuus laajentaisi sen käyttömahdollisuuksia. Moni onnettomuus voisi jäädä tapahtumatta, jos ihmiset saisivat apua ajoissa.

— Sanoin miehelleni vuosi sitten Hyvinkään ampumistapauksen jälkeen, että ampujalla on taatusti pulmia elämässään. Ja niinhän asia sitten olikin, lehdistön mukaan. Moni syrjäytynyt nuori voisi nousta huoneensa pohjukasta, kenties sotapelien maailmasta normaaliarkeen, jos joku häntä siinä auttaisi, ohjaisi ja erityisesti kuuntelisi.

Mitä ja kenelle?

● Neuropsykiatrinen valmennus pyrkii vahvistamaan neuropsykiatrisista oireista kärsivien lasten, nuorten ja aikuisten arjen hallintaa.
● Tavoitteet ja aikataulu sovitaan yhdessä asiakkaan kanssa, ja ne liittyvät usein opiskeluun tai ihmissuhteisiin.
● Valmennuksessa hyödynnetään yleensä käyttäytymisterapeuttisia ja ratkaisukeskeisiä keinoja, kuten päivärytmin luomista kuvalukujärjestyksellä sekä piste-palkintomenetelmiä.
● Valmentajan tehtävänä on tukea, antaa palautetta sekä kannustaa.
● Yhteyttä pidetään tapaamisten, puheluiden ja sähköpostin avulla.
● Ensimmäiset valmentajat valmistuivat Suomessa vuonna 2003 ja nykyisin koulutusta annetaan useissa oppilaitoksissa.
 

 

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.