Närästys on vaiva, josta joka viides kärsii ajoittain.

Ylämahassa kivistää, röyhtäilyttää ja olo on tukala. Närästystäkö taas? Se kannattaa hoitaa ajoissa.

Närästys on tuskallista ja se säikäyttää esikertalaisen:

”Muistan aamun aina. Olin juhlinut vuoden vaihtumista ystävien luona, syönyt hyvin, juonut ruoan kanssa useamman lasin viiniä, polttanut pari tupakkaakin ja käynyt nukkumaan. Herätessäni ei kivistänyt päätä mutta mahaa sitäkin enemmän. Ylävatsan kipu oli jotain niin tuskaista, etten ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Lisäksi röyhtäilytti, koko ajan. Minulla on korkea kipukynnys, mutta nyt makasin sängyssä kaksi päivää kykenemättä tekemään mitään — ihmettelin vain, mistä oikein on kyse.”

Närästystähän se oli, selvisi jälkeenpäin. Eikä ollut ihme, että olin sen saanut.

— Varmin konsti hankkia närästys on syödä vatsa täyteen rasvaista ruokaa, ottaa jälkiruoaksi minttusuklaalikööriä ja kahvia, polttaa tupakkaa ja mennä pitkälleen, sanoo  sisätautien erikoislääkäri Anna-Liisa Karvonen.

Useampi kuin joka viides suomalainen kärsii ajoittain närästyksestä. Tavallisimmat oireet ovat polttava kipu jossakin ylävatsan ja rinnan alueella sekä ruokatorveen nouseva, hapan mahaneste. Usein myös röyhtäilyttää ja turvottaa.

LIIAN RENTO MAHANSUU AUKEILEE MITEN SATTUU

Närästys voi olla satunnaista, mutta se saattaa vaivata jopa päivittäin. Vaikka oireet olisivat lieviä, närästys kannattaa hoitaa. Toistuvat närästysoireet ovat terveysriski ja voivat hoitamattomina kehittyä jopa hankalaksi refluksitaudiksi.

— Ruokatorvi on rakenteeltaan niin herkkä, että sitä voi verrata ihoon. Jos ruokatorven limakalvolle saattaa nousta happoja jatkuvasti, se vahingoittuu ja palaa vähitellen rikki, Anna-Liisa Karvonen sanoo.

Miksi happoja sitten nousee ruokatorveen? Mahassahan niiden pitäisi pysyä!
Selitys piilee mahansuun sulkijamekanismissa. Tavallisesti mahansuu avautuu vain nielaistessa ja ruokatorveen pääsee happoja. Pieninä annoksina ne eivät vielä aiheuta närästystä.

Joskus sulkijamekanismissa on kuitenkin häiriöitä: se aukeilee miten tahtoo tai on löystynyt liikaa, jolloin happoja livahtelee ruokatorveen jatkuvasti.

Ruoka vaikuttaa mahahappojen koostumukseen ja sulkijalihaksen toimintaan. Esimerkiksi rasva ja alkoholi väkevöittävät happoja ja rentouttavat sulkijalihasta, jonka pitäisi pysyä kireänä. Sama vaikutus on kahvilla. Piparmintusta ja sitrushedelmistäkin voi koitua harmia. Tupakka närästää myös, jos on taipumusta vaivaan.

TERVEELLISTÄÄ RUOKAA SÄÄNNÖLLISESTI JA RAUHALLISESTI

Ennen uskottiin, että jotkin ruoka-aineet, kuten maito, auttavat närästysoireisiin. Tutkimusnäyttö on kuitenkin olematonta. Se, miten kukakin eri ruoka-aineisiin reagoi, on yksilöllistä. Hyvä konsti testata omaa sietokykyään on pitää närästyspäiväkirjaa, johon merkitsee vaivoja aiheuttavat ruoat.

Suurin syy närästykseen on ylipaino. Pahimpia ovat vyötärölle kertyneet kilot, sillä suuri vatsa painaa mahalaukkua ja edistää mahanesteen nousua ruokatorveen.

Ruoan hotkiminen lisää närästystä myös hoikilla. Jos haarukoi joka aterian kiireellä, tulee vahingossa nielleeksi ilmaa, mikä lisää röyhtäilyä ja ruokatorveen pääsevän happaman mahanesteen määrää. Hotkiminen johtaa herkästi myös ylensyöntiin, sillä vatsa ei ehdi välittää aivoille viestiä siitä, että ruokaa on jo riittävästi.

Iän myötä närästys usein yleistyy. Syyllinen vaivaan on silloin syljenerityksen hidastuminen.

— Sylki huuhtoo tehokkaasti happamuuden pois ruokatorvesta, joten vaikka olisi syönyt raskaasti, vaurioita tai polttavaa tunnetta ruokatorveen ei synny. Nuorilla syljeneritys on vilkasta, mutta iän myötä se heikkenee. Silti säännölliset ateriat ja huolellinen pureskelu suojaavat närästykseltä, Anna-Liisa Karvonen sanoo.

Moni kärsii närästyksestä tullessaan raskaaksi. Alkuraskauden närästys johtuu keltarauhashormonin lisääntymisestä. Raskauden edetessä kasvava kohtu työntää vatsaontelon elimiä ylöspäin ja lisää painetta vatsassa.

LEMPEÄ LIIKUNTA VIE RUOKAA ALASPÄIN

Jos vahinko on kuitenkin jo tapahtunut ja on syönyt liikaa, ei pitäisi mennä ruokalevolle vaan lähteä mieluummin vaikka kävelylenkille. Liikunta näet saa ruoan painumaan suolta kohti, poispäin ruokatorvesta.

Liikunnan tulisi olla kevyttä, sillä hyvin raskas ja ponnistelua vaativa treeni voi pahentaa oireita samoin kuin lajit, joissa on tärinää ja äkillisiä liikkeitä. Pyöräily tai spinning ovat huonoja valintoja, sillä etukumara asento painaa mahalaukkua ja voi aiheuttaa närästystä.

Jos liikkuminen ei sovi suunnitelmiin, älä silti käy makuulle, sillä ruokalepo pahentaa oireilua. Samasta syystä illallista ei tule syödä kovin myöhään, juuri ennen nukkumaanmenoa.

Pukeutumisellakin on väliä. Paras asu on sellainen, joka ei purista, sillä mahanseudulta kiristävät vaatteet voivat lisätä närästystä.

LÄÄKKEET POISTAVAT OIREET EIVÄT SYYTÄ

Aina närästys ei taltu ilman lääkkeitä. Saatavilla on sekä haponestolääkkeitä ja mahahappoja neutraloivia lääkkeitä. Mahahappoja neutraloivat lääkkeet poistavat oireita. Ne ovat useimmiten liuoksia ja vaikuttavat paikallisesti ruokatorven alaosassa. Neutraloivat lääkkeet ovat varsin tehokkaita, mutta vaikutus on lyhytkestoinen.

Haponestolääkkeet pyrkivät estämään happojen kertymisen mahalaukkuun. Ne ovat yleensä tabletteja. Lääke imeytyy verenkiertoon ja salpaa haponeritysmekanismin. Ne otetaan lyhyinä kuureina.

— Jos mahassa ei ole liikaa happoja, ei niitä nouse ruokatorveenkaan polttelemaan, Karvonen sanoo.

Haponestolääkekuurin aikana on hyvä olla nauttimatta alkoholia, sillä yhteiskäytössä piilee terveysriski. Haponestolääkkeet mahdollistavat suun bakteerien ja hiivojen elämisen mahalaukussa. Bakteerit ja hiivat reagoivat alkoholiin niin, että ne alkavat tuottaa syöpää aiheuttavaa asetaldehydiä. Altistuminen asetaldehydille lisää mahasyövän riskiä.

Lääkkeet ovat ohjeiden mukaan otettuina turvallisia, mutta niitä ei kannata syödä omin päin pitkään. Lääkkeet poistavat kyllä närästyksen oireet, mutta eivät syytä. Syyn selvittäminen on olennaista, jos ei halua närästyksen uusivan.

HOITAMATTOMANA VOI KEHITTYÄ REFLUKSITAUDIKSI

Närästys pitää hoitaa senkin vuoksi, että pitkään jatkuessaan vaiva voi kehittyä refluksitaudiksi. Se on yleinen sairaus, joka oireilee närästyksenä tai ruokatorven tulehduksena.

Refluksitauti eroaa närästyksestä siinä, että se on krooninen, haittaa elämää ja vaatii aina hoitoa. Siihen saattaa liittyä myös muita mahavaivoja kuin närästystä, useimmiten turvottelua tai ummetusta. Tautiin sairastuvan on muutettava elämäntapojaan ja mietittävä ruokailut uudestaan.

Moni kärsii refluksitaudista tietämättään. Jos oireita on, kannattaa pyytää lääkäriltä diagnoosi, sillä refluksitautiin liittyy kohonnut ruokatorvisyövän riski. Kun vaivat saavat nimen, niitä osaa hoitaa oikein ja elämänlaatu paranee.

ASIANTUNTIJA Anna-Liisa Karvonen, dosentti sekä sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri, Tampereen yliopisto

     

    NITISTÄ NÄRÄSTYS

    • Jos ylipainoa on, pyri laihduttamaan.
    • Vältä rasvaista ruokaa ja nauti alkoholia vain kohtuudella.
    • Tulehduskipulääkkeiden, kuten ibuprofeenin, ketoprofeenin tai asetyylisalisyylin, säännöllinen käyttö voi lisätä närästystä ja pahentaa ruokatorven vaurioita.
    • Syö pieniä annoksia ja pureskele ruoka. Älä hotki!
    • Pidä ruokapäiväkirjaa, jotta voit selvittää, mitkä ruoka-aineet aiheuttavat oireita.
    • Unohda ruokalepo raskaan aterian jälkeen ja mene mieluummin kävelylle.
    • Kohota sänkyä pääpuolesta 15–20 sentillä nukkumaan mennessäsi.
    • Suosi löysiä, kiristämättömiä vaatteita.
    Kuva iStockphoto
    Kuva iStockphoto

    Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

    HYPOGLYKEMIASSA

    verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

    Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

    HYPERGLYKEMIASSA

    verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

    Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

    Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

    REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

    puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

    Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

    SOKERIHEMOGLOBIINI

    eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

    Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

    INSULIINISOKKI

    tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

    Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

    Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

    Artikkeli jatkuu alapuolella
    Milloin verensokeri on normaali?
    Terveys
    Milloin verensokeri on normaali?
    Vierailija

    Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

    Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
    Lue kommentti
    Kuva iStockphoto
    Kuva iStockphoto

    Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

    Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

    Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
    käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

    Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

    Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
     

    Aila Tiitinen
    naistentautien erikoislääkäri

    Kysy asiantuntijalta

    Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.