Närästys on vaiva, josta joka viides kärsii ajoittain.

Ylämahassa kivistää, röyhtäilyttää ja olo on tukala. Närästystäkö taas? Se kannattaa hoitaa ajoissa.

Närästys on tuskallista ja se säikäyttää esikertalaisen:

”Muistan aamun aina. Olin juhlinut vuoden vaihtumista ystävien luona, syönyt hyvin, juonut ruoan kanssa useamman lasin viiniä, polttanut pari tupakkaakin ja käynyt nukkumaan. Herätessäni ei kivistänyt päätä mutta mahaa sitäkin enemmän. Ylävatsan kipu oli jotain niin tuskaista, etten ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Lisäksi röyhtäilytti, koko ajan. Minulla on korkea kipukynnys, mutta nyt makasin sängyssä kaksi päivää kykenemättä tekemään mitään — ihmettelin vain, mistä oikein on kyse.”

Närästystähän se oli, selvisi jälkeenpäin. Eikä ollut ihme, että olin sen saanut.

— Varmin konsti hankkia närästys on syödä vatsa täyteen rasvaista ruokaa, ottaa jälkiruoaksi minttusuklaalikööriä ja kahvia, polttaa tupakkaa ja mennä pitkälleen, sanoo  sisätautien erikoislääkäri Anna-Liisa Karvonen.

Useampi kuin joka viides suomalainen kärsii ajoittain närästyksestä. Tavallisimmat oireet ovat polttava kipu jossakin ylävatsan ja rinnan alueella sekä ruokatorveen nouseva, hapan mahaneste. Usein myös röyhtäilyttää ja turvottaa.

LIIAN RENTO MAHANSUU AUKEILEE MITEN SATTUU

Närästys voi olla satunnaista, mutta se saattaa vaivata jopa päivittäin. Vaikka oireet olisivat lieviä, närästys kannattaa hoitaa. Toistuvat närästysoireet ovat terveysriski ja voivat hoitamattomina kehittyä jopa hankalaksi refluksitaudiksi.

— Ruokatorvi on rakenteeltaan niin herkkä, että sitä voi verrata ihoon. Jos ruokatorven limakalvolle saattaa nousta happoja jatkuvasti, se vahingoittuu ja palaa vähitellen rikki, Anna-Liisa Karvonen sanoo.

Miksi happoja sitten nousee ruokatorveen? Mahassahan niiden pitäisi pysyä!
Selitys piilee mahansuun sulkijamekanismissa. Tavallisesti mahansuu avautuu vain nielaistessa ja ruokatorveen pääsee happoja. Pieninä annoksina ne eivät vielä aiheuta närästystä.

Joskus sulkijamekanismissa on kuitenkin häiriöitä: se aukeilee miten tahtoo tai on löystynyt liikaa, jolloin happoja livahtelee ruokatorveen jatkuvasti.

Ruoka vaikuttaa mahahappojen koostumukseen ja sulkijalihaksen toimintaan. Esimerkiksi rasva ja alkoholi väkevöittävät happoja ja rentouttavat sulkijalihasta, jonka pitäisi pysyä kireänä. Sama vaikutus on kahvilla. Piparmintusta ja sitrushedelmistäkin voi koitua harmia. Tupakka närästää myös, jos on taipumusta vaivaan.

TERVEELLISTÄÄ RUOKAA SÄÄNNÖLLISESTI JA RAUHALLISESTI

Ennen uskottiin, että jotkin ruoka-aineet, kuten maito, auttavat närästysoireisiin. Tutkimusnäyttö on kuitenkin olematonta. Se, miten kukakin eri ruoka-aineisiin reagoi, on yksilöllistä. Hyvä konsti testata omaa sietokykyään on pitää närästyspäiväkirjaa, johon merkitsee vaivoja aiheuttavat ruoat.

Suurin syy närästykseen on ylipaino. Pahimpia ovat vyötärölle kertyneet kilot, sillä suuri vatsa painaa mahalaukkua ja edistää mahanesteen nousua ruokatorveen.

Ruoan hotkiminen lisää närästystä myös hoikilla. Jos haarukoi joka aterian kiireellä, tulee vahingossa nielleeksi ilmaa, mikä lisää röyhtäilyä ja ruokatorveen pääsevän happaman mahanesteen määrää. Hotkiminen johtaa herkästi myös ylensyöntiin, sillä vatsa ei ehdi välittää aivoille viestiä siitä, että ruokaa on jo riittävästi.

Iän myötä närästys usein yleistyy. Syyllinen vaivaan on silloin syljenerityksen hidastuminen.

— Sylki huuhtoo tehokkaasti happamuuden pois ruokatorvesta, joten vaikka olisi syönyt raskaasti, vaurioita tai polttavaa tunnetta ruokatorveen ei synny. Nuorilla syljeneritys on vilkasta, mutta iän myötä se heikkenee. Silti säännölliset ateriat ja huolellinen pureskelu suojaavat närästykseltä, Anna-Liisa Karvonen sanoo.

Moni kärsii närästyksestä tullessaan raskaaksi. Alkuraskauden närästys johtuu keltarauhashormonin lisääntymisestä. Raskauden edetessä kasvava kohtu työntää vatsaontelon elimiä ylöspäin ja lisää painetta vatsassa.

LEMPEÄ LIIKUNTA VIE RUOKAA ALASPÄIN

Jos vahinko on kuitenkin jo tapahtunut ja on syönyt liikaa, ei pitäisi mennä ruokalevolle vaan lähteä mieluummin vaikka kävelylenkille. Liikunta näet saa ruoan painumaan suolta kohti, poispäin ruokatorvesta.

Liikunnan tulisi olla kevyttä, sillä hyvin raskas ja ponnistelua vaativa treeni voi pahentaa oireita samoin kuin lajit, joissa on tärinää ja äkillisiä liikkeitä. Pyöräily tai spinning ovat huonoja valintoja, sillä etukumara asento painaa mahalaukkua ja voi aiheuttaa närästystä.

Jos liikkuminen ei sovi suunnitelmiin, älä silti käy makuulle, sillä ruokalepo pahentaa oireilua. Samasta syystä illallista ei tule syödä kovin myöhään, juuri ennen nukkumaanmenoa.

Pukeutumisellakin on väliä. Paras asu on sellainen, joka ei purista, sillä mahanseudulta kiristävät vaatteet voivat lisätä närästystä.

LÄÄKKEET POISTAVAT OIREET EIVÄT SYYTÄ

Aina närästys ei taltu ilman lääkkeitä. Saatavilla on sekä haponestolääkkeitä ja mahahappoja neutraloivia lääkkeitä. Mahahappoja neutraloivat lääkkeet poistavat oireita. Ne ovat useimmiten liuoksia ja vaikuttavat paikallisesti ruokatorven alaosassa. Neutraloivat lääkkeet ovat varsin tehokkaita, mutta vaikutus on lyhytkestoinen.

Haponestolääkkeet pyrkivät estämään happojen kertymisen mahalaukkuun. Ne ovat yleensä tabletteja. Lääke imeytyy verenkiertoon ja salpaa haponeritysmekanismin. Ne otetaan lyhyinä kuureina.

— Jos mahassa ei ole liikaa happoja, ei niitä nouse ruokatorveenkaan polttelemaan, Karvonen sanoo.

Haponestolääkekuurin aikana on hyvä olla nauttimatta alkoholia, sillä yhteiskäytössä piilee terveysriski. Haponestolääkkeet mahdollistavat suun bakteerien ja hiivojen elämisen mahalaukussa. Bakteerit ja hiivat reagoivat alkoholiin niin, että ne alkavat tuottaa syöpää aiheuttavaa asetaldehydiä. Altistuminen asetaldehydille lisää mahasyövän riskiä.

Lääkkeet ovat ohjeiden mukaan otettuina turvallisia, mutta niitä ei kannata syödä omin päin pitkään. Lääkkeet poistavat kyllä närästyksen oireet, mutta eivät syytä. Syyn selvittäminen on olennaista, jos ei halua närästyksen uusivan.

HOITAMATTOMANA VOI KEHITTYÄ REFLUKSITAUDIKSI

Närästys pitää hoitaa senkin vuoksi, että pitkään jatkuessaan vaiva voi kehittyä refluksitaudiksi. Se on yleinen sairaus, joka oireilee närästyksenä tai ruokatorven tulehduksena.

Refluksitauti eroaa närästyksestä siinä, että se on krooninen, haittaa elämää ja vaatii aina hoitoa. Siihen saattaa liittyä myös muita mahavaivoja kuin närästystä, useimmiten turvottelua tai ummetusta. Tautiin sairastuvan on muutettava elämäntapojaan ja mietittävä ruokailut uudestaan.

Moni kärsii refluksitaudista tietämättään. Jos oireita on, kannattaa pyytää lääkäriltä diagnoosi, sillä refluksitautiin liittyy kohonnut ruokatorvisyövän riski. Kun vaivat saavat nimen, niitä osaa hoitaa oikein ja elämänlaatu paranee.

ASIANTUNTIJA Anna-Liisa Karvonen, dosentti sekä sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri, Tampereen yliopisto

     

    NITISTÄ NÄRÄSTYS

    • Jos ylipainoa on, pyri laihduttamaan.
    • Vältä rasvaista ruokaa ja nauti alkoholia vain kohtuudella.
    • Tulehduskipulääkkeiden, kuten ibuprofeenin, ketoprofeenin tai asetyylisalisyylin, säännöllinen käyttö voi lisätä närästystä ja pahentaa ruokatorven vaurioita.
    • Syö pieniä annoksia ja pureskele ruoka. Älä hotki!
    • Pidä ruokapäiväkirjaa, jotta voit selvittää, mitkä ruoka-aineet aiheuttavat oireita.
    • Unohda ruokalepo raskaan aterian jälkeen ja mene mieluummin kävelylle.
    • Kohota sänkyä pääpuolesta 15–20 sentillä nukkumaan mennessäsi.
    • Suosi löysiä, kiristämättömiä vaatteita.
    Kuva Shutterstock

    Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

    • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
    • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
    • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
    • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
    • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

    Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

    Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

    Vierailija

    Milloin luuntiheysmittaukseen?

    Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
    Lue kommentti
    Vierailija

    Milloin luuntiheysmittaukseen?

    Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
    Lue kommentti
    Kuva Shutterstock

    Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

    Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

    Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

    Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

    Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
     

    Aila Tiitinen
    naistentautien erikoislääkäri

    Kysy asiantuntijalta

    Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.