Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Hormonikorvaushoidolla on riskinsä, joista hormonaalista boostausta ottavan on hyvä tietää. Sillä on tutkitusti kuitenkin myös hyvät vaikutuksensa. Lukija kertoo, miksi hän käyttää hormonikorvaushoitoa.

Kun viisikymppiset naiset tapaavat, juttu kääntyy aika nopeasti jaksamiseen ja vaihdevuosiin. Ainakin, jos ollaan läheisiä. Tapasin viikonloppuna kaksi opiskeluaikaista ystävääni. Tilanteessa oli jotain huvittavaa, kun vertailimme bussin takapenkillä pilleriliuskojamme.

Ai sinulla on yhden milligramman vahvuista, minulla kahden! Kolmas meistä kaivoi kassistaan geelipakkausta. Lääkäri on ohjeistanut häntä huolella sen käytössä, mutta ystäväni saa itse päättää, ottaako hän päivittäin koko annoksen vai puolikkaan.

Parempi tietysti tyytyä puolikkaaseen, jos se riittää pitämään oireet poissa. Nyökyttelimme. Tiedämme toki myös tuotteiden riskit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Katkonaisia öitä...

Matkustin kuusi vuotta sitten työmatkalle Etelä-Amerikkaan. Ajattelin, että työstressi ja illanistujaisten viinit aiheuttivat oudon tilanteen. En saanut unta. Tietysti aikaerorasituskin vaikutti. Lisäksi öisin oli välillä viileää, sitten kuumaa – enpä arvannut, että sama jatkuisi Suomeen palattua – kuumina aaltoina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen myöhemmin päätellyt, että matkan aiheuttama psyykkinen ja fyysinenkin stressi laukaisivat vaihdevuoteni.

Jos uni kotona tulikin, heräsin kahden tunnin kuluttua kuumaan aaltoon. Sitten kahden tunnin kuluttua uudelleen ja uudelleen... Se oli lämmin humahdus läpi kehon. Ei isompaa hikoilua, vain hetken kuumottava olo ja sen jälkeen ikävän havahtunut olo. Nukahtelin lyhyitä tunnin pätkiä.

...Tokkuraisia päiviä

Aamut olivat tokkuraisia, päivät etenivät takerrellen. Kuumat aallot eivät suoranaisesti haitanneet päivällä. Vain pari humahdusta, mutta ne yöt! Kahden viikon valvomisen jälkeen menin lääkäriin ja pyysin apua, hormonikorvaushoitoa.

Tuntui, että elämä oli murenemassa. Työnteko oli muuttunut hyvin hankalaksi, sillä valvominen ei tunnetusti lisää keskittymiskykyä. Liikunta, jota olen harrastanut aktiivisesti koko elämäni, oli mahdotonta. Väsytti niin, etten jaksanut jumppiin, en edes kävelylle. Kohta tuskin lähtisin ulos.

Ahdisti, pitäisikö luopua omasta elämäntavasta? En tosiaankaan halunnut hautautua väsymyksen alle. Olin 49-vuotias.

Faktaa löytyy

Tietoa vaihdevuosista löytyi hyvin. On se mahdollista. Oireet voivat ilmestyä kuin tyhjästä tai ne voivat alkaa tipotellen. Ja jatkua noin vuodesta kymmeneen. Häipyä välillä, tulla sitten uudelleen. Elämä olisi ainakin vuoden kaksi kuin murrosikäisen hormoniheittelyä.

Juttelin asiasta kavereiden kanssa. Etätöitä tekevä kollega oli päättänyt selvitä vaihdevuosista ilman hormonihoitoa. Häntä pelottivat siihen tutkitusti liitetyt riskit kuten rintasyöpä. Hän uskoi onnistuvansa, koska saa itse valita työaikansa. Jos yöllä ei saisi nukuttua, voisi aamulla levätä vaikka yhteentoista, ja jos murroskausi ei olisi ohi vuoden kuluttua, hän miettisi ratkaisuaan uudelleen.

Minulla ei ollut mahdollisuutta samanlaiseen joustavaan työaikaan. Vuorotteluvapaatakaan ei voinut harkita, koska olin vasta palannut töihin sellaiselta. Voimia vaativat lisäksi perheen talous: mies oli jonkin aikaa työtön, talolainaa piti lyhentää, lapset olivat teini-iässä ja surisivat hekin, jos taloutemme romahtaisi.

Kiitän lääketiedettä

Lisäksi tuskailin surkean avioliiton tilaa. Edessä saattaisi ennemmin tai myöhemmin olla ero. Luojan kiitos, jaksoin aina puhua lapsille kuin ihmisille, selittää, miksi olin väsynyt eikä ajatus oikein kulje. Muiden seurassa olin kai enimmäkseen oudon vetäytyvä. En jaksanut muuta.

Jälkikäteen kiitän lääketiedettä. Kuinka olisin jaksanut, jos olisin muiden huolien lisäksi kärvistellyt vaihdevuosioireiden kanssa. Ero pantiin vireille, ja uudenlaiset huolet aiheuttivat toisenlaista unettomuutta. Seuraavaksi mielenrauhan veivät työpaikan irtisanomiset, jotka ovatkin toistuneet syksy syksyltä. Noina vuosina läheltäni myös kuoli kaksi tärkeää ihmistä.

Olen nyt syönyt hormonilääkkeitä kuusi vuotta ja tunnustan, olen riippuvainen. Mutta voin hyvin.

Riskit pitää tietää

Hormonikorvaushoidon terveysriskit ovat tiedossani ja seuraan kirjoittelua aiheesta. Luojan kiitos, suvussani ei ole rintasyöpää eikä minulla ole muitakaan hoitoa estäviä tekijöitä. Ajattelen, että otan hormonihoitoon liittyvät pienet riskit mieluummin kuin jättäydyn 55-vuotiaana pois töistä.

Pidän työstäni ja asuntovelkakin pitäisi maksaa ennen eläkeikää.

Hormonikorvaushoitoa voi mielestäni pitää keinotekoisesti jatkettuna nuoruutena. Hormonit hidastavat vanhenemista, mikä on kuin itsensä huijaamista. Olisin ainakin pari astetta raihnaisempi, jos en jaksaisi käytä jumpissa, joogissa ja salsoissa.

Välillä mietin, pitäisikö kuitenkin pienentää kaksimillisestä pilleristä milliseen. Yksi epäonninen kokeilu eri merkkisellä tuotteella riitti kuitenkin säikäyttämään. Rintojen pinkeys ja turvotus nostivat painoa reilut kaksi kiloa viikossa. Olo oli tukala. Hormonituote ei sopinut lainkaan.

Lääkäri rauhoitteli, että voisin jatkaa entisellä, joten palasin toimivalta tuntuvaan pilleriin kuukauden kuluttua.

Tulevaisuus askarruttaa

Viime tapaamisella lääkäri kysyi, joko haluaisin vaihtaa pilleriin, joka vie entisestäänkin niukat kuukautiset kokonaan. Ehkä teen sen vuoden kuluttua tai sitten kokeilen geeliä.

Olisihan korvaushoitoa pikkuhiljaa terveellistä vähentää, oletan... Periaatteessa kunnioitan luonnon kiertokulkua: elimistön kuuluisi vanheta ilman kemiallista boostausta. Viimeistään eläkeiässä himmaan. Jos on pakko lopettaa aiemmin, teen sen jonakin kesänä lomalla. Siitä kesälomasta tulisi ikimuistoinen, saisin nauttia öiden valosta ehkä liiankin kanssa.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla