Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Hormonikorvaushoidolla on riskinsä, joista hormonaalista boostausta ottavan on hyvä tietää. Sillä on tutkitusti kuitenkin myös hyvät vaikutuksensa. Lukija kertoo, miksi hän käyttää hormonikorvaushoitoa.

Kun viisikymppiset naiset tapaavat, juttu kääntyy aika nopeasti jaksamiseen ja vaihdevuosiin. Ainakin, jos ollaan läheisiä. Tapasin viikonloppuna kaksi opiskeluaikaista ystävääni. Tilanteessa oli jotain huvittavaa, kun vertailimme bussin takapenkillä pilleriliuskojamme.

Ai sinulla on yhden milligramman vahvuista, minulla kahden! Kolmas meistä kaivoi kassistaan geelipakkausta. Lääkäri on ohjeistanut häntä huolella sen käytössä, mutta ystäväni saa itse päättää, ottaako hän päivittäin koko annoksen vai puolikkaan.

Parempi tietysti tyytyä puolikkaaseen, jos se riittää pitämään oireet poissa. Nyökyttelimme. Tiedämme toki myös tuotteiden riskit.

Katkonaisia öitä...

Matkustin kuusi vuotta sitten työmatkalle Etelä-Amerikkaan. Ajattelin, että työstressi ja illanistujaisten viinit aiheuttivat oudon tilanteen. En saanut unta. Tietysti aikaerorasituskin vaikutti. Lisäksi öisin oli välillä viileää, sitten kuumaa – enpä arvannut, että sama jatkuisi Suomeen palattua – kuumina aaltoina.

Olen myöhemmin päätellyt, että matkan aiheuttama psyykkinen ja fyysinenkin stressi laukaisivat vaihdevuoteni.

Jos uni kotona tulikin, heräsin kahden tunnin kuluttua kuumaan aaltoon. Sitten kahden tunnin kuluttua uudelleen ja uudelleen... Se oli lämmin humahdus läpi kehon. Ei isompaa hikoilua, vain hetken kuumottava olo ja sen jälkeen ikävän havahtunut olo. Nukahtelin lyhyitä tunnin pätkiä.

...Tokkuraisia päiviä

Aamut olivat tokkuraisia, päivät etenivät takerrellen. Kuumat aallot eivät suoranaisesti haitanneet päivällä. Vain pari humahdusta, mutta ne yöt! Kahden viikon valvomisen jälkeen menin lääkäriin ja pyysin apua, hormonikorvaushoitoa.

Tuntui, että elämä oli murenemassa. Työnteko oli muuttunut hyvin hankalaksi, sillä valvominen ei tunnetusti lisää keskittymiskykyä. Liikunta, jota olen harrastanut aktiivisesti koko elämäni, oli mahdotonta. Väsytti niin, etten jaksanut jumppiin, en edes kävelylle. Kohta tuskin lähtisin ulos.

Ahdisti, pitäisikö luopua omasta elämäntavasta? En tosiaankaan halunnut hautautua väsymyksen alle. Olin 49-vuotias.

Faktaa löytyy

Tietoa vaihdevuosista löytyi hyvin. On se mahdollista. Oireet voivat ilmestyä kuin tyhjästä tai ne voivat alkaa tipotellen. Ja jatkua noin vuodesta kymmeneen. Häipyä välillä, tulla sitten uudelleen. Elämä olisi ainakin vuoden kaksi kuin murrosikäisen hormoniheittelyä.

Juttelin asiasta kavereiden kanssa. Etätöitä tekevä kollega oli päättänyt selvitä vaihdevuosista ilman hormonihoitoa. Häntä pelottivat siihen tutkitusti liitetyt riskit kuten rintasyöpä. Hän uskoi onnistuvansa, koska saa itse valita työaikansa. Jos yöllä ei saisi nukuttua, voisi aamulla levätä vaikka yhteentoista, ja jos murroskausi ei olisi ohi vuoden kuluttua, hän miettisi ratkaisuaan uudelleen.

Minulla ei ollut mahdollisuutta samanlaiseen joustavaan työaikaan. Vuorotteluvapaatakaan ei voinut harkita, koska olin vasta palannut töihin sellaiselta. Voimia vaativat lisäksi perheen talous: mies oli jonkin aikaa työtön, talolainaa piti lyhentää, lapset olivat teini-iässä ja surisivat hekin, jos taloutemme romahtaisi.

Kiitän lääketiedettä

Lisäksi tuskailin surkean avioliiton tilaa. Edessä saattaisi ennemmin tai myöhemmin olla ero. Luojan kiitos, jaksoin aina puhua lapsille kuin ihmisille, selittää, miksi olin väsynyt eikä ajatus oikein kulje. Muiden seurassa olin kai enimmäkseen oudon vetäytyvä. En jaksanut muuta.

Jälkikäteen kiitän lääketiedettä. Kuinka olisin jaksanut, jos olisin muiden huolien lisäksi kärvistellyt vaihdevuosioireiden kanssa. Ero pantiin vireille, ja uudenlaiset huolet aiheuttivat toisenlaista unettomuutta. Seuraavaksi mielenrauhan veivät työpaikan irtisanomiset, jotka ovatkin toistuneet syksy syksyltä. Noina vuosina läheltäni myös kuoli kaksi tärkeää ihmistä.

Olen nyt syönyt hormonilääkkeitä kuusi vuotta ja tunnustan, olen riippuvainen. Mutta voin hyvin.

Riskit pitää tietää

Hormonikorvaushoidon terveysriskit ovat tiedossani ja seuraan kirjoittelua aiheesta. Luojan kiitos, suvussani ei ole rintasyöpää eikä minulla ole muitakaan hoitoa estäviä tekijöitä. Ajattelen, että otan hormonihoitoon liittyvät pienet riskit mieluummin kuin jättäydyn 55-vuotiaana pois töistä.

Pidän työstäni ja asuntovelkakin pitäisi maksaa ennen eläkeikää.

Hormonikorvaushoitoa voi mielestäni pitää keinotekoisesti jatkettuna nuoruutena. Hormonit hidastavat vanhenemista, mikä on kuin itsensä huijaamista. Olisin ainakin pari astetta raihnaisempi, jos en jaksaisi käytä jumpissa, joogissa ja salsoissa.

Välillä mietin, pitäisikö kuitenkin pienentää kaksimillisestä pilleristä milliseen. Yksi epäonninen kokeilu eri merkkisellä tuotteella riitti kuitenkin säikäyttämään. Rintojen pinkeys ja turvotus nostivat painoa reilut kaksi kiloa viikossa. Olo oli tukala. Hormonituote ei sopinut lainkaan.

Lääkäri rauhoitteli, että voisin jatkaa entisellä, joten palasin toimivalta tuntuvaan pilleriin kuukauden kuluttua.

Tulevaisuus askarruttaa

Viime tapaamisella lääkäri kysyi, joko haluaisin vaihtaa pilleriin, joka vie entisestäänkin niukat kuukautiset kokonaan. Ehkä teen sen vuoden kuluttua tai sitten kokeilen geeliä.

Olisihan korvaushoitoa pikkuhiljaa terveellistä vähentää, oletan... Periaatteessa kunnioitan luonnon kiertokulkua: elimistön kuuluisi vanheta ilman kemiallista boostausta. Viimeistään eläkeiässä himmaan. Jos on pakko lopettaa aiemmin, teen sen jonakin kesänä lomalla. Siitä kesälomasta tulisi ikimuistoinen, saisin nauttia öiden valosta ehkä liiankin kanssa.

 

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.