Hyvä kielipää on sitkeässä elävä myytti. Kielen oppii kuka tahansa, kunhan uskaltaa poistua luokkahuoneesta.

– Ei ole hyviä tai huonoja kielipäitä, vakuuttaa soveltavan kielentutkimuksen professori Riikka Alanen.

Ammattilaisen lähtökohta kielen oppimiseen on ihanan suvaitseva. Alasen mukaan jokaisella on samat mahdollisuudet oppia vieraita kieliä – tosin tietyllä edellytyksellä. On unohdettava luokkahuoneympäristö ja oppikirjat. On annettava vieraan kulttuurin opettaa.

– Oikea kielitaito opitaan luokan ulkopuolella. Kieli on sekä tieto- että taitolaji. Sitä voi verrata musiikkiin. Kaikki me osaamme jammailla, mutta pianonsoitto tai rockbändin perustaminen vaativat perehtymistä, motivaatiota ja heittäytymistä.

Alasen mukaan kieltä voi oppia vain käyttämällä eli puhumalla, kirjoittamalla, kuuntelemalla ja kokemalla. Siksi kielen oppiminen vaatii uskallusta kohdata ihmisiä.

– Asiantuntijana on tietenkin helpompi sanoa, että käytä sitä kieltä. Toisilla kynnys voi kuitenkin olla hirvittävän iso, Alanen myöntää.

Oppituntimainen kielenopetus tuottaa helposti kielenkäyttäjiä, jotka osaavat kielen teoriassa mutta eivät käytännössä. Oppi­tunnit tarjoavat rungon ja järjestyksen kielikaaokseen, mutta varsinainen kielitaito pitää hankkia itse.

Käytännön kielen oppimisessa aikuisen kannattaa ottaa mallia lapsista. Lapset leikkivät, laulavat ja seurustelevat kielen kanssa – oppivat kaikilla aisteillaan. He puhuvat, vaikka osaisivat vasta vähän kielioppia tai ääntäisivät kummallisesti.

– Aikuisen kannattaa pyrkiä samaan, puhua kömpelyydestä ja alemmuuden­tunteesta välittämättä, Alanen rohkaisee.

Kielen oppimista voivat haitata valmiiksi omaksutut oppimistekniikat ja vahva itsekritiikki, sillä koulujen arviointikulttuuri opettaa monet pelkäämään virheitä.
– Kieli on myös tunneaine. Siinä on vahvasti mukana toisten hyväksyntä, koska kielillä kommunikoidaan.

Aikuisilla on ennakkoluuloja, asenteita ja uskomuksia vieraan kielen oppimisesta.

– Kielioppi mielletään tylsäksi, koska se nähdään vain aukkotehtävinä. Silloin kyse on oppituntien käytännöistä, ei kieliopista. Kieltä voi oppia hyvin eri tavoilla, kunhan on utelias ja motivoitunut. Tärkeää on arvostaa sitä, että osaa edes jotakin.

Asiantuntijana soveltavan kielentutkimuksen professori Riikka Alanen, Jyväskylän yliopisto.

 Lue lisää Vanhakin oppii
Lukihäiriö helpottuu lukemalla

1 Aikuiselle kielen oppiminen on vaikeampaa kuin lapselle.

Totta ja tarua. Lapsi kokee kielen kokonaisvaltaisesti, joten hän oppii kuulemaan ja tuottamaan puhuttua kieltä helpommin kuin aikuinen. Mutta aikuinen voi olla tehokkaampi kielenoppija kuin lapsi, koska hän osaa asettaa itselleen tavoitteita,
analysoida omaa oppimistaan ja
järkeillä kielen rakenteita.

2 Toiset kielet ovat helpompia oppia.

Totta. Äidinkieli vaikuttaa vieraan kielen oppimiseen. Mitä lähempänä äidinkieli ja toinen kieli ovat toisiaan, sitä nopeammin toista kieltä opitaan, ainakin alussa. Toisaalta oma äidinkieli voi myös haitata uuden kielen oppimista, jos ajattelee vierasta kieltä oman kielen kautta. Oma äidinkieli hallitsee vahvasti sitä, mitä kuulee. Kaikkia kieliä on kuitenkin mahdollista oppia.

3 Kieli unohtuu, jos sitä ei käytä aktiivisesti.

Totta. Kielitaito on ikuinen oppimisprosessi ja sitä on pidettävä yllä. Sujuvaksi opittu kielitaito säilyy usein sen verran, että tarvittaessa sillä selviää arkipäivän tutuista tilanteista. Kielioppi ja sanat säilyvät pitkä­kestoisessa muistissa, mutta taitopuoli, eli tiedon hakeminen muistista hidastuu ja alkaa takkuilla.