Hyvä kielipää on sitkeässä elävä myytti. Kielen oppii kuka tahansa, kunhan uskaltaa poistua luokkahuoneesta.

– Ei ole hyviä tai huonoja kielipäitä, vakuuttaa soveltavan kielentutkimuksen professori Riikka Alanen.

Ammattilaisen lähtökohta kielen oppimiseen on ihanan suvaitseva. Alasen mukaan jokaisella on samat mahdollisuudet oppia vieraita kieliä – tosin tietyllä edellytyksellä. On unohdettava luokkahuoneympäristö ja oppikirjat. On annettava vieraan kulttuurin opettaa.

– Oikea kielitaito opitaan luokan ulkopuolella. Kieli on sekä tieto- että taitolaji. Sitä voi verrata musiikkiin. Kaikki me osaamme jammailla, mutta pianonsoitto tai rockbändin perustaminen vaativat perehtymistä, motivaatiota ja heittäytymistä.

Alasen mukaan kieltä voi oppia vain käyttämällä eli puhumalla, kirjoittamalla, kuuntelemalla ja kokemalla. Siksi kielen oppiminen vaatii uskallusta kohdata ihmisiä.

– Asiantuntijana on tietenkin helpompi sanoa, että käytä sitä kieltä. Toisilla kynnys voi kuitenkin olla hirvittävän iso, Alanen myöntää.

Oppituntimainen kielenopetus tuottaa helposti kielenkäyttäjiä, jotka osaavat kielen teoriassa mutta eivät käytännössä. Oppi­tunnit tarjoavat rungon ja järjestyksen kielikaaokseen, mutta varsinainen kielitaito pitää hankkia itse.

Käytännön kielen oppimisessa aikuisen kannattaa ottaa mallia lapsista. Lapset leikkivät, laulavat ja seurustelevat kielen kanssa – oppivat kaikilla aisteillaan. He puhuvat, vaikka osaisivat vasta vähän kielioppia tai ääntäisivät kummallisesti.

– Aikuisen kannattaa pyrkiä samaan, puhua kömpelyydestä ja alemmuuden­tunteesta välittämättä, Alanen rohkaisee.

Kielen oppimista voivat haitata valmiiksi omaksutut oppimistekniikat ja vahva itsekritiikki, sillä koulujen arviointikulttuuri opettaa monet pelkäämään virheitä.
– Kieli on myös tunneaine. Siinä on vahvasti mukana toisten hyväksyntä, koska kielillä kommunikoidaan.

Aikuisilla on ennakkoluuloja, asenteita ja uskomuksia vieraan kielen oppimisesta.

– Kielioppi mielletään tylsäksi, koska se nähdään vain aukkotehtävinä. Silloin kyse on oppituntien käytännöistä, ei kieliopista. Kieltä voi oppia hyvin eri tavoilla, kunhan on utelias ja motivoitunut. Tärkeää on arvostaa sitä, että osaa edes jotakin.

Asiantuntijana soveltavan kielentutkimuksen professori Riikka Alanen, Jyväskylän yliopisto.

 Lue lisää Vanhakin oppii
Lukihäiriö helpottuu lukemalla

1 Aikuiselle kielen oppiminen on vaikeampaa kuin lapselle.

Totta ja tarua. Lapsi kokee kielen kokonaisvaltaisesti, joten hän oppii kuulemaan ja tuottamaan puhuttua kieltä helpommin kuin aikuinen. Mutta aikuinen voi olla tehokkaampi kielenoppija kuin lapsi, koska hän osaa asettaa itselleen tavoitteita,
analysoida omaa oppimistaan ja
järkeillä kielen rakenteita.

2 Toiset kielet ovat helpompia oppia.

Totta. Äidinkieli vaikuttaa vieraan kielen oppimiseen. Mitä lähempänä äidinkieli ja toinen kieli ovat toisiaan, sitä nopeammin toista kieltä opitaan, ainakin alussa. Toisaalta oma äidinkieli voi myös haitata uuden kielen oppimista, jos ajattelee vierasta kieltä oman kielen kautta. Oma äidinkieli hallitsee vahvasti sitä, mitä kuulee. Kaikkia kieliä on kuitenkin mahdollista oppia.

3 Kieli unohtuu, jos sitä ei käytä aktiivisesti.

Totta. Kielitaito on ikuinen oppimisprosessi ja sitä on pidettävä yllä. Sujuvaksi opittu kielitaito säilyy usein sen verran, että tarvittaessa sillä selviää arkipäivän tutuista tilanteista. Kielioppi ja sanat säilyvät pitkä­kestoisessa muistissa, mutta taitopuoli, eli tiedon hakeminen muistista hidastuu ja alkaa takkuilla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.