
Liiallinen suolansaanti nostaa verenpainetta, mutta voi tutkimusten mukaan selittää myös lihomista.
Syömme suolaa niin, että verisuonet paukkuvat.
Miehet saavat suolaa keskimäärin päivittäin noin 10 grammaa ja naiset noin 7 grammaa, kun Sydänliiton saantisuositus on aikuiselle enintään 5 grammaa, mikä vastaa vajaata teelusikallista päivässä.
Päällimmäinen pulma ei ole ruokailijoiden leväperäinen suolanripottelu, sillä peräti 80-prosenttisesti suola tulee piilosuolana erilaisista elintarvikkeista.
Suurimpia suolan lähteitä ruokavaliossamme ovat lämpimät ruoat, leipä ja muut viljavalmisteet, lihavalmisteet (makkarat, leikkeleet), juustot, mausteseokset ja runsassuolaiset naposteltavat.
Lämmitettävät valmisateriatkin sisältävät helposti 3–4 grammaa suolaa per annos.
Suolaa tarvitaan, mutta vähän
Suola on luontaisessa muodossaan yhdistelmä natriumia ja kloridia. Natrium on välttämätön ravintoaine, sillä se osallistuu nestetasapainon ja verivolyymin säätelyyn, happoemästasapainon ylläpitämiseen ja lihassupistusten aikaansaamiseen.
Natriumin tarve on lopulta hyvin pieni – suolaksi laskettuna vain noin 1,5 grammaa.
Noin 4 grammaa suolaa täyttyy helposti esimerkiksi kahdesta grillimakkarasta tai vajaasta maksalaatikkopaketista, neljästä ruisleivästä päällysteenään margariinia tai voita sekä juustoa ja kinkkua.
Myrkkyä mahalaukulle — syyllinen jopa syöpään?
Liiallisesti kulutettuna suola on kuolemanvaarallinen aine. Tämä johtuu ennen kaikkea natriumin verenpainetta nostavista ominaisuuksista. Korkea verenpaine voi johtaa aivohalvaukseen, sydänkohtaukseen, munuaissairauteen sekä muihin terveysongelmiin.
Suomessa voitaisiin estää vuosittain noin 1 000–1 600 ennenaikaista kuolemaa, jos suolansaantimme tippuisi suositustasolle. Osalla ihmisistä suola nostaa verenpainetta enemmän kuin toisilla.
Ylenpalttinen suolaus on myrkkyä myös mahalaukulle. Runsas suolansaanti on tutkimuksissa suurentanut mahalaukun syövän riskiä 41–68 prosenttia verrattuna suosituksen mukaiseen suolansaantiin.
Suola voi lihottaa
Viime vuosina tutkijat ovat alkaneet päästä paremmin jyvälle suolan aiemmin tuntemattomasta roolista painonnousussa.
Brittiläiset ja kiinalaiset tutkijat raportoivat muutama vuosi sitten Hypertension-lehdessä, että kehon rasvapitoisuus kasvaa lapsilla ja aikuisilla runsassuolaisten dieettien aikana. Yhden ylimääräisen suolagramman syöminen nosti tutkimuksessa lihavuuden riskiä lapsilla 28 prosenttia ja aikuisilla 26 prosenttia.
Tutkijat eivät täysin osaa selittää tuloksia, mutta muiden tutkimusten perusteella on arveltu, että reipas suolansaanti voi muuttaa tavan, jolla kehomme polttaa rasvaa.
Perinteisen olettaman mukaan syödessämme paljon suolaa tulemme janoiseksi ja hamuamme vettä. Näin ollen veri laimentuisi siinä määrin, että se säilyttää sopivan natriumpitoisuuden.
Kun käytät suolaa, muista jodi
Suolaa valitessa kannattaa varmistaa, että mukana on jodia. Jodi on välttämätön ainesosa kilpirauhashormonien valmistuksessa. Liian vähäinen jodinsaanti edistää esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa tai struuman kehittymistä. Jopa 35 prosentilla suomalaisista on kohtalainen tai vakava jodin puutos.
Huonoa kehitystä on vauhdittanut elintarviketeollisuuden tapa käyttää jodioimatonta suolaa. Erityisen riskialttiita puutokselle ovat vegaanit.
Virallinen jodinsaantisuositus on 150 mikrogrammaa vuorokaudessa. Teelusikallisessa jodioitua ruokasuolaa ja mineraalisuolaa on hieman yli 100 mikrogrammaa jodia.
Jodioidun suolan ohella erinomaisia jodin lähteitä ovat tavanomaisessa ravinnossa merikalat ja äyriäiset sekä maitotuotteet.
Suolahyllyjä täyttävat nykyään myös erilaiset erikoissuolat, kuten vuorisuola, ruususuola ja kristallisuola. Niihin ei kuitenkaan ole lisätty jodia, eikä niissä ole mitään muutakaan terveysetua suhteessa tavalliseen suolaan. Ne ovat asiantuntijoiden mukaan luokiteltavissa lähinnä "muotisuoloiksi".
Asiantuntijoina ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja THL:n tutkimusprofessori Antti Jula
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.