Miksi askel sattuu?

Askellan paljasjaloin juoksumatolla ja fysioterapeutti kuvaa käyntiäni videokameralle. Kuvaussessio kuuluu alaraaja-analyysiin, jonne olen hakeutunut epämääräisten jalkaterän ja polven jomotusten takia. Analyysi on salapoliisityötä: onko säryn taustalla virheasentoja, lihasheikkouksia, rasitusvammoja?

Kun kävelyvideo pyörii tietokoneen näytöllä, fysioterapeutti selittää kädestä pitäen alaraajojeni toimintaa. Videolta ei ainakaan paljastu suurempia virheasentoja. Lantio pysyy suorassa ja askel on symmetrinen.

Sitten – bingo. Jalkaterissä näkyy taipumus alipronaatioon eli liian jäykkään askellukseen. Jalkani ei vaimenna iskuja tarpeeksi. Se selittää polvi­kipuni.

Tulos yllättää, sillä olen vuosikausia lenkkeillyt urheiluliikkeen asiantuntijan minulle myymillä kengillä, jotka hoitavat päinvastaista ongelmaa, ylipronaatiota. Ylipronatoivassa jalassa nilkka on liian löysä.

Lenkkitossut menevät vaihtoon. Jatkossa jalassa ovat joustavat jalkineet, jotka pehmentävät askelta. Analyysiin uponneet eurot eivät harmita.
Kipeillä tassuilla ei huvita juosta eikä jumpata. Mutta kun jalkaterä kipey­tyy, syytä ei kannata lähteä arvailemaan. Säryn aiheuttajia on yhtä monia kuin erilaisia jalkatyyppejäkin. Huolellinen tutkiminen kannattaa, sillä jalkojen terveys heijastuu koko kehoon, jopa mieleen.

Ikä ja ylipaino kuluttavat

Jalkaterä on herkkä kulkupeli. Lukuisat luut, jänteet, pikkulihakset, nivelsiteet ja hermot ovat alttiita kivuille ja vammoille. Jalkapohjan pieni pinta-ala ottaa joka askeleella vastaan kehon kaikki kilot.

Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Mikko Kirjavainen jakaa jalkaterävaivat karkeasti kolmeen. Selkeimpiä ovat akuutit vammat, esimerkiksi nyrjähdykset. Ne talttuvat yleensä levolla, kylmähoidolla ja tulehdus­kipulääkkeillä. Toisena ovat rasitusvammat, kuten marssimurtumat. Niitä tavataan paljon peruskuntoilijoillakin.

Salakavalin on kolmas ryhmä: kulumavaivat. Niille tyypillistä on kipu, joka hiipii jalkaan vähitellen. Särky tuntuu tavallisesti kävellessä, mutta yltyy joskus vasta levossa. Tavallisia kipupisteitä ovat päkiä, isovarvas, kantapää ja akillesjänne. Kipu voi säteillä selkään saakka.

— Ei ole mielekästä eritellä tiukkaan kipujen syitä ja seurauksia: on tyypillistä, että samassa jalassa on monta ongelmaa. Potilas voi valittaa vaivaisenluuta, ja tutkimuksissa löytyvät myös jalkapohjan jännekalvon tulehdus ja vasaravarpaat, Kirjavainen luettelee.

Tärkein altistaja on ikä. Jokainen askel kuluttaa, ylipainoisilla vielä enemmän. Vuosien myötä jalan ryhti muuttuu väistämättä. Etenkin jalan etuosan luinen poikittaisholvi madaltuu tuki­rakenteiden pettäessä, ja seurauksena on päkiäkipua.

— Kävely on mutkikas liikeketju. Siksi on tärkeää selvittää säryn syy, jotta kipua voidaan hoitaa oikein. Sen voi tehdä jalkoihin erikoistunut fysioterapeutti tai ortopedi.

Lääkäriin kannattaa suunnata, jos kivut ovat toistuvia tai jos itse huomaa jalan asennossa muutoksia.

Usein särkyjen taustalla on rakenteellisia ongelmia, kuten asentovirheitä. Silloin pelkkä oireen hoitaminen ei riitä. Tarkka tutkiminen palkitsee.

Jalkatyyppi johtaa jäljille

Seison lasipöydällä, jonka alla on peili. Jalkapohjani piirtyvät lasiin valkoisina kuvioina. Ne paljastavat armotta, miten paino jakaantuu jalkapohjalleni. Myös kovettumat ja hiertymät toimivat hyvinä maamerkkeinä.

Holvikaari piirtyy peiliin kiitettävän tasaisena. Se on ihanteellinen tilanne: paino ei jakaudu pistemäisesti jalan etu- ja takaosalle, kuten kaarijalassa, eikä toisaalta leviä liikaa koko jalkapohjalle, kuten lattajalassa.

Vain aivan jalan sisäsyrjällä päkiän kohdalla on ilmaa. Sinne saisin varata enemmän painoa. Saan kotiinviemisiksi päkiää vahvistavat jumppaohjeet: varpaiden ojentelua ja koukistelua ja painonsiirtoja jalkapohjan puolelta toiselle.

Oman jalkatyypin tunnistaminen voi auttaa särkyjen syyn jäljille. Kirjavaisen mukaan tästä ei silti kannata liiaksi stressata.

— Jos latta- tai kaarijalka ei aiheuta kipuja tai muita ongelmia, siitä ei ole mitään haittaa.

Lattajalka on virheasennoista yleisin. Sitä vaivaa liika löysyys. Tukirakenteet pettävät, jolloin jänteet ja lihakset tekevät ylimääräistä työtä. Tyypillisiä ovat kivut päkiässä, nilkassa, joskus jopa lonkissa. Kaarijalka sitä vastoin on liian jäykkä. Silloin oireilevat yleensä jalan etuosa, jalkapohja ja akillesjänne.

Kuormaa voidaan tasata pohjallisilla, mutta asiantuntijat suhtautuvat ylimääräisiin tukiin ristiriitaisesti.

— Pohjallinen voi olla hyvä aikuiselle, jonka jalkaan on jo ehtinyt kehittyä rakenteellinen ongelma. Toisaalta olisi syytä samalla vahvistaa epävakaata jalkaa.

Kokeile jalkajumppaa vaivaisenluiden hoitoon

Hierontaa ja jalkajumppaa

Jalkasärkyjä voi koettaa taltuttaa myös kotihoidolla. Ensiapuna toimivat lepo ja tulehduskipulääkkeet. Hieronta
parantaa verenkiertoa ja pehmentää kireyksiä ja kovettumia.

— Hyvää ihonhoitoakaan ei ole syytä unohtaa. Ahkera rasvaaminen voi vähentää kovettumista tulevia kipuja.

Jos jalassa on rakenteellisia ongelmia, jalkojen kokonaisvaltainen hoitaminen kannattaa ottaa osaksi arkipäivää.

— Järkevän painon pitäminen on isoimpia asioita, mitä voi omien jalkojen terveyden hyväksi tehdä. Liikunta on tärkeää, ja se tukee samalla painonhallintaa.

Mitä monipuolisemmin jalkaterä saa taipua, työntää, koukistua ja venyä, sen parempi. Koordinaation ja tasapainon parantaminen helpottaa jalkojen työpanosta. Jalkateriä kannattaa jumpata myös erikseen. Fysioterapeutin jumppaohjeilla pääsee eteenpäin.

— Jalkajumppa aktivoi pieniä lihaksia, jotka tasapainottavat rasitusta. Hyviä harjoitteita ovat varpaille nousut, varpaiden koukistelut, esineiden noukkiminen varpailla, painonsiirtelyt ja venytykset.

Kokeile jalkajumppa, joka panee veren kiertämään

Ratkaisu kengistä?

Ei ole yhdentekevää, millaiset kengät sujautamme aamulla jalkaan, sillä vietämme niissä parhaimmillaan kokonaisia päiviä. Kauppojen laaja terveyskenkävalikoima hämmentää: mistä tietää, mikä kenkä on omalle jalalle paras?

Viimeisin buumi on pehmeä ja yksinkertainen kevytjalkine. Se jäljittelee paljain jaloin askeltamista, jonka pitäisi olla ihmiselle luontainen tapa liikkua. Kevytjalkine lyhentää askelpituutta ja vie painoa kantapäältä kohti päkiää. Ohut pohja parantaa jalkapohjan tuntoherkkyyttä ja aktivoi pieniä lihaksia, jotka peruskengässä jäävät usein liian vähälle käytölle.

— Kevytjalkine on maltilla käytettynä hyvä. On silti syytä muistaa, että kengätkään eivät ole vastaus kaikkeen. Jos jalassa on jo muutenkin rakenteellinen ongelma, huono kenkä lähinnä jouduttaa oireita. Toisaalta tervettä jalkaa ei saa helposti kengällä pilattua.

Ortopedin mielestä tärkeintä on, että kenkä on mukava ja varpailla on kärjessä tarpeeksi tilaa levitä. Varsinkin jäykkää jalkaa on syytä suojata pohjan hyvällä iskunvaimennuksella.

— Jos jalka puristetaan jatkuvasti kärjestä aivan suppuun, se voi ajan myötä ohjata jalkaa väärään suuntaan.

Toisaalta satunnainen piikkikoroissa sipsuttaminenkaan ei ole haitaksi, jos muistaa välillä lepuuttaa jalkoja kunnon lenkkareissa. Eniten jalka nauttii kultaisesta keskitiestä. Kun jalkaa jumppaa ja rasittaa monipuolisesti ja vaihtelee kenkäpareja usein, saa palkkioksi kevyen askeleen.

Lue lisää Luupiikki pistää kantapäässä

Asiantuntija: ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Mikko Kirjavainen, Lääkärikeskus Dextra