Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Luulitko, ettei sinun päänsärkysi mitään migreeniä ole? Voit olla väärässä. Lue miten erotat sen muista päänsäryistä.

 

Päänsärky on harvoin vakavaa, mutta aina inhottavaa. Jos päätä jomottaa joka viikko, kannattaa mennä lääkäriin. Sinulla voi olla todennäköinen migreeni.

Migreeninoireita kuvataan usein rajuiksi: oksentelua, näköhäiriöitä, valonarkuutta. Mutta myös tavallisempi jomotus saattaa olla migreeniä. Se on yleisempää kuin on ajateltu.

— Nykyään päänsärkypotilaalle voidaan antaa diagnoosiksi migreenin ja lihasjännityspäänsäryn väliin jäävä todennäköinen migreeni. Se tarkoittaa päänsärkyä, josta puuttuu yksi täyden migreenin piirre, vaikka pahoinvointi, sanoo neurologian erikoislääkäri Markku Nissilä.

Nissilän mielestä potilaille on tähän asti annettu liian usein jännityspäänsärkydiagnoosi.

— Hartioiden tai selän lihasten jännityksellä ei ole yhteyttä päänsärkyyn.

Päähän kiinnittyvien lihasten jännitys, joka aiheuttaa kiinnityskohtaan kipua, voi kuitenkin tuntua päänsäryltä.

— Takaraivohermon aristus taas tulkitaan usein lihaskiinnityskohdan arkuudeksi, vaikka kyseessä on migreeniin liittyvä ilmiö, Nissilä kertoo.

Hoitamattomana lihasjännityspäänsärky voi kroonistua ja saada todennäköisen migreenin piirteitä. Jos kivun aiheuttajaa ei hoideta, lihasten kipupäätteet aktivoituvat jatkuvasti ja elimistö herkistyy migreeniä aiheuttavien välittäjäaineiden synnylle. Selvitä siis päänsärkysi syy ja hoida vaiva ajoissa.

1. Luultavasti migreeniä jos...

Jos päänsärky alkaa säännöllisesti haitata harrastuksia tai työelämää, luultavasti kyseessä on jonkinasteinen migreeni. Ainoastaan migreenille varattuja oireita ovat ennakoiva makeanhimo, pahoinvointi, kivun tuntuminen sykkeen tahdissa ja se, että kipu pahenee rasituksessa. Kipu tulee kohtauksittain, voi tuntua vain toisella puolella päätä ja kestää muutamasta tunnista pariin kolmeen vuorokauteen.

— Jos päätä jomottaa ja kipu pahenee ponnistuksessa, on syytä epäillä migreeniä, vaikkei pahoinvointia tai valonarkuutta vielä olisikaan, Markku Nissilä sanoo.

Migreenityyppisen säryn aiheuttavat hermoverkoissa syntyvät kivun välittäjäaineet. Välittäjäaineiden säätelyä ohjaavat perintötekijät.

Migreenikohtauksen syntyyn ei ole yleispäteviä sääntöjä. Joillakin kohtauksen laukaisee jokin tietty ruoka-aine, ja he oppivat välttämään sitä. Toisinaan stressi, väsymys tai naisilla kuukautisten alkaminen vaikuttavat jomotuksen alkamiseen. Aina syytä ei kuitenkaan löydy ja kohtaus tulee yllättäen.

Elintapojen ja esimerkiksi unirytmin säännöllisyyteen voi kuitenkin itse pyrkiä vaikuttamaan.

Migreenipotilaat saavat usein joistakin viineistä ja mausteisista viinoistakin päänsärkykohtauksen, vaikka juotu määrä ei olisi suuri. Migreeni suojaakin yleensä alkoholismilta.

Hoitona migreeniin lepo ja lääkkeet

Migreenikipua ei kohtauksen aikana helpota kuin lepo ja lääkkeet. Suurimmalla osalla auttavat triptaanit, migreenin täsmälääkkeet. Niitä ei pitäisi syödä yli kymmenenä päivänä kuukaudessa, sillä ne aiheuttavat pitkään käytettynä särkylääkepäänsärkyä. Migreeniin ja todennäköiseen migreeniin on myös estolääkkeitä, kuten beetasalpaajia ja joitakin alun perin epilepsiaan tarkoitettuja lääkkeitä.

Migreenin aiheuttavan kivun välittäjäaineita on jo tunnistettu. Nyt kehitellään lääkkeitä, jotka vaikuttavat suoraan näihin välittäjäaineisiin ja estävät niiden vaikutuksen elimistössä. Tällaisia lääkkeitä on saatavilla ehkä neljän tai viiden vuoden kuluttua.

2. Jännityspäänsärkyä jos...

Jos vannemainen kipu tuntuu molemmin puolin päätä, alkaa takaraivolta ja nousee tasaisesti ylöspäin, on usein kyse jännityspäänsärystä. Kipu ei ole sietämätöntä mutta häiritsevää ja voi vaivata useita päiviä. Pienikin venyttely tai rentoutus helpottaa kipua.

Lihasjännityspäänsärky alkaa kallonpohjan- tai purentalihasten jännityksestä tai stressin seurauksena.

Jos päänsärky johtuu purentalihaksista, taustalla on hampaiden narskuttelu. Hampaitaan voi kiristellä yöllä, vaikka narskutteluääntä ei kuuluisikaan.

Moni puree hampaitaan tiedostamatta myös päivällä. Purennasta johtuvaan päänsärkyyn saa apua asiaan erikoistuneen hammaslääkärin luota.

Vaikeissa tapauksissa lääkäri voi ruiskuttaa jumissa oleviin purentalihaksiin botuliinia pistoksina. Se salpaa kipua aiheuttavien välittäjäaineiden vapautumista ja rentouttaa kireitä lihaksia heti. Vaikka botuliini on kova myrkky, se sitoutuu nopeasti hermopäätteisiin eikä leviä muualle elimistössä. Vaikutus kestää noin kolme kuukautta.

Kallonpohjan kireydestä johtuvassa päänsäryssä huomio on kiinnitettävä hyvään työ- ja nukkumisasentoon. Istumatyötä tekevän asento lysähtää helposti, jolloin kaularanka taipuu eteen. Kun katsetta nostaa ylös, niskan yläosassa sijaitsevat kallonpohjan lihakset kiristyvät, mikä voi tuntua päänsärkynä, huimauksena tai pahoinvointina.

Kivun hoidossa voi käyttää silloin tällöin reseptivapaita tulehduskipulääkkeitä, mutta kuukausien jokaviikkoinen käyttö saattaa johtaa särkylääkepäänsärkyyn. Jos päänsärky jatkuu pitkään, kannattaa estolääkkeeksi aloittaa pieni annos pitkäaikaisen kivun hoidossa käytettyä masennuslääkettä.

Hoitona jännityspäänsärkyyn lihashuolto

Pysyvintä apua lihasjännityspään¬särkyyn tuovat liikunta, rentoutuminen ja fysioterapia. Jos lääkäri on poissulkenut pääkivun muut syyt, voi apua hakea fysioterapeutilta.

– Kallonpohjaan kiinnittyy useita olka- ja lapaseudun lihaksia. Siksi huono ryhti saattaa aiheuttaa niska- ja hartiakipujen lisäksi yläniskan ylimpiin nikamiin virheasennon ja ylimääräistä kuormitusta, kertoo fysioterapeutti Aino Welin.

Syy on usein huonossa työ- tai nukkumisasennossa, mutta äkillinen pään liikekin voi aiheuttaa yläniskaan krampin, joka säteilee päähän. Myös hyvin yksipuolinen liikunta tai vaikkapa haravointi vetää lihakset helposti kramppiin. Kivun aiheuttaa lihasten epätasapaino, kun osa niskan lihaksista on kireinä ja osa ylivenyttyneinä. Epätasapaino saattaa tuntua poski- ja ohimolihaksissa asti.

– Purentaongelmiakin voi helpottaa fysioterapian keinoin rentouttamalla tiukkoja lihaksia ja parantamalla leukanivelien liikkuvuutta, Welin sanoo.

Manuaalisella käsittelyllä fysioterapeutit avaavat nikamalukkoja ja lihasjumituksia, mutta sen jälkeen on ryhdyttävä vahvistamaan tukilihaksia ja lisäämään liikkuvuutta – muuten ongelma uusii pian.

Avainasemassa on lihasten tasapainon löytäminen harjoittelemalla.

– Pääkipuisen pitää harjoitella niskan syvien lihasten aktivointia. Esimerkiksi nyökkäämällä pienesti selinmakuulla maaten, Welin kertoo.
Jo 2–5 käyntiä fysioterapeutilla riittää, jos sen jälkeen harjoittaa lihaksiaan aktiivisesti ensin päivittäin ja myöhemmin noin kolmisen kertaa viikossa. Hyvää niskanseudun lihaksia vahvistavaa ja liikkuvuutta ylläpitävää liikuntaa ovat kuntosaliharjoittelu, vesijuoksu, tanssit, pilates ja sauvakävely.

3. Särkylääkepäänsärkyä jos...

Särkylääkepäänsärky voi tulla, jos tulehdus¬kipulääkkeitä ottaa särkyyn kolmena neljänä päivänä viikossa useamman kuukauden ajan. Myös migreenilääke triptaanien tiheään käyttöön voi jäädä koukkuun. Kipu ei tule silloin kohtauksina vaan on pientä särkyä, joka tuntuu koko ajan.

Särkylääkepäänsärkyyn auttaa vain vieroitus

Särkylääkepäänsärystä pääsee eroon pitämällä lääkkeiden käytössä vähintään parin viikon tauon. Sen jälkeen lääkkeiden käyttö on rajattava kahteen päivään viikossa. Lääke kannattaa lopettaa kerralla, sillä jonkinlaisia vieroitusoireita tulee lähes kaikille.

Aluksi päänsärky pahenee, tulee pahoinvointia ja univaikeuksia, mutta oireet helpottavat ennen pitkää. Vieroituksen yhteydessä aloitettava estolääkitys voi olla ratkaisu siihen, ettei lääkekierre ala uudestaan.

4. Sarjoittaista päänsärkyä jos...

Huomattavasti jännityspäänsärkyä ja migreeniä harvinaisempi sarjoittainen päänsärky eli Hortonin tauti vaivaa tyypillisesti 20—30-vuotiaita miehiä. Repivä kipu tuntuu toisen silmän ympärillä ja säteilee siitä eri puolille päätä. Kipu on erittäin kova, mutta menee ohi tunnissa tai parissa.

Sarjoittaista päänssärkyä helpottavat vain reseptilääkkeet

Kovaan sarjoittaiseen päänsärkyyn auttavat migreenin täsmälääkkeet tai estolääkitys.
Tavallisista tulehduskipulääkkeistä ei ole apua.

Asiantuntijat: neurologi Markku Nissilä, Terveystalo Turku, fysioterapeutti Aino Welin, Terveystalo Kamppi Fysio, Helsinki

 

Vielä jotakin muuta särkyä

Influenssan tai muun virustaudin yhteydessä tuleva päänsärky johtuu aivokalvoärsytyksestä, joka paranee itsestään. Tulehduskipu- tai viruslääkkeet ja lepo helpottavat särkyä.

Päätä luonnollisesti särkee, jos siihen kohdistuu jokin isku. Myös aivoverisuonten ahtauma tai aivoverenvuoto aiheuttavat pääkipua, mutta niihin liittyy yleensä muitakin oireita, kuten puhe-, näkö- tai tajunnanhäiriöitä.

Päänsärkypotilaan ei tarvitse pelätä kivun vaikuttavan mitenkään aivojen verenkiertoon. Suonet voivat kivunvälittäjäaineiden takia laajentua, mutta niissä ei päänsärystä johtuen tapahdu mitään vaarallista.

kirous se migreenikin

Näin erotat migreenin muista päänsäryistä

Migreenisärkykin vaihtelee. Minulla on kouluiästä asti ollut migreeni. Reiluun neljäänkymmeneen ikävuoteen asti migreenisärky oli voimakasta, mutta vaihtelevasti sykkivää, ei-sykkivää, toispuoleista, lähes koko pään alueella, takaraivolla ja yleensä aina oksentelin. Nykyään särky on luonteeltaan "sähköistä" ja "surisevaa", useimmiten vasemmalla puolella ja aaltoisee satunnaisesti niskaa kohti, mutta myös molemminpuolista ja voimakkuudeltaan heikkoa tai kohtalaista. Kuitenkin särkyä on vain...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.