Aikuistyypin diabetes tai sepelvaltimotauti ei yleensä ala varoittamatta. Elimistö on vihjaillut pahasta olostaan jo pitkään. Ota viestit tosissasi, niin saat lisää terveitä vuosia.

Ei enää ihan terve, muttei vielä sairaskaan. Mikä se on? Ihminen, jolle on kehittynyt metabolinen oireyhtymä.

Kun metabolinen oireyhtymä todetaan, ihminen on siirtynyt harmaalle vyöhykkeelle terveyden ja sairauden välillä. Jos oireyhtymää ei hoideta, se etenee hitaasti mutta varmasti sepelvaltimotaudiksi tai aikuistyypin diabetekseksi – tai molemmiksi.

Jos oireyhtymään kuitenkin puututaan päättäväisesti, oireet katoavat eikä terveydelle koidu vahinkoa. Koska ihmiset elävät tällä harmaalla vyöhykkeellä vuosia ennen kuin sairastuvat, heillä on myös aikaa korjata tilanne. Muutos kannattaa aloittaa, kun siihen vielä on mahdollisuus.

Oireena omenavatsa

Metabolinen oireyhtymä ei tule varoittamatta. Se antaa itsestään selvän merkin: pyöreän, palleroisen omenavatsan.

– Omenavatsa on merkki siitä, että vatsaonteloon on muodostunut rasvaa, sanoo yleislääketieteen professori Mauno Vanhala Itä-Suomen yliopistosta.

Keskivartalokummun rasvaköntti toimii tietyssä mielessä kuten sisäelin, eli se tuottaa hormoneita ja proteiineja, jotka säätelevät monia solujen toimintoja. Kun rasvan määrä kuitenkin kasvaa liian suureksi, tämä säätelyjärjestelmä häiriintyy eikä kykene enää hoitamaan kaikkia tehtäviään.

– Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt näkyvät ensin muutoksina veren rasva-arvoissa.

Laboratoriotuloksissa metabolisesta oireyhtymästä varoittavat veren kohonnut triglyseridipitoisuus, kohonnut paha kolesteroli ja vähäinen hyvä kolesteroli. Maksakin rasvoittuu, vaikka se ei aina näy laboratorioarvoissa.

Tyypillinen löydös on myös veren suuri sokeripitoisuus. Solut ovat muuttumassa insuliiniresistenteiksi. Tämä tarkoittaa sitä, ettei insuliini kykene enää pumppaamaan sokeria soluihin niiden energiaksi vaan se jää kiertämään vereen. Liika sokeri veressä vahingoittaa verisuonia.

– Silloin potilas on jo matkalla kohti diabetesta, Vanhala sanoo.

Myös verenpaine on koholla, mikä lisää sydänsairauden riskiä.

Nämä muutokset eivät vielä heijastu yleiskuntoon. Metabolista oireyhtymää sairastava kokee yleensä olevansa hyvässä kunnossa ja hämmästyy huonoista tuloksista. Hän on tullut käännekohtaan, jossa hän vielä voi vaikuttaa siihen, millaiseksi hänen loppuelämänsä muodostuu.

Jos metabolisen oireyhtymän annetaan pahentua, potilas on muutaman vuoden kuluttua vakavasti ylipainoinen, sairastunut diabetekseen ja verenpainetautiin, kolesteroliarvot ovat täysin poskellaan ja hänellä on suuri riski kuolla sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen.

Jos hän sen sijaan aloittaa päättäväisen elämäntaparemontin ja omenavatsa pienenee, kaikki arvot palautuvat hämmästyttävän nopeasti entiselleen.

Miehillä yleisempi, naisilla rajumpi

Metabolisen oireyhtymän kulku poikkeaa hieman miehillä ja naisilla. Tämä johtuu siitä, että kaikkea rasvaa ei ole veistetty samasta puusta. Kun naiset lihovat, rasva kertyy aluksi ihon alle, erityisesti reisiin ja pakaroihin. Tämä ihonalainen rasva erittää runsaasti ”rasvahormoni” adiponektiiniä, jolla on monia suotuisia terveysvaikutuksia.

– Se muun muassa suojaa naisia metaboliselta oireyhtymältä, Vanhala sanoo.

Jos lihominen kuitenkin jatkuu ja rasvaa alkaa kertyä vatsaonteloon, naisenkin terveys rapautuu. Kun tila etenee metaboliseksi oireyhtymäksi, naiset ovat usein jo niin lihavia, ettei heidän omenavatsansa edes erotu vatsanpeitteiden alta. Naisille on tyypillistä myös, että tietyn kynnyksen jälkeen terveydentila huononee nopeammin kuin miehellä.

– Esimerkiksi aikuisiän diabetes näyttää olevan naisilla rajumpi sairaus kuin miehillä.
Myös naisten rasvahormonitasot, jotka tähän asti ovat tarjonneet suojaa, pienenevät nopeammin kuin miehillä.

Miehet ovat naisia huonommassa asemassa siinä, että miehillä rasva kertyy pääasiassa vatsaonteloon. Miesten reisissä tai pakaroissa ei siis ole suojapuskuria, minkä vuoksi metabolisen oireyhtymän merkit tulevat lihavuuden myötä esiin nopeammin ja suoremmin. Miehet sairastavat enemmän myös siksi, että miesten ylipaino on yleisempää. Suomalaisista miehistä ylipainoisia on yli puolet, naisista reilu kolmannes.

Lihaskimppu ei vaarassa

Pikemmin kuin pelkkään elopainoon, metabolisessa oireyhtymässä on olennaista kiinnittää huomiota rasvakudoksen ja lihasten suhteeseen. Rasvakudos on täynnä varastoitunutta energiaa ja energian suurin syöppö elimistössä ovat lihassolut. Niin kauan kuin tämä järjestelmä pysyy tasapainossa, mitään ongelmaa ei synny. Ison lihasmassan erottaa isosta rasvamassasta siitä, että lihas ei kasva vatsan päälle. Lihaksikas ihminen on yksinkertaisesti eri mallinen kuin lihava ihminen.

– Vaikka ihminen painaisi reilusti yli sata kiloa, hänen ei tarvitse pelätä metabolista oireyhtymää, jos lihasmassa vain on tarpeeksi suuri.

Kun tasapaino keikahtaa rasvan eduksi ja lihasten tappioksi, vatsakumpu alkaa kasvaa ja matka kohti metabolista oireyhtymää käynnistyy. Sitä kiihdyttää vielä se, että ylipainoinen ei enää hevin jaksa nousta lenkille, jolloin lihakset veltostuvat edelleen, mutta rasvamassa kasvaa. Näin epäsuhta rasvan ja lihasten välillä suurenee.

Epäsuhta on kuitenkin korjattavissa, kunhan vain lähtee liikkeelle. Kannattaa aloittaa rauhallisesti, vaikka portaiden kävelystä. Jos pyrähtää ensimmäiseksi juoksulenkille suoraan sohvalta, into lopahtaa nopeasti, sillä rasitus tuntuu aluksi pahalta. Myös liikuntavammoja sattuu helpommin, kun heiluu huonokuntoisena jaksamisen rajoilla. Sen sijaan jos totuttaa elimistöään rasitukseen vähitellen, liikuntainto kasvaa.

Samalla alkavat näkyä sen hyvät vaikutukset: uni paranee, rentoutuminen on helpompaa ja kilotkin karisevat. Pian entinen sohvaperuna alkaa suorastaan kaivata rasituksen tuomaa hyvää oloa.

Tehokkainta metabolisen oireyhtymän torjuntaa on lihaskuntoharjoittelu punteilla, punnertaen tai vaikka kuntosalilla rehkien, sillä juuri se muuttaa kehon koostumusta. Terveydentila paranee, vaikka paino ei vaa’alla muuttuisikaan.

Insuliini toimimaan

Metabolisen oireyhtymän ikävimpiä piirteitä on se, että siinä lihominen kiihdyttää lihomista. Kun terve ihminen syö, hänen verensä sokeripitoisuus kasvaa. Haima alkaa erittää lisää insuliinia, jotta sokeri saadaan verestä suoraan soluihin. Näin keho saa energiansa suoraan syödystä ravinnosta, eikä se varastoidu rasvaksi. Insuliini itse asiassa estää sokerin kerääntymisen maksaan ja rasvakudokseen.

Metabolisessa oireyhtymässä tämä järjestelmä on häiriintynyt. Luultavasti siksi, että ihminen on syönyt liikaa kymmeniä vuosia. Solut ovat muuttumassa vastustuskykyisiksi eli resistenteiksi insuliinille, joten haiman erittämä insuliini ei saa sokeria perille soluihin entiseen tapaan. Ylimääräinen sokeri jää kiertämään vereen ja kertyy triglyseridirasvana rasvakudokseen.

Haima tuottaa insuliinia taukoamatta ja täydellä teholla vuodesta toiseen – se kun yrittää parhaansa mukaan laskea verensokeria – ja väsyy. Tästä alkaa kiihtyvä noidankehä, jossa solujen insuliiniresistenssi aiheuttaa lihomista ja lihominen pahentaa insuliiniresistenssiä. Insuliinin tuotanto alkaa heikentyä ja kehityskaaren loppupäässä odottaa diabetes.

– Metabolisessa oireyhtymässä haima ei ole vielä pysyvästi vahingoittunut, joten häiriintynyt järjestelmä voidaan palauttaa ennalleen, Mauno Vanhala kertoo.

Tilannetta voi parantaa yksinkertaisimmin kasvattamalla lihasmassaa: isot lihakset kuluttavat enemmän energiaa. Mitä enemmän elimistön solut syövät energiaa, sitä nopeammin solut herkistyvät insuliinille. Kun insuliini pääsee jälleen soluihin eikä jää orpona vereen kiertämään, energia poltetaan pois eikä se enää kerry kummuksi keskivartalolle.

Tilannetta voisi verrata suuren jakelukeskuksen jumiutumiseen. Kaikkien linjojen edessä on ensin valtava tukos, mutta kun pahin suma saadaan purettua, kaikki linjat alkavat pikkuhiljaa vetää.

Stressi kerryttää rasvaa

Vaikka lihavuus on metabolisen oireyhtymän suurin syyllinen, sen rinnalla kulkee myös muita, yllättäviäkin riskitekijöitä. Yksi näistä on tulehdusreaktio.

– Tiedetään, että kun vatsaontelorasvan massa kasvaa, rasvakudoksessa puhkeaa tulehdus.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä, kuinka merkittävä rooli tällä tulehduksella on metabolisen oireyhtymän kehittymisessä ja etenemisessä. On ajateltu, että tulehdusreaktio voisi osaltaan vahingoittaa haimaa ja olla näin mukana diabeteksen synnyssä. Tulehdusreaktio vaimenee sitä mukaa kuin rasvakudos vähenee.

Kiinnostava uusi löydös on yhteys stressin ja metabolisen oireyhtymän välillä. Stressireaktio kehittyi alun perin varmistamaan, että ehdimme juosta leijonaa pakoon tai taistella pahkasikaa vastaan. Tällöin tarvittiin paljon lihasvoimaa ja lihakset tarvitsevat polttoaineekseen sokeria.

Kun stressireaktio siis lyö päälle, stressihormonit heikentävät insuliinin vaikutusta, maksa aloittaa sokerin tuotannon ja veren sokeripitoisuus kasvaa. Keho valmistautuu isoon urakkaan. Ongelmaa ei ole, jos stressireaktio on väliaikainen, mutta pitkään jatkuneessa stressissä veren sokeripitoisuus pysyy koko ajan korkealla ja sokeri alkaa kertyä vatsaontelon rasvamassaan. Näin pitkäaikainen stressi voi kiihdyttää lihomista.

Myös unen määrällä on merkitystä. Lyhyt yöuni nimittäin lihottaa. Ihmisen biologinen kello ei säätele ainoastaan vuorokausirytmiämme vaan myös ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta. Kun biologinen kello menee sekaisin se heijastuu myös syömiseen. Laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että viisi tuntia yössä nukkuvilla ihmisillä oli 72 prosenttia suurempi riski lihoa kuin yli seitsemän tuntia nukkuvilla.

Elämäntaparemonttia suunnittelevalle stressin karttaminen ja biologisen kellon säätäminen ovat vaikeimpia haasteita. Mutta jos aloittaa helpommista, ruokavalion keventämisestä ja liikunnan lisäämisestä, voi käydä niin, että uusia keinoja stressinhallintakin löytyy ja elämänrytmi seestyy ihan luonnostaan.

Lue lisää

Pysäytä diabetes ajoissa

Terveyskirjasto: Liikunta ja tyypin 2 diabetes

Metabolisen oireyhtymän merkit

  • Keskivartalolihavuus: naisen vyötärönympärys yli 80 senttiä, miehen yli 94 senttiä.

+ vähintään kaksi seuraavista häiriöistä:

  • Kohonnut triglyseridipitoisuus: vähintään yli 1,7 mmol/l.
  • Liian alhainen hyvä HDL-kolesteroli: naisilla alle 1,29 mmol/l, miehillä alle 1,03 mmol/l.
  • Kohonnut veren glukoosipitoisuuden paastoarvo (sokeria on veressä liikaa): vähintään 5,6 mmol/l.
  • Kohonnut verenpaine: vähintään 130/85 mmHg.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.