Aikuistyypin diabetes tai sepelvaltimotauti ei yleensä ala varoittamatta. Elimistö on vihjaillut pahasta olostaan jo pitkään. Ota viestit tosissasi, niin saat lisää terveitä vuosia.

Ei enää ihan terve, muttei vielä sairaskaan. Mikä se on? Ihminen, jolle on kehittynyt metabolinen oireyhtymä.

Kun metabolinen oireyhtymä todetaan, ihminen on siirtynyt harmaalle vyöhykkeelle terveyden ja sairauden välillä. Jos oireyhtymää ei hoideta, se etenee hitaasti mutta varmasti sepelvaltimotaudiksi tai aikuistyypin diabetekseksi – tai molemmiksi.

Jos oireyhtymään kuitenkin puututaan päättäväisesti, oireet katoavat eikä terveydelle koidu vahinkoa. Koska ihmiset elävät tällä harmaalla vyöhykkeellä vuosia ennen kuin sairastuvat, heillä on myös aikaa korjata tilanne. Muutos kannattaa aloittaa, kun siihen vielä on mahdollisuus.

Oireena omenavatsa

Metabolinen oireyhtymä ei tule varoittamatta. Se antaa itsestään selvän merkin: pyöreän, palleroisen omenavatsan.

– Omenavatsa on merkki siitä, että vatsaonteloon on muodostunut rasvaa, sanoo yleislääketieteen professori Mauno Vanhala Itä-Suomen yliopistosta.

Keskivartalokummun rasvaköntti toimii tietyssä mielessä kuten sisäelin, eli se tuottaa hormoneita ja proteiineja, jotka säätelevät monia solujen toimintoja. Kun rasvan määrä kuitenkin kasvaa liian suureksi, tämä säätelyjärjestelmä häiriintyy eikä kykene enää hoitamaan kaikkia tehtäviään.

– Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt näkyvät ensin muutoksina veren rasva-arvoissa.

Laboratoriotuloksissa metabolisesta oireyhtymästä varoittavat veren kohonnut triglyseridipitoisuus, kohonnut paha kolesteroli ja vähäinen hyvä kolesteroli. Maksakin rasvoittuu, vaikka se ei aina näy laboratorioarvoissa.

Tyypillinen löydös on myös veren suuri sokeripitoisuus. Solut ovat muuttumassa insuliiniresistenteiksi. Tämä tarkoittaa sitä, ettei insuliini kykene enää pumppaamaan sokeria soluihin niiden energiaksi vaan se jää kiertämään vereen. Liika sokeri veressä vahingoittaa verisuonia.

– Silloin potilas on jo matkalla kohti diabetesta, Vanhala sanoo.

Myös verenpaine on koholla, mikä lisää sydänsairauden riskiä.

Nämä muutokset eivät vielä heijastu yleiskuntoon. Metabolista oireyhtymää sairastava kokee yleensä olevansa hyvässä kunnossa ja hämmästyy huonoista tuloksista. Hän on tullut käännekohtaan, jossa hän vielä voi vaikuttaa siihen, millaiseksi hänen loppuelämänsä muodostuu.

Jos metabolisen oireyhtymän annetaan pahentua, potilas on muutaman vuoden kuluttua vakavasti ylipainoinen, sairastunut diabetekseen ja verenpainetautiin, kolesteroliarvot ovat täysin poskellaan ja hänellä on suuri riski kuolla sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen.

Jos hän sen sijaan aloittaa päättäväisen elämäntaparemontin ja omenavatsa pienenee, kaikki arvot palautuvat hämmästyttävän nopeasti entiselleen.

Miehillä yleisempi, naisilla rajumpi

Metabolisen oireyhtymän kulku poikkeaa hieman miehillä ja naisilla. Tämä johtuu siitä, että kaikkea rasvaa ei ole veistetty samasta puusta. Kun naiset lihovat, rasva kertyy aluksi ihon alle, erityisesti reisiin ja pakaroihin. Tämä ihonalainen rasva erittää runsaasti ”rasvahormoni” adiponektiiniä, jolla on monia suotuisia terveysvaikutuksia.

– Se muun muassa suojaa naisia metaboliselta oireyhtymältä, Vanhala sanoo.

Jos lihominen kuitenkin jatkuu ja rasvaa alkaa kertyä vatsaonteloon, naisenkin terveys rapautuu. Kun tila etenee metaboliseksi oireyhtymäksi, naiset ovat usein jo niin lihavia, ettei heidän omenavatsansa edes erotu vatsanpeitteiden alta. Naisille on tyypillistä myös, että tietyn kynnyksen jälkeen terveydentila huononee nopeammin kuin miehellä.

– Esimerkiksi aikuisiän diabetes näyttää olevan naisilla rajumpi sairaus kuin miehillä.
Myös naisten rasvahormonitasot, jotka tähän asti ovat tarjonneet suojaa, pienenevät nopeammin kuin miehillä.

Miehet ovat naisia huonommassa asemassa siinä, että miehillä rasva kertyy pääasiassa vatsaonteloon. Miesten reisissä tai pakaroissa ei siis ole suojapuskuria, minkä vuoksi metabolisen oireyhtymän merkit tulevat lihavuuden myötä esiin nopeammin ja suoremmin. Miehet sairastavat enemmän myös siksi, että miesten ylipaino on yleisempää. Suomalaisista miehistä ylipainoisia on yli puolet, naisista reilu kolmannes.

Lihaskimppu ei vaarassa

Pikemmin kuin pelkkään elopainoon, metabolisessa oireyhtymässä on olennaista kiinnittää huomiota rasvakudoksen ja lihasten suhteeseen. Rasvakudos on täynnä varastoitunutta energiaa ja energian suurin syöppö elimistössä ovat lihassolut. Niin kauan kuin tämä järjestelmä pysyy tasapainossa, mitään ongelmaa ei synny. Ison lihasmassan erottaa isosta rasvamassasta siitä, että lihas ei kasva vatsan päälle. Lihaksikas ihminen on yksinkertaisesti eri mallinen kuin lihava ihminen.

– Vaikka ihminen painaisi reilusti yli sata kiloa, hänen ei tarvitse pelätä metabolista oireyhtymää, jos lihasmassa vain on tarpeeksi suuri.

Kun tasapaino keikahtaa rasvan eduksi ja lihasten tappioksi, vatsakumpu alkaa kasvaa ja matka kohti metabolista oireyhtymää käynnistyy. Sitä kiihdyttää vielä se, että ylipainoinen ei enää hevin jaksa nousta lenkille, jolloin lihakset veltostuvat edelleen, mutta rasvamassa kasvaa. Näin epäsuhta rasvan ja lihasten välillä suurenee.

Epäsuhta on kuitenkin korjattavissa, kunhan vain lähtee liikkeelle. Kannattaa aloittaa rauhallisesti, vaikka portaiden kävelystä. Jos pyrähtää ensimmäiseksi juoksulenkille suoraan sohvalta, into lopahtaa nopeasti, sillä rasitus tuntuu aluksi pahalta. Myös liikuntavammoja sattuu helpommin, kun heiluu huonokuntoisena jaksamisen rajoilla. Sen sijaan jos totuttaa elimistöään rasitukseen vähitellen, liikuntainto kasvaa.

Samalla alkavat näkyä sen hyvät vaikutukset: uni paranee, rentoutuminen on helpompaa ja kilotkin karisevat. Pian entinen sohvaperuna alkaa suorastaan kaivata rasituksen tuomaa hyvää oloa.

Tehokkainta metabolisen oireyhtymän torjuntaa on lihaskuntoharjoittelu punteilla, punnertaen tai vaikka kuntosalilla rehkien, sillä juuri se muuttaa kehon koostumusta. Terveydentila paranee, vaikka paino ei vaa’alla muuttuisikaan.

Insuliini toimimaan

Metabolisen oireyhtymän ikävimpiä piirteitä on se, että siinä lihominen kiihdyttää lihomista. Kun terve ihminen syö, hänen verensä sokeripitoisuus kasvaa. Haima alkaa erittää lisää insuliinia, jotta sokeri saadaan verestä suoraan soluihin. Näin keho saa energiansa suoraan syödystä ravinnosta, eikä se varastoidu rasvaksi. Insuliini itse asiassa estää sokerin kerääntymisen maksaan ja rasvakudokseen.

Metabolisessa oireyhtymässä tämä järjestelmä on häiriintynyt. Luultavasti siksi, että ihminen on syönyt liikaa kymmeniä vuosia. Solut ovat muuttumassa vastustuskykyisiksi eli resistenteiksi insuliinille, joten haiman erittämä insuliini ei saa sokeria perille soluihin entiseen tapaan. Ylimääräinen sokeri jää kiertämään vereen ja kertyy triglyseridirasvana rasvakudokseen.

Haima tuottaa insuliinia taukoamatta ja täydellä teholla vuodesta toiseen – se kun yrittää parhaansa mukaan laskea verensokeria – ja väsyy. Tästä alkaa kiihtyvä noidankehä, jossa solujen insuliiniresistenssi aiheuttaa lihomista ja lihominen pahentaa insuliiniresistenssiä. Insuliinin tuotanto alkaa heikentyä ja kehityskaaren loppupäässä odottaa diabetes.

– Metabolisessa oireyhtymässä haima ei ole vielä pysyvästi vahingoittunut, joten häiriintynyt järjestelmä voidaan palauttaa ennalleen, Mauno Vanhala kertoo.

Tilannetta voi parantaa yksinkertaisimmin kasvattamalla lihasmassaa: isot lihakset kuluttavat enemmän energiaa. Mitä enemmän elimistön solut syövät energiaa, sitä nopeammin solut herkistyvät insuliinille. Kun insuliini pääsee jälleen soluihin eikä jää orpona vereen kiertämään, energia poltetaan pois eikä se enää kerry kummuksi keskivartalolle.

Tilannetta voisi verrata suuren jakelukeskuksen jumiutumiseen. Kaikkien linjojen edessä on ensin valtava tukos, mutta kun pahin suma saadaan purettua, kaikki linjat alkavat pikkuhiljaa vetää.

Stressi kerryttää rasvaa

Vaikka lihavuus on metabolisen oireyhtymän suurin syyllinen, sen rinnalla kulkee myös muita, yllättäviäkin riskitekijöitä. Yksi näistä on tulehdusreaktio.

– Tiedetään, että kun vatsaontelorasvan massa kasvaa, rasvakudoksessa puhkeaa tulehdus.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä, kuinka merkittävä rooli tällä tulehduksella on metabolisen oireyhtymän kehittymisessä ja etenemisessä. On ajateltu, että tulehdusreaktio voisi osaltaan vahingoittaa haimaa ja olla näin mukana diabeteksen synnyssä. Tulehdusreaktio vaimenee sitä mukaa kuin rasvakudos vähenee.

Kiinnostava uusi löydös on yhteys stressin ja metabolisen oireyhtymän välillä. Stressireaktio kehittyi alun perin varmistamaan, että ehdimme juosta leijonaa pakoon tai taistella pahkasikaa vastaan. Tällöin tarvittiin paljon lihasvoimaa ja lihakset tarvitsevat polttoaineekseen sokeria.

Kun stressireaktio siis lyö päälle, stressihormonit heikentävät insuliinin vaikutusta, maksa aloittaa sokerin tuotannon ja veren sokeripitoisuus kasvaa. Keho valmistautuu isoon urakkaan. Ongelmaa ei ole, jos stressireaktio on väliaikainen, mutta pitkään jatkuneessa stressissä veren sokeripitoisuus pysyy koko ajan korkealla ja sokeri alkaa kertyä vatsaontelon rasvamassaan. Näin pitkäaikainen stressi voi kiihdyttää lihomista.

Myös unen määrällä on merkitystä. Lyhyt yöuni nimittäin lihottaa. Ihmisen biologinen kello ei säätele ainoastaan vuorokausirytmiämme vaan myös ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta. Kun biologinen kello menee sekaisin se heijastuu myös syömiseen. Laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että viisi tuntia yössä nukkuvilla ihmisillä oli 72 prosenttia suurempi riski lihoa kuin yli seitsemän tuntia nukkuvilla.

Elämäntaparemonttia suunnittelevalle stressin karttaminen ja biologisen kellon säätäminen ovat vaikeimpia haasteita. Mutta jos aloittaa helpommista, ruokavalion keventämisestä ja liikunnan lisäämisestä, voi käydä niin, että uusia keinoja stressinhallintakin löytyy ja elämänrytmi seestyy ihan luonnostaan.

Lue lisää

Pysäytä diabetes ajoissa

Terveyskirjasto: Liikunta ja tyypin 2 diabetes

Metabolisen oireyhtymän merkit

  • Keskivartalolihavuus: naisen vyötärönympärys yli 80 senttiä, miehen yli 94 senttiä.

+ vähintään kaksi seuraavista häiriöistä:

  • Kohonnut triglyseridipitoisuus: vähintään yli 1,7 mmol/l.
  • Liian alhainen hyvä HDL-kolesteroli: naisilla alle 1,29 mmol/l, miehillä alle 1,03 mmol/l.
  • Kohonnut veren glukoosipitoisuuden paastoarvo (sokeria on veressä liikaa): vähintään 5,6 mmol/l.
  • Kohonnut verenpaine: vähintään 130/85 mmHg.
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.