Helsinkiläinen Reeta Kroner, 24, kärsi vuosia päihderiippuvuudesta. Nyt elämä tuntuu niin hyvältä, ettei hän haluaisi enää palata entiseen.

Ensimmäiset siiderinsä Reeta Kroner joi 15-vuotiaana kavereiden kanssa. Alkoholi upposi häneen eri tavalla kuin ystäviin. Sietokyky nousi heti ja juominen tuntui omalta jutulta.

— Siihen aikaan oli siistiä juoda ”jätkätkin pöydän alle.” Olin itsevarma ja sosiaalinen, uskalsin tehdä asioita, joita en selvin päin olisi tehnyt. Leijuin euforisessa hyvänolontunteessa eikä krapulatkaan olleet kovin pahoja. Juominen oli kivaa, vielä silloin.  

Vuonna 2011 Reeta muutti Yhdysvaltoihin liiketaloutta opiskelemaan. Jokin alkoholinkäytössä muuttui. Muisti ja kontrolli alkoivat pettää yhä useammin ja juominen lipsui käsistä. Ilon tilalle tuli ahdistus ja häpeä. Juominen ei koskaan jäänyt yhteen lasiin.   

— Viikonloput venyivät. Join perjantaina, lauantaina ja joskus vielä sunnuntaina. Töppäilin, kaatuilin ja kohelsin. Seuraavana päivänä saatoin miettiä, että mitähän tuli illalla tehtyä. Aloin miettiä, onko minussa jotain vialla, kun menetän aina kontrollin.

Reeta alkoi toimia moraalinsa ja arvojensa vastaisesti. Mukaan tulivat valehtelu ja varastelu.   

— Saatoin sanoa, että olen juonut vain kaksi olutta, vaikka olisin juonut viisi. Varastelin kaupoista laukkuja, koruja ja rahaa, joskus alkoholiakin, tein sitä selvin päinkin. Minulla onkin vino pino sakkoja niiltä ajoilta. Harrastin myös irtosuhteita, mikä on täysin vierasta minulle.

Kulissit pystyssä väkisin

Reeta salasi tiukasti tilanteensa läheisiltään.

— Kiristin ja uhkailin jopa poikaystävääni, ettei hän paljasta totuutta vanhemmilleni.

Sisällä vellovan yksinäisyyden ja epävarmuuden hän peitti kauniiden vaatteiden ja meikkien alle. Ulkoisista puitteista huolehtimista tuli erityisen tärkeää. Koska alkoholi ei enää tuonut hyvää oloa, Reeta alkoi polttaa pilveä. Pää piti saada sekaisin.

— Käytin sekaisin alkoholia, rauhoittavia bentsodiatsepiineja ja huumeita, ostin niitä myös kadulta.

Suomessa ollessaan Reeta oli päihteidenkäytön vuoksi hoidossa myös psykiatrisessa sairaalassa. Siellä hän tuikkasi ensimmäisen kerran suoneen kaverinsa salakuljettamaa korvaushoitolääke
Subutexiä.

— Olin valmis ottamaan mitä tahansa, että saisin pahan olon pois.  

Vuonna 2012 Reeta lensi USA:sta kotiin mutta ei muista lennosta mitään. Vanhemmat tulivat tytärtään lentokentälle vastaan ja painostivat hänet hoitoon.

— Lähdin sinne lepytelläkseni heitä. Ajattelin, etten tarvitse apua vaan selviän omin päin. Hoito tyssäsi siihen.

Reeta ei enää palannut Yhdysvaltoihin, sillä siellä viranomasiet ovat tarkkoja siitä, että matkustajilla on moitteeton tausta.

— Minulla ei ollut.

Aseman vessassa turvassa

Poikaystäväkään ei enää jaksanut. Vanhempien vaatimukset hoitoon sitoutumisesta tuntuivat epäreiluilta.

— Olin suuttunut ja loukkaantunut, ajattelin, että kuinka kehtaavatkin. Vähättelin päihteiden käyttöäni ja kielsin sillä olevan osuutta ongelmiini. Uskoin vilpittömästi itsekin, että pystyisin lopettamaan, jos vain haluaisin.

Päihteet veivät yhä lujempaa, Reeta menetti perheen, ystävät, työn ja asunnon. Päivät kuluivat miettiessä, mistä saada rahaa seuraavaan annokseen. Selviä hetkiä oli harvoin.

— Olin valmis tekemään mitä tahansa saadakseni päihteitä.

Reeta harhaili kodittomana. Hän majaili narkkarikämpissä ja porraskäytävissä, putkassakin meni joskus neljä yötä viikossa. Lopulta elämä kaventui Tampereen rautatieaseman vessaan.

— Se oli lämmin ja ennen kaikkea siellä sai käyttää rauhassa huumeita. Narkkariasunnoissa ramppasi tuntematonta porukkaa, jotka toivat minulle lisää aineita. Pidin heitä silloin kavereinani, mutta oikeasti en voinut luottaa kehenkään. Ainoa yhdistävä asia oli päihteet.  

Kuin eri ihminen

Reeta oli usein ahdistuksen ja masennuksen vuoksi hoidossa psykiatrisessa sairaalassa.

— Hoitajat menivät joskus täysin mukaan tarinaani ja totesivat, että kyllä sinulla on ollut niin vaikeaa, että ei sitä voi muuta tehdäkään kuin käyttää. Sain bentsodiatsepiineja, vaikka päihderiippuvaiselle ne eivät sovi lainkaan.   

Päihdehuuruinen elämä oli kaikkea muuta, mitä Reeta oli tulevaisuutensa varalle suunnitellut. Hän oli menestynyt koulussa, saanut stipendejä ja ajatellut kouluttautua.

— Päihteet tuhosivat nopeasti kaiken, muutuin eri ihmiseksi. Myös kaveripiirini vaihtui täysin.

Vuonna 2013 Reeta oli käyttänyt aineita kuukausia, ja oli päiviä, jolloin hän ei uskaltanut astua majapaikoistaan ulos. Itsemurhakin kävi mielessä.    

— Käytökseni oli itsetuhoista ja usein olin vähällä kuolla. Olin nurkkaan ahdistettu ja yksin. Olin ensimmäistä kertaa valmis ottamaan apua vastaan ja myöntämään, etten selviä yksin.

Läheisten tuska pysäytti

Reeta aloitti yhteisöhoidon, jonka laitosjakso kesti viisi viikkoa. Sen jälkeen ryhmätapaamiset jatkuivat viikoittain. Nuori nainen havahtui näkemään riippuvuuden seuraukset itsessään ja läheisissään. Vanhempien mietteiden kuuleminen läheisviikonloppuna oli raskasta.   

— Päihdekierteeni oli tuntunut niin raskaalta, että äitini oli välillä toivonut minun kuolevan. Välirikkomme aikana ei ollut mennyt päivääkään, etteikö äiti olisi ajatellut minua. En ollut aavistanut, että riippuvuuteni olisi vaikuttanut niin vahvasti perheeseeni.  

Vaikka syyllisyys ja häpeä oli musertavaa, tuo viikonloppu oli yksi Reetan elämän merkittävimmistä. Läheisten tuskan näkeminen oli pysäyttävää ja halu raittiiseen elämään vahvistui.  

— Olin löytänyt oman pohjani ja valmis tekemään mitä tahansa, ettei minun tarvitsisi enää käyttää päihteitä.  

Reeta on miettinyt sitä, miksi juominen karkasi niin nopeasti käsistä. Aluksi hän ajatteli, että opiskelijaelämään kuuluu juoda välillä pää täyteen ja mokailla kännissä. Jossain vaiheessa kuvioihin tuli myös pullojen piilottelu.

— Ostin pari siideriä, join ne yksin enkä puhunut asiasta kenellekään. Olin sitä mieltä, että minun pitää saada rentoutua rankan päivän jälkeen. Jos en saanut päihteitä, olin levoton, ahdistunut ja pinnani paloi herkästi. En kyennyt kohtaamana elämää enää selvin päin.

Ei ensimmäistäkään ryyppyä

Päihderiippuvuus on salakavala sairaus, jossa usein viimeinen henkilö, joka tiedostaa sen, on sairastunut itse.

—  Kun käytin päihteitä koin, että ahdistus johtuu kaikesta muusta kuin päihteistä. En halunnut minkään tulevan minun ja päihteiden väliin. Suutuin, jos joku edes vihjaisi, että henkinen pahoinvointini saattaisi liittyä päihteisiin. Nykyään ymmärrän, että ahdistukseni johtui päihderiippuvuudesta, sillä raitistumiseni jälkeen en ole tuntenut päivääkään sellaista ahdistusta, mitä ennen hoitoon menoa tunsin.

Välillä on tullut houkutuksia päihteisiin, mutta Reeta ei näe sitä enää vaihtoehtona. Repsahtaminen ei silti pelota. Elämä päihderiippuvaisena oli vain selviytymistä päivästä toiseen.  

— Nykyään ymmärrän olevani päihderiippuvainen ja tiedän mihin se johtaa, jos otan ensimmäisen ryypyn tai pillerin. Minulle ainoa vaihtoehto on raittius. Olen kiitollinen siitä, mitä minulla on, en ole koskaan ollut näin onnellinen. Päihderiippuvuudesta ei voi oikeastaan parantua mutta toipua voi.

Viikoittaiset vertaistukiryhmät kuuluvat elämään yhä, puhuminen, kokemusten vaihtaminen ja muiden tarinoiden kuunteleminen ovat tärkeintä. Myös luottamus perheeseen ja läheisiin on palautunut.

— Välit vanhempiini ovat erittäin hyvät, minulla on todellisia ystäviä ja menin viime kesänä naimisiin. Osaan nauttia elämästä ja arvostaa tavallisia asioita.

Riippuvuus vaatii hoitoa

Puolitoista vuotta raittiina ollut Reeta on vastikään perustetun Suomen Päihderiippuvaiset ry:n varapuheenjohtaja. Hän haluaa antaa toivoa muille riippuvaisille ja heidän läheisilleen, toipuminen on aina mahdollista.

Päihderiippuvuussairauteen liittyy voimakasta häpeää ja syyllisyyden tunteita. Reeta toivoo, että kenenkään ei tarvitsisi hävetä sairauttaan.

— Kukaan ei lapsena päätä, että minusta tulee aikuisena alkoholisti tai narkomaani. Kun ihmiset saavat oikeaa tietoa päihderiippuvuudesta, myös asenteet ja käsitykset muuttuvat. Päihderiippuvuus ei ole motivaation tai moraalin puutetta, vaan sairaus.

 

Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.