Kaikki mikä parantaa ryhtiä, vatsalihaksia ja rangan liikkuvuutta, hoitaa selkää ja ehkäisee vaivoja. Mutta jos kipu iskee, sitä ei kannata liikaa kunnioittaa. Pieni liike sopii särkyneellekin selälle.

Voimistelijatytön selkä taipuu letkeästi niin siltaan kuin sivullekin.

– Selkä toimii samalla periaatteella kuin jousi. Länsimainen ihminen luulee, että selän pitää olla jäykkä kuin seiväs, jotta siihen voi luottaa, mutta hyvä ranka onkin taipuisa ja liikkuva, fysiatri Sinikka Levoska Oulun yliopistosairaalasta muistuttaa.

Selkää ei käyttämällä saa pilalle. Kuka saa selkäkipuja, kuka ei, johtuu etupäässä geeniperimästä, mutta vaivat voivat johtua myös työstä, harrastuksista tai tapaturmista.

–Vain hyvin pieni osa selkäkipuisista tarvitsee vaivaansa leikkaushoitoa, ortopedi Pirkka Mäkelä Oulun yliopistosairaalasta sanoo.

Hänen mielestään kaikki mahdolliset keinot välttää leikkaus pitää käyttää.

Vaivaa selkää

Selkä muodostuu nikamista ja välilevyistä. Selästä löytyy kymmeniä niveliä, jotka tekevät sen liikkuvaksi. Selkäranka toimii tukena ja suojana myös sen sisällä kulkevalle selkäytimelle ja siitä lähteville hermoille.

Useimmat pääsevät yli kolmikymppiseksi ilman selkävaivoja, vaikkei selän eteen tekisi yhtään mitään. Elämän aikana neljä viidestä suomalaisesta ehtii kuitenkin kärsiä selkäkivuista.

Selkä kaipaa monipuolista kuormitusta voidakseen hyvin. Selän liikuttaminen vaatii nykyihmiseltä vaivannäköä, sillä elämä on muuttunut niin helpoksi, ettei rasitusta tule luonnostaan. Siksi tarvitsemme kävelyä, vesijuoksua, uintia, hiihtoa, voimistelua ja kuntosaliharjoittelua.

– Kehomme on suunniteltu rankametsään ja kantamaan heiniä eläimille, Levoska huomauttaa.

Etsi syvät lihakset

Selän täsmäliikuntaa on syvien, asentoa ylläpitävien lihasten harjoittaminen. Pinnalliset selkälihakset tekevät lapiohommia, mutta syvät lihakset pitävät rangan oikeassa asennossa.

– Vatsalihakset toimivat tukiliivinä selkärangalle. Kun ihminen kumartuu, vatsalihakset ovat kuin pöytä, jonka päällä ranka voi rennosti liikkua, Levoska sanoo.

Syvät lihakset kannattelevat myös ryhtiä. Jos ryhtiä yrittää pitää yllä vain pinnistämällä päällimmäisiä lihaksia, selkä lysähtää, kun ei enää jaksa. Sen sijaan syvät vatsalihakset ovat kehon oma tukiliivi.

– Ikä ja sairaudet jäykistävät selkää, mutta terveen selän liikkumattomuus johtuu suurelta osin siitä, ettei selän luontaisia ominaisuuksia ylläpidetä. Joku on luonnostaan toista kankeampi, mutta kukin etsii venyttelemällä omat rajansa.

Puukonisku selkään

Välilevyjen verenkierto on riippuvainen naapurikudoksista ja liikkeestä. Ravinto ja happi tulee ympärillä olevista kudoksista. Kun ranka liikkuu, välilevyt iloitsevat.

– Sen sijaan jos istut pitkään, selkä alkaa kipeytyä, koska kudosten verenkierto heikkenee, eivätkä välilevyt saa enää happea. Istumatyöläisen selkä ja pää riitelevät, sillä pää haluaisi istua, kunnes työ on valmis, kun taas välilevy kieltäytyy olemasta paikoillaan tuntikausia, Sinikka Levoska kuvailee.

Tyypillinen vaiva on pieni kudosvaurio alaselän välilevyssä. Se sattuu kuin puukonisku selkään.

– Kansankielellä puhutaan noidannuolesta. Joskus on arveltu sen olevan pelkkä lihaskramppi, mutta moni noidannuoli johtuu välilevyn vauriosta.

Toinen yleinen välilevyvaiva on välilevypullistuma, jota nimitetään myös välilevytyräksi tai prolapsiksi.

Siinä välilevyn sisältöä pullistuu selkäydinkanavaan. Pullistuma voi ärsyttää tai puristaa jalkaan menevää iskiashermoa ja silloin selän lisäksi myös jalkaan säteilee kipua.

Myös selkärangan rappeuma aiheuttaa selkäkipua ja jopa iskiasoireita. Selkärangan kulumat ja nivelrikkomuutokset ahtauttavat selkäydinkanavaa tai juurikanavia, jolloin hermot voivat joutua pinteeseen. Nämä ovat yleensä iäkkäiden ihmisten vaivoja, mutta jos on elämän arpapelissä saanut rappeumageenit, vaiva saattaa tulla jo keski-iässä.

Vaatii kärsivällisyyttä

Suurin osa paranee selkävaivoistaan ajan kanssa hoidettiin niitä tai ei. Kärsivällisyyttä selkäkipu kuitenkin vaatii, sillä vaikka noidannuoli paranee puolella potilaista parissa viikossa, osalla vaiva kestää kolmekin kuukautta. Mitä enemmän on ikää, sitä hitaampaa on paraneminen.

Hoidoksi äkilliseen selkäkipuun annetaan lihaksia rentouttavaa lääkettä ja tulehduskipulääkettä. Selkä pidetään myös liikkuvana.

– Tärkeää on rentouttaa selkä ja liikkua sen minkä pystyy, Sinikka Levoska sanoo.

– Akuutissa selkäkivussa kannattaa välttää saunomista ja kylmettymistä. Kipua provosoi usein kostea lämpö, tärinä ja veto, hän luettelee.

Saunan lämpö saattaa tuntua ihanalta, mutta kipu äityy rehvakkaaksi seuraavana yönä tai päivänä.

Elämänikuinen toveri?

Akuutin selkäkivun hoito on tarpeen, ettei kipu pitkittyisi.

– Selkäkivun pitkittymistä on paljon tutkittu ja on huomattu, että kroonisen selkäkivun oireet voivat olla pahemmat kuin magneettikuvista voisi päätellä, Levoska kertoo.

Jos selkäkivusta kaikesta huolimatta tulee alituinen seuralainen, järeämmät hoitokonstit ovat tarpeen.

Krooninen kipu käyttää erilaisia välittäjäaineita kuin akuutti kipu ja siksi siihen eivät tavalliset kipulääkkeet kunnolla tehoa. Apua on saatu mielialalääkkeitä ja epilepsialääkkeestä. Selkäkipuun käytetään myös kipulääke- ja kortisonipistoksia.

– Kroonisen kivun hoidossa liikunnan tehosta on vahva tutkimusnäyttö, Sinikka Levoska toteaa.

Varsinkin potilaalle räätälöidystä ja ohjatusta harjoittelusta on todettu olevan hyötyä.

Krooniseen selkäkipuun kuuluu oireiden aaltoilu. Juuri kun toivot selkäkivun hävinneen iäksi, se lyyhistää sinut sängyn pohjalla.

Joskus leikataan

Kirurgin luo hakeutuvilla potilailla saattaa takaraivossaan olla toive, että puukko parantaa kerralla selkävaivan. Yhtä tärkeää kuin käyttää veistä on osata valita oikeat leikattavat.

– Useimmiten joudumme tarjoamaan ei-oota, sillä leikkaus on äärimmäisin keino, ja siitä on apua vain silloin, kun potilaat on valittu oikein, ortopedi Pirkka Mäkelä toteaa.

Eniten leikataan välilevypullistumia, mutta leikkauksen hyödystä keskustellaan vilkkaasti.

– Jos potilasta uhkaa alaraajojen halvautuminen tai jos uloste ja pissa karkaavat ja haarojen väli on tunnoton, leikkaus on välttämätön ja kiireellinen, hän luettelee.

Leikattaviin ongelmiin kuuluvat myös selkärankarappeuman aiheuttamat nikamasiirtymät ja selkäydinkanavan ahtautumiset, mutta niissäkin oireet ratkaisevat. Ahtaumissa selkäydinkanavaa avarretaan ja joskus on tarpeen myös selkärangan jäykistäminen.

Kirurgiaa pidetään usein temppuhoitona, jossa lääkäri tulee ja nappaa veitsellään pahan pois.

– Odotukset ovat suuret ja pettymyksiä tulee, jos ei ymmärretä, että vain hyvin harvoin ihmisen selkää voidaan korjata kuin autokorjaamolla autoa.

Kirurginen hoito on vasta ensiaskel. Isompien leikkausten jälkeen ensimmäiset kolme kuukautta kuluvat siihen, että opetellaan kävelemään rauhallisesti ja tekemään pikkuaskareita.

– Leikkaukseen tulevan onkin ensin yritettävä sisäistää pitkä hoitoprosessi, joka hänellä on edessään. Toiseksi on syytä opetella kärsivällisyyttä.

Tupakan jättäminen ja fyysisestä kunnosta huolehtiminen on Mäkelän mukaan todella tärkeää leikkauksen tulevalle.

Vaikeinta on, kun potilas on leikkauksesta toipunut, mutta vaiva jatkuu. Leikkauksessa on saatu selkä ja alaraajojen hermotus toimimaan, mutta esimerkiksi hermosärkyä on yhä tai se on tullut uutena vaivana.

– Suomalaiset ovat valtaosin odotuksissaan realistisia, mutta pettymys on silti suuri, kun leikkauksesta huolimatta selkä ei olekaan kuin uusi.

Romahtiko selkä?

– Äkillisessä selkäkivussa ensimmäinen reaktio on pelko ja säikähdys selän romahtamisesta. Silloin ihminen automaattisesti alkaa jäykistää selkälihaksiaan ja pitää selkää liikkumattomana.

Sinikka Levoska ymmärtää omankin kokemuksensa perusteella, miksi ihminen vaistomaisesti jännittää selkäänsä seuraavaa kipupiikkiä odottaessaan. Mutta selän jännittäminen on pahasta.

– Selkä pitäisi saada mahdollisimman nopeasti rentoutettua ja jäykkyys sulamaan, sillä se auttaa paranemista. Selkää liiaksi varomalla me vain pitkitämme selkäkipua.

Selän jännittäminen nostaa välilevypainetta, kun taas rentoutuessa paine vähenee.

Ensikivuissa parin päivän lepo voi olla tarpeen, mutta jaloille pitäisi ponnistella mahdollisimman nopeasti. Monet selkäkipuiset sanovatkin, että hippasu, pieni liike, tuntuu paremmalta kuin istuminen tai makaaminen.

– Kivun tarkoitus on suojella; se ilmoittaa mikä on hyväksi, mikä pahaksi. Mutta kipua ei kannata alkaa liikaa kunnioittamaan.

Köpötyksestä rentouteen

Mieli ja keho toimivat yhdensuuntaisesti. Kun tunne on pelko, keho reagoi pelkoon jännittämällä, mikä taas lisää kivun tunnetta. Varsinkin kroonisessa selkäkivussa luottamus selkään on mennyt.

– Järki voi sanoa mitä tahansa, mutta tunne voittaa. Jos ihminen pelkää selän romahtamista, hän ei uskalla rentoutua. Hän myös välttää kaikkia liikkeitä, joiden pelkää aiheuttavan lisää puukoniskuja.

Selkälääkärin lääke epäluottamukseen on ammattilaiselta saatu apu. Hoitavan lääkärin tai fysioterapeutin pitää saada potilas ymmärtämään, mitä hänen mielessään ja kehossaan tapahtuu: saada keho kääntymään köpötyksestä rentouteen.

– Kun puukko iskee, hengitä syvään ja löysää selkä. Kun kipu tuntuu kaikkein pahimmalta, yritä olla mahdollisimman rentona.

Selkäkipu on niin hallitsevaa, että se alkaa helposti pyörittää koko elämää. Selkäpotilaana olemista ei kannata ottaa pääharrastuksekseen.

– Pelot, uhat ja avuttomuuden tunteet tulevat selkäkivun seuralaisina. Myös niitä täytyy käsitellä siinä missä harjoittaa lihaksiaan, Sinikka Levoska miettii.

Kipukin on helpompi sietää, jos elämässä on harrastuksia, ihania ystäviä, mukava perhe ja asioita mitä voi tehdä selkävaivaisenakin.

Istumatyöläinen, kuuntele välilevyjä!

  • Tarvitset vankat vatsalihakset, jotta ryhti pysyy hyvänä. Päällimmäisten lihasten treenaaminen ei riitä, sillä ryhtilihakset sijaitsevat niiden alla.
  • Selvitä ristiriita pään ja selän välillä. Pää haluaa istua, kunnes työ on tehty. Välilevyt uhoavat: "Mehän en neljää tuntia istuta yhtä soittoa." Luota välilevyjen viestiin!
  • Liikuta selkää istuessasi. Liikettä helpottavat pyllyn alle laitettavat tyynyt ja puolipallot. Työpisteen muunneltavuus on hyvästä. Tee työtä välillä seisten, välillä istuen. Vaihda tuolia. Muista taukojumpata.

Perheenäiti, hanki vatsalihakset!

  • Teet työtä paljolti etukumarassa, jolloin syntyy valtava paine kahteen alimpaan välilevyyn. Jotta et kumartelisi pelkän selkärangan varassa, tarvitset voimaa vatsalihaksiisi. Synnytyksen jälkeen vatsalihasten harjoittaminen on tärkeää.
  • Toinen ongelma ovat kiertoliikkeet, joita syntyy esimerkiksi silloin, kun lapsi roikkuu käden ja lonkan välissä, ja toista kättäsi työllistää kauha.

Autoilija, liikuta selkää!

  • Selkäongelmasi johtuvat istumisesta ja tärinästä. Hyvä penkki auttaa jaksamaan pitkiä ajomatkoja. Ristiselkätuki on myös tarpeen. Tärkeintä on, että muistat vaihtaa asentoa usein ja pitää pientä liikettä selässä.
  • Kun aikataulut painavat päälle, stressi virittää kehon kireälle. Aja silloin auto parkkiin, nouse ulos ja venyttele kunnolla, niin matka jatkuu rennommin. Sama pätee myös amatöörikuskeihin.

Rentouta!

  • Kokeile mielikuvaa: tipauta selkä housuihin.
  • Kokeile liikettä: käy selällesi jumppapallon päälle ja anna venyä tai roikkuu käsillä tangossa vartalo löysänä ja jalat maassa.

Lue lisää iskiaskivun hoidosta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.