Selvisin sydäninfarktista - miten selviän sen jälkeen?

Olen 56-vuotias perusterve nainen ja sain loppukesällä yllättäen sydäninfarktin. Olen yrittäjä, eikä sairaslomia ei ole ollut. Pallolaajennus on nyt tehty, mutta lääkityksen säätäminen ja sokista toipuminen ottavat aikaa. Olisin voinut kuolla! Olisiko sydämeni tilaa voitu tietää ennakolta, kun mitään oireita ei ollut? Sukurasitusta kyllä on ja siksi olen pitänyt elämäntapani terveellisinä ja painoni kurissa. Mikä on ennusteeni?

Asiantuntija vastaa:

AKUUTTI sepelvaltimokohtaus on keveimmillään pienen merkkiainepäästön aiheuttanut rintakipukohtaus. Vaikean kohtauksen merkkejä on laaja lihasvaurio ja siihen liittyen vaikeudet verenkierron ylläpidossa. Tällaiset potilaat tarvitsevat usein tehovalvontaa ja useamman vuorokauden sairaalahoidon.

Nykyinen hoitojärjestelmä kuvaa ja tekee mahdollisesti tarvittavan sepelvaltimoiden pallolaajennuksen kohtauksen vaikeudesta riippuen välittömästi tai jos oireet rauhoittuvat, päivän parin sisällä.

Hoitojärjestelmän tehokkuuden ansiosta kohtauksen tuottama lihasvaurio jää mahdollisimman pieneksi. Tapahtunutta sydänlihasvauriotahan ei voi myöhemmin enää korjata. Tavoitteena on myös, että sepelvaltimoiden uutta kohtausta ennakoivat muutokset hoidetaan joko saman tien tai hieman myöhemmin uudessa toimenpiteessä.

Erikoissairaanhoidon tehokkuuden kääntöpuoli on potilaan kanssa usein lyhyeksi jäävät keskustelut. Työnjaoksi on ajateltu, että perusterveydenhuolto tai työterveyshuolto hoitavat jälkiohjausta ja -informaatiota potilaalle. Tässä ovat lääkäreiden apuna Terveysportin Käypä Hoito -ohjeistukset.

Akuutit sepelvaltimokohtaukset, joissa lihasvaurio on hyvin pieni, eivät yleensä tarvitse sairaslomaa kuin sen verran, että toimenpidettä varten tehty valtimon punktioreikä ehtii parantua. Suuren sydänlihasvaurion kärsineet potilaat tarvitsevat sairaslomaa.

Kysyjän kuvaama henkinen sokki ja järkytys on kuitenkin ongelma. Sepelvaltimokohtaus heiluttaa perusturvallisuutta. Naisilla työiässä sairastettu sepelvaltimokohtaus on suhteellisen harvinaisuutensa takia erityisen raskas kokemus. Sen käsitteleminen on helpompaa, jos potilaalla on asiantunteva ja säännöllinen lääkärikontakti. Varsinkin terveydestään huolehtineilla potilailla on paljon kysymyksiä, joihin pitäisi pystyä vastaamaan.

Kysyjä kertoo pitäneensä elämäntapansa terveellisenä sukurasituksen takia. Lähtökohta hyvälle ennusteelle akuutin tapahtuman jälkeen on siis erinomainen. Sepelvaltimoiden muutokset ovat tiedossa, ja lääkitys (yleensä ainakin statiini ja ASA) vähentävät uuden sepelvaltimokohtauksen vaaraa.

Myös lihasvaurio näyttää jääneen pieneksi, kysymyksestä päätellen.

Sydämen tilan tietäminen ennakolta on monitahoisempi kysymys kuin ensi hätään luulisi. Sepelvaltimoiden kuvaamiseksi on useita menetelmiä, mutta mikään niistä ei ennusta milloin kohtaus tulee.

Tiedetään, että suurin osa akuuteista infarkteista syntyy vaatimattoman ahtauman kohdalle, johon nykytiedon mukaan ei pidä toimenpitein koskea. Näin ollen oireettoman henkilön sepelvaltimoiden kuvantaminen on harvoin perusteltua.

Sen sijaan on kertynyt paljon tutkimustietoa, mitkä elämäntavat ja lääkkeet vähentävät sepelvaltimokohtauksen vaaraa. Tupakoimattomuus, kohtuullinen liikunta, hyvä verenpaineen sekä mahdollisen lipidi- ja sokerihäiriön hoito pienentävät sepelvaltimokohtauksen riskiä huomattavasti.

Suuren riskin suvuissa esimerkiksi statiinilääkitys voi olla aiheellinen vaikka kolesteroliarvot eivät kovin korkeita olisikaan.