Sykemittarin avulla harjoittelusta tulee helpompaa ja tehokkaampaa. Mutta millaisen mittarin minä tarvitsen harjoitteluuni, kun kaupoissa on kymmeniä vaihtoehtoja?

Kauppaan mennessä on hyvä pistää paperille lajit, joita harrastaa, ja asiat, jotka haluaa sykemittarista tietää. Sykevyötä ja ranneketta on voitava kokeilla. Liian iso mötikkä ranteessa häiritsee siron ihmisen liikkumista. Sykevyö ei saa olla liian löysä tai painaa.

Kun valinnan on tehnyt, tärkeintä on tutustua käyttöohjeisiin kunnolla. Eri valmistajien mittareilla ei ole yhteistä käyttölogiikka.

– Asiantuntevalta myyjältä tulisi saada opastusta mittarin käytössä, liikuntasihteeri Tuija Pokki.

Eroja sykevöissä

Sykevyö olisi hyvä pystyä pesemään. Joissakin laitteissa sykevyö on hiostava jakova. Jos juoksee paljon ja pitkiä matkoja, on tärkeää, että vyö ja mittari ovat kevyitä yllä.

Osa mittareista toimii myös kuntosaliharjoittelussa, pyöräilyssä ja uinnissa.

Tuija Pokki sanoo, että sykemittari on laiskalle hyvä piiskuri ja kovalle menijälle suitset.

– Mittari muistuttaa, ettei voi enää juosta samalla tavalla kuin parikymppisenä. Maltillisella treenaamisella myös jaksaa pidempään. Jos koko ajan liikkuu veren maku suussa, kunto ei kehity, koska elimistö ei ehdi palautua harjoitusten välillä kunnolla. Liian kova harjoittelu lisää myös loukkaantumisriskiä, Pokki sanoo.

Liikkumisen tulisi olla säännöllistä, jolloin harjoitusten väliin jää myös lepopäiviä palautumiseen. Jos liikkuu vain kerran viikossa, hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto ei saa riittävän usein treeniä. Kun kuntoilukäyrään tulee piikkejä vähintään kolme kertaa viikossa, kestävyys lisääntyy ja sydän vahvistuu.

Selvitä maksimisykkeesi

Sykemittari näyttää joka jumpan, lenkin tai muun harjoituskerran jälkeen, millä sykkeellä ja teholla on tullut treenattua: onko liikunta ollut kevyttä, keskiraskasta vai raskasta ja miten pitkään mitäkin. Lisäksi mittari kertoo paljonko harjoituksessa kuluu kaloreita.

Jos haluaa parantaa kestävyyskuntoaan, pitäisi liikkua useana päivänä viikossa yhteensä ainakin kaksi ja puoli tuntia reippaasti tai reilun tunnin rasittavaa liikuntaa. Lähellä maksimisykettä ei harjoittelun aikana tulisi käydä kuin hetkittäin.

Kun ottaa sykemittarin käyttöön, on hyvä tietää oma lähtökuntotasonsa ja maksimisykkeensä.

– Kuntokartoituksia tekevät muun muassa urheilulääkäriasemat, kannattaa myös kysäistä omasta työterveyshuollosta, mihin he suosittelevat menemään, Pokki sanoo.

Maksimisykkensä voi myös arvioida iän perusteella, mutta arvio saattaa heittää suurestikin suuntaan tai toiseen. Laskukaavan mukaan nelikymppisen maksimisyke olisi 185.

– Maksimisykkeen avulla voi itse arvioida harjoittelun sykerajoja. Sykemittari voi myös mitata kullekin harjoitukselle sen hetkiset ihanteelliset harjoittelusyketasot,  Pokki kertoo.

Mittarin avulla on helppo seurata kunnon paranemista tai sitä, pysyykö kunto harjoittelusta huolimatta samanlaisena. Monissa sykemittareissa on oman kunnon seurantaan lepotesti, jonka avulla saa tarkkaa tietoa kestävyyskuntotasosta. Kun testin on tehnyt silloin tällöin, mittari kertoo onko harjoittelu tuottanut tuloksia vai kaipaako liikkuminen muutoksia.

Mitä parempi kunto on, sitä enemmän on sykevaihtelua harjoittelun aikana. Kun sykeväli vaihtelee, sydän toimii joustavammin. Sykevälien vaihtelu tulee hyvän kunnon mukana.

Välillä pitää mennä lujemmin, välillä kevyemmin. Kevyet, peruskuntoharjoitukset ovat kunnon kehittymisen kannalta tärkeitä. Niiden avulla totutetaan elimistö liikkumaan, ja kunto kohoaa.

– Autokin toimii hyvin, jos sen kaikki osat ovat kunnossa ja sillä on koko ajan riittävästi polttoainetta, Pokki vertaa.

Laitteita kaikille

Tavalliseen kuntoiluun riittää perussykemittari, joka mittaa sykettä ja kalorinkulutusta. Tuija Pokki on vetänyt jumpparyhmiä, joissa seurataan rasitustasoja sykemittarin avulla. Laihduttaja tietää mielellään, että tunnin jumpassa on kulunut vaikkapa 400 kilokaloria.

Myynnissä on myös paljon monipuolisempia laitteita. Tietojen siirtäminen tietokoneelle on mahdollista jo monessa mittarissa. Sillä voi oman kunto-ohjelman lisäksi haastaa kavereitaankin saavuttamaan joitakin tavoitteita ja perustaa kuntoiluryhmiä. Lisäksi ohjelmaan pystyi lisäämään myös niitä harjoituksia, joita ei ollut tehnyt sykemittarin kanssa.

Jos laite on liian monimutkainen ottaa käyttöön, se jää helposti laatikon pohjalle. Eri valmistajien mittareita on hyvä vertailla. Nykyään on sykemittareita myös tiettyihin lajeihin ja kalleimpiin mittareihin saa lisälaitteita.

Ainakin pyöräilyyn on kehitelty oma mittari ja vuori- ja seinäkiipeilijöille omansa. Niistä näkee esimerkiksi, miten nopeasti pyörää polkee ja kuinka pitkän matkan. Kiipeilijöiden mittarissa on mukana korkeus- ja kaltevuusmittari.

Mittari koukuttaa

Tuija Pokki muistuttaa, että mittari on koko ajan tiiviisti iholla. Siksi allergisen kannattaa tarkistaa, ettei rannekkeessa tai vyössä ole nikkeliä. Monia laitteita mainostetaan vesitiiviinä, mutta se ei välttämättä tarkoita, että mittarin kanssa voi sukeltaa.

– Uimarin kannattaa tarkistaa, että mittari kestää muutakin kuin hikoilun, Pokki sanoo.

Testiryhmän mielestä sykemittarit ovat lyöneet itsensä läpi ja niihin voi helposti jäädä koukkuun. Hintakaan ei yleensä ole este laitteen hankkimiselle, jos se on muuten hyvä.

– Kaikki urheilu maksaa nykyään. Jos juoksen vaikkapa 20 kertaa enemmän vuodessa mittarin avulla, se on hyvä juttu, yksi testaajista sanoo.

Kaikki testaajat olivat sitä mieltä, että sykemittariin tottuu nopeasti ja pian huomaa, ettei oikein osaa urheilla ilman sitä.

Kunnon lisäksi sykkeeseen vaikuttavat jotkin sairaudet ja lääkkeet, kuten verenpainelääkkeet. Myös väsymys, stressi, raskas syöminen, kahvi ja alkoholi näkyvät sydämen lyöntitiheydessä. Sama lenkki voi toisena päivänä tuntua kevyeltä, toisena raskaalta. Omaa kehoaan pitää oppia kuuntelemaan.

Sykemittarin avulla voi oppia tuntemaan oman elimistöänsä toimintaa. Oma päiväkohtainen harjoitus tai viikon treeniohjelma kannattaa laatia sen mukaan.

Lue lisää liikunnan vaikutuksista.

 

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.