Yhä useampi potilas kuulee lääkäriltään hyvän uutisen: syöpänne on hoidettavissa. Moni pahanlaatuinen kasvain voidaan myös tuhota tarkasti tervettä elimistöä vaurioittamatta. Uudet hoidot vaihtelevat täsmälääkkeistä viruksiin.

Potilaalle lääketieteen hurja kehitys merkitsee parempaa hoitoa. Syöpätauti, joka ennen vei vääjäämättä hautaan, on joko parannettavissa tai ainakin hallittavissa. Perinteisten syöpähoitojen eli solunsalpaajien ja sädehoidon rinnalle ovat tulleet tai tulossa täsmälääkkeet ja -hoidot.

Kaikkia uusia hoitoja ja lääkkeitä ei ole vielä hyväksytty virallisesti. Niiden tieteellinen kehittäminen on kuitenkin jo pitkällä. Uudet hoidot saataneen käyttöön lähivuosina: silloin ne ovat sekä tiedeyhteisön että viranomaisten hyväksymiä turvallisia hoitoja.

Lisäksi on joukko uudehkoja ja jo hyväksyttyjä syöpähoitoja, joita kaiken aikaa tutkitaan potilailla. Voi käydä niinkin että aiemmin yhden syövän hoidossa käytetty lääke tai hoito osoittautuu tehokkaaksi moniin muihinkin syöpiin.

Yhteinen nimittäjä syövän uusille hoidoille on tarkkuus: ne vaikuttavat esimerkiksi tietyn geenin toimintaan, tietyn geenin välityksellä tai hoito voidaan muuten rajata vaikuttamaan määrätyllä alueella ja tavalla elimistössä. Potilaalle tämä merkitsee paitsi tehokkaampaa hoitoa myös vähemmän sivuvaikutuksia.

Kun suonet eivät kasva, suolistosyöpä ei leviä

Yksi uusista kiinnostavista syövän hoitotavoista perustuu verisuonten uudiskasvun estämiseen. Viime vuosina markkinoille on tullut muutamia verisuonten uudiskasvua estäviä lääkkeitä. Näillä lääkkeillä parhaat tulokset on saavutettu levinneen paksu- ja peräsuolisyövän hoidossa. Bevasitsumabi-nimisellä lääkkeellä yhdessä solunsalpaajan kanssa on onnistuttu pidentämään potilaiden elinaikaa.

Uutta lääkettä käytetään levinneen suolistosyövän, keuhkosyövän, munuaissyövän ja rintasyövän hoitoon. Kuitenkin lääkkeen vaikutus elinaikaan on vielä epäselvä. Esimerkiksi levinneen rintasyövän hoidossa se hidastaa taudin etenemistä, mutta se ei ole tuonut lisäelinvuosia potilaille, joilla on etäpesäkkeitä. Parhaillaan verisuonten kasvun estäjien tehoa tutkitaan monen muunkin syövän hoidossa.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan syöpätautien klinikan osastonylilääkäri, dosentti Petri Bono hoitaa syöpäpotilaita muun muassa verisuonten kasvun estoon perustuvien lääkkeiden avulla. Syöpätautien klinikka on myös mukana kansainvälisessä tutkimuksessa: HYKSissä on hoidettu satoja levinnyttä paksu- ja peräsuolisyöpää tai munuaissyöpää sairastavia potilaita.

Suurin hyöty uudesta lääkkeestä saadaan todennäköisesti, kun se annetaan leikkauksen jälkeen yhdistelmähoitona solunsalpaajan kanssa. Tämä koskee luultavasti paksu- ja peräsuolisyöpää, mutta mahdollisesti myös rintasyöpää ja munuaissyöpää.

– Jos näin todella on, se mullistaa ainakin suolistosyöpä-, rintasyöpä- ja munuaissyöpäpotilaiden hoitoa. Parhaimmillaan leikkaus ja liitännäishoito voisivat kokonaan parantaa syövän yhä useammalta, Bono sanoo.

Verisuonten uudiskasvun estäjät ovat lempeämpiä lääkkeitä potilaillekin, sillä aiheuttavat huomattavasti vähemmän sivuvaikutuksia kuin vanhemmat syöpähoidot. Jos uusi lääke annetaan yhdessä solunsalpaajan kanssa, solunsalpaajien aiheuttamat sivuvaikutukset, kuten hiustenlähtö ja pahoinvointi, pysyvät.

Sen sijaan jos potilas saa vain verisuonten kasvua estävää lääkettä, kuten munuaissyöpää hoidettaessa, tyypillinen haitta on verenpaineen nousu. Uusi lääke voidaan antaa joko suonensisäisesti esimerkiksi laskimoportin avulla tai suun kautta.

Täsmälääke estää rintasyövän uusiutumisen

Syövän täsmälääkkeistä monoklonaalisia vasta-aineita on paljon tutkittu ja käytetty: esimerkiksi trastutsumabi-niminen lääke on tuonut uutta toivoa rintasyöpäpotilaille. Tutkimusten mukaan se lisää levinnyttä rintasyöpää sairastavien potilaiden elinaikaa ja pienentää myös rintasyövän uusiutumisen riskiä. Lääkkeen etu on haittavaikutusten vähyys.

Trastutsumabi tehoaa niihin rintasyöpäpotilaisiin, joiden kasvaimessa on HER-2-niminen geenimonistuma. Lääkkeeseen sisältyvä vasta-aine tunnistaa geenin tuottaman valkuaisaineen ja estää sen vaikutuksen: syöpäsolut eivät enää jakaannu ja jatka leviämistään. Noin viidenneksellä rintasyöpäpotilaista on HER-2-geenimonistuma.

– Tutkimusten mukaan trastutsumabi yhdistettynä solunsalpaajahoitoon vähentää rintasyövän uusiutumisen riskiä puolella verrattuna niihin potilaisiin, joita hoidettiin vain solunsalpaajin, Bono sanoo.

Suuri läpimurto syövän hoidossa on se, että taudin monimuotoisuus on paljastumassa. Lähitulevaisuudessa hoito räätälöidään syövän alatyypin ei syöpätyypin mukaan. Esimerkiksi rintasyövän syntyyn vaikuttavat useat eri mekanismit ja geenit, joten eri rintasyöpätyyppeihin puree erilainen hoito.

Omat geenit hoitavat aivokasvaimen

Myös geeniterapiaa voidaan hyvin perustein kutsua syövän täsmähoidoksi. Suomalaiset ovat tällä saralla maailman huipulla. Itä-Suomen yliopistossa on professori Seppo Ylä-Herttualan johdolla kehitetty uudenlainen lääke aivojen tukisolujen kasvaimiin eli glioomiin. Se on biologinen täsmälääke, joka saataneen markkinoille vuoden parin kuluessa.

Uusi täsmälääke eroaa tavanomaisista syöpälääkkeistä monella tavalla. Potilaalle se tuo yhden keskeisen parannuksen.

– Tärkein ero perinteisiin syöpälääkkeisiin verrattuna on siinä, että tätä lääkettä annetaan harvemmin. Geeniterapia on tehokasta paikallishoitoa, jossa vain yhdellä lääkkeen annolla saavutetaan muutaman viikon tai jopa monen vuoden vaikutus riippuen siitä, minkälaisia työkaluja käytetään.

Geeniterapiassa lääkkeenä käytetään yksilön omaa perimää, yleensä jotakin ihmisen omaa hyödyllistä geeniä, joka juuri kyseisessä taudissa toimii parhaimmin.

Hoitogeeni siirretään potilaaseen ja aivokasvaimeen viruskuljettimen avulla. Yleisemmin käytettyjä viruksia on ihmisellä hyvin tavallinen adenovirus, jonka aiheuttaman influenssan tai muun tulehdustaudin on lähes jokainen sairastanut. Adenoviruksen kyydissä hoitogeeni leviää kaikkialle sairaaseen kudokseen.

Geenin siirtäminen ei vielä riitä tuhoamaan syöpäsoluja. Viiden päivän kuluttua geenin siirtämisestä potilaalle annetaan gansikloviiri-niminen viruslääke, joka myös hakeutuu kasvaimeen ja yhdessä hoitogeenin kanssa tyrehdyttää syöpäsolujen lisääntymisen. Kasvain tuhoutuu, mutta koska aivojen hermosolut eivät jakaudu, ne eivät kärsi hoidosta.

Potilaskin pääsee vähemmällä. Geeniterapiasta ei ole havaittu sivuvaikutuksia lukuun ottamatta 1–2 vuorokautta kestävää lievää kuumetta (alle 38 astetta). Jos hoito annetaan yhdessä solunsalpaajien kanssa, potilas joutuu toki kestämään niiden aiheuttamat sivuvaikutukset. Luultavaa kuitenkin on, että uudet geenihoidot kykenevät pienentämään tarvittavia solunsalpaaja-annoksia ja tämä lievittää niidenkin sivuvaikutuksia.

Ylä-Herttualan tutkimusryhmän kehittämää hoitoa on annettu noin 50:lle aivojen pahanlaatuista kasvainta sairastavalle suomalaispotilaalle. Kuopiolaisten kehittämää hoitoa on tutkittu myös ulkomailla, ja sillä on hoidettu kaikkiaan 236 potilasta.

Hoitoihin liittyvät tutkimukset ovat edenneet potilaskokeiden viime vaiheeseen. Tähän asti tulokset ovat olleet erittäin hyvät. Näyttääkin vahvasti siltä, että kuopiolaisten keksintö on ensimmäinen virallisesti hyväksytty geeniterapialääke länsimaissa.

Seppo Ylä-Herttualan mukaan geeniterapia saattaa osoittautua tehokkaaksi kaikissa syövissä, joissa hoidetaan yksittäistä, paikallista kudosmöykkyä. Sen sijaan esimerkiksi leukemiassa geeniterapian mahdollisuudet ovat nykytietämyksen valossa vähäiset.

Virushoidolla lisää elämänlaatua ja -aikaa

Syöpäsolun voi tuhota myös elimistöön ruiskutettavan viruksen avulla. Helsinkiläisessä yksityisklinikassa annetaan syöpiin virushoitoja, jotka on kehitetty yhteistyössä Helsingin yliopiston sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa.

Kyse on kokeellisesta hoidosta, jonka turvallisuudesta ja tehosta ihmisiin ei toistaiseksi ole vankkaa tieteellistä näyttöä. Siinä käytetään muokattuja viruksia, jotka eivät kykene jakaantumaan normaaleissa soluissa. Muokatut virukset kuitenkin tappavat syöpäsolut, sillä niissä ne kykenevät jakaantumaan.

Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, professori Akseli Hemminki on tutkimusryhmineen hoitanut noin 50 potilasta, jotka ovat sairastaneet 16:ta eri syöpätyyppiä. Hemmingin mukaan hieman yli puolet potilaista on selvästi hyötynyt virushoidosta: heidän kasvaimensa ovat joko lakanneet kasvamasta, pienentyneet tai hävinneet.

– Jotkut potilaat ovat puhuneet jopa parantumisesta. Minusta se on hieman turhan optimistista ja tulosten luotettavaan tulkintaan tarvitaan pidempi seuranta. Valtaosalla kyse on elämänlaadun paranemisesta ja eliniän pitenemisestä.

Virushoidon perusajatus havaittiin ensimmäisen kerran jo yli sata vuotta sitten, kun syöpäpotilaiden kasvainten todettiin pienentyneen tai jopa hävinneen flunssan jälkeen. Virushoitojen historia on kuitenkin vasta 18-vuotias.

Lähes kaikille onkolyyttistä adenovirushoitoa saaneille potilaille syntyy lievä tai keskivaikea flunssankaltainen oireisto: kuumetta ja väsymystä, jotka kestävät päivistä viikkoihin. Nämä haitat ovat yleensä vähäisiä solunsalpaajahoitojen aiheuttamiin haittoihin verrattuna.

Akseli Hemminki muistuttaa, että vaikka potilaat ovat tähän asti sietäneet hoitoa hyvin, kaikkia haittoja ei ehkä vielä tunneta. Hänen kaikki potilaansa sairastavat levinnyttä syöpää. Heille on annettu kaikki hyväksytyt rutiinihoidot, mutta he eivät ole enää niistä hyötyneet.

– Kyse ei ole ihmehoidosta. On kuitenkin täysin selvää, että virushoidot ovat pidentäneet monien potilaiden elinaikaa. Meillä on ollut myös potilaita, joiden tauti on pysynyt ällistyttävän pitkään poissa. Mieleeni tulee yksi munasarjasyöpää sairastava potilas, jonka elimistö on ollut kahdeksan kuukautta puhdas syövästä. Samoin eräällä rintasyöpäpotilaalla ovat kaikki merkit taudista hävinneet.

Lisää lupaavia syöpähoitoja

Boorineutronihoito potilaaseen ruiskutetaan ennen sädetystä boori-isotooppiyhdistettä, joka kertyy pääasiallisesti kasvainsoluihin. Säteet hakeutuvat kudokseen, jossa on booriyhdistettä. Siten terveen kudoksen saama säteilyannos jää pieneksi. Käytetään esimerkiksi aivosyöpiin.

Immuunihoito potilaaseen ruiskutetaan vasta-ainetta, joka terästää elimistön omaa puolustusjärjestelmää taistelussa syöpäsoluja vastaan. Voidaan käyttää monien eri syöpien hoitoon.

Intensiteettimuokattu sädehoito mahdollistaa hoitoalueen muotoilemisen. Tekniikalla voidaan kiertää jokin säteilylle herkkä elin ja sädettää pelkästään sen ympäristö. Käytetään esimerkiksi pään ja eturauhasen syöpään.

Kemosädehoito yhdistää lääkehoidon tarkkaan sädehoitoon. Käytetään esimerkiksi gynekologisiin, pään, kaulan ja haiman syöpiin.

Syöpärokote aktivoi elimistön puolustusjärjestelmän tuhoamaan syöpäsolurykelmät ennen kuin ne alkavat kasvaa. Yksinkertaisimmat syöpärokotteet on tehty joko potilaalta poistetuista tai muilta potilailta otetuista syöpäsoluista. Rokotteeksi tarkoitettuja soluja on muokattu esimerkiksi säteilyttämällä, joten ne eivät enää pysty jakautumaan ja leviämään saajan elimistössä. Tällaisilla yksinkertaisilla syöpärokotteilla on saatu hoitotuloksia muun muassa melanooman ja munuaissyövän hoidossa.

Hoitoa saa

Syöpätautien erikoislääkäri Petri Bono mielestä suomalaiset syöpäpotilaat suhtautuvat pääsääntöisesti luottavaisesti hoitojärjestelmäämme ja lääkärikuntaan. Julkisen keskustelun perusteella muodostuu ajoittain toinen kuva: osa potilaista saattaa pelätä, ettei heitä hoideta parhain mahdollisin lääkkein ja hoidoin. Uusimmat syöpälääkkeet ovat lääkkeistä kalleimpia, myös siksi voi syntyä mielikuva, että kalliit syöpähoidot annettaisiin julkisessa terveydenhoidossa ensisijaisesti nuorille potilaille.

Näin ei ole. Hoitaminen syöpälääkkeillä lopetetaan siinä vaiheessa, kun on syytä olettaa, ettei potilas enää merkittävästi hyödy siitä. Kivun lääkitsemistä ja muuta tarpeellista hoitoa ei tietenkään lopeteta missään vaiheessa.

Väärinkäsityksiä saattavat lisätä myös oudot termit. Potilas voi saada lääkehoitonsa ilmaiseksi, jos kyseessä on lääketutkimus. Tuolloin potilaat valikoidaan tutkimuksen asetelman perusteiden mukaan. Lääketutkimuksessa saatetaan käyttää joko jo myynnissä olevia lääkkeitä tai uusia lupaavia lääkkeitä, jotka eivät ole vielä markkinoilla.

Kokeellisesta hoidosta on kyse, kun potilaita hoidetaan lääketieteelliseen näyttöön perustumattomalla uudella menetelmällä, jolla ei ole rutiinihoidon asemaa. Silläkin on oikeutuksensa. Maailman lääkäriliiton Helsingin julistus määrittelee ihmiseen kohdistuvan lääketieteellisen tutkimustyön eettiset perusteet. Sen mukaan lääkärin on voitava käyttää kokeellista hoitomenetelmää, jos se perustellun käsityksen mukaan voi parantaa, pelastaa tai lievittää potilaan kärsimyksiä.

Sekä lääketutkimukseen että kokeelliseen hoitoon osallistuvan potilaan tulee aina olla mukana vapaaehtoisesti. Hänelle myös kerrotaan kaikki tarpeellinen annettavan hoidon riskeistä.

Lue lisää syöpähoidoista.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.