Yhä useampi potilas kuulee lääkäriltään hyvän uutisen: syöpänne on hoidettavissa. Moni pahanlaatuinen kasvain voidaan myös tuhota tarkasti tervettä elimistöä vaurioittamatta. Uudet hoidot vaihtelevat täsmälääkkeistä viruksiin.

Potilaalle lääketieteen hurja kehitys merkitsee parempaa hoitoa. Syöpätauti, joka ennen vei vääjäämättä hautaan, on joko parannettavissa tai ainakin hallittavissa. Perinteisten syöpähoitojen eli solunsalpaajien ja sädehoidon rinnalle ovat tulleet tai tulossa täsmälääkkeet ja -hoidot.

Kaikkia uusia hoitoja ja lääkkeitä ei ole vielä hyväksytty virallisesti. Niiden tieteellinen kehittäminen on kuitenkin jo pitkällä. Uudet hoidot saataneen käyttöön lähivuosina: silloin ne ovat sekä tiedeyhteisön että viranomaisten hyväksymiä turvallisia hoitoja.

Lisäksi on joukko uudehkoja ja jo hyväksyttyjä syöpähoitoja, joita kaiken aikaa tutkitaan potilailla. Voi käydä niinkin että aiemmin yhden syövän hoidossa käytetty lääke tai hoito osoittautuu tehokkaaksi moniin muihinkin syöpiin.

Yhteinen nimittäjä syövän uusille hoidoille on tarkkuus: ne vaikuttavat esimerkiksi tietyn geenin toimintaan, tietyn geenin välityksellä tai hoito voidaan muuten rajata vaikuttamaan määrätyllä alueella ja tavalla elimistössä. Potilaalle tämä merkitsee paitsi tehokkaampaa hoitoa myös vähemmän sivuvaikutuksia.

Kun suonet eivät kasva, suolistosyöpä ei leviä

Yksi uusista kiinnostavista syövän hoitotavoista perustuu verisuonten uudiskasvun estämiseen. Viime vuosina markkinoille on tullut muutamia verisuonten uudiskasvua estäviä lääkkeitä. Näillä lääkkeillä parhaat tulokset on saavutettu levinneen paksu- ja peräsuolisyövän hoidossa. Bevasitsumabi-nimisellä lääkkeellä yhdessä solunsalpaajan kanssa on onnistuttu pidentämään potilaiden elinaikaa.

Uutta lääkettä käytetään levinneen suolistosyövän, keuhkosyövän, munuaissyövän ja rintasyövän hoitoon. Kuitenkin lääkkeen vaikutus elinaikaan on vielä epäselvä. Esimerkiksi levinneen rintasyövän hoidossa se hidastaa taudin etenemistä, mutta se ei ole tuonut lisäelinvuosia potilaille, joilla on etäpesäkkeitä. Parhaillaan verisuonten kasvun estäjien tehoa tutkitaan monen muunkin syövän hoidossa.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan syöpätautien klinikan osastonylilääkäri, dosentti Petri Bono hoitaa syöpäpotilaita muun muassa verisuonten kasvun estoon perustuvien lääkkeiden avulla. Syöpätautien klinikka on myös mukana kansainvälisessä tutkimuksessa: HYKSissä on hoidettu satoja levinnyttä paksu- ja peräsuolisyöpää tai munuaissyöpää sairastavia potilaita.

Suurin hyöty uudesta lääkkeestä saadaan todennäköisesti, kun se annetaan leikkauksen jälkeen yhdistelmähoitona solunsalpaajan kanssa. Tämä koskee luultavasti paksu- ja peräsuolisyöpää, mutta mahdollisesti myös rintasyöpää ja munuaissyöpää.

– Jos näin todella on, se mullistaa ainakin suolistosyöpä-, rintasyöpä- ja munuaissyöpäpotilaiden hoitoa. Parhaimmillaan leikkaus ja liitännäishoito voisivat kokonaan parantaa syövän yhä useammalta, Bono sanoo.

Verisuonten uudiskasvun estäjät ovat lempeämpiä lääkkeitä potilaillekin, sillä aiheuttavat huomattavasti vähemmän sivuvaikutuksia kuin vanhemmat syöpähoidot. Jos uusi lääke annetaan yhdessä solunsalpaajan kanssa, solunsalpaajien aiheuttamat sivuvaikutukset, kuten hiustenlähtö ja pahoinvointi, pysyvät.

Sen sijaan jos potilas saa vain verisuonten kasvua estävää lääkettä, kuten munuaissyöpää hoidettaessa, tyypillinen haitta on verenpaineen nousu. Uusi lääke voidaan antaa joko suonensisäisesti esimerkiksi laskimoportin avulla tai suun kautta.

Täsmälääke estää rintasyövän uusiutumisen

Syövän täsmälääkkeistä monoklonaalisia vasta-aineita on paljon tutkittu ja käytetty: esimerkiksi trastutsumabi-niminen lääke on tuonut uutta toivoa rintasyöpäpotilaille. Tutkimusten mukaan se lisää levinnyttä rintasyöpää sairastavien potilaiden elinaikaa ja pienentää myös rintasyövän uusiutumisen riskiä. Lääkkeen etu on haittavaikutusten vähyys.

Trastutsumabi tehoaa niihin rintasyöpäpotilaisiin, joiden kasvaimessa on HER-2-niminen geenimonistuma. Lääkkeeseen sisältyvä vasta-aine tunnistaa geenin tuottaman valkuaisaineen ja estää sen vaikutuksen: syöpäsolut eivät enää jakaannu ja jatka leviämistään. Noin viidenneksellä rintasyöpäpotilaista on HER-2-geenimonistuma.

– Tutkimusten mukaan trastutsumabi yhdistettynä solunsalpaajahoitoon vähentää rintasyövän uusiutumisen riskiä puolella verrattuna niihin potilaisiin, joita hoidettiin vain solunsalpaajin, Bono sanoo.

Suuri läpimurto syövän hoidossa on se, että taudin monimuotoisuus on paljastumassa. Lähitulevaisuudessa hoito räätälöidään syövän alatyypin ei syöpätyypin mukaan. Esimerkiksi rintasyövän syntyyn vaikuttavat useat eri mekanismit ja geenit, joten eri rintasyöpätyyppeihin puree erilainen hoito.

Omat geenit hoitavat aivokasvaimen

Myös geeniterapiaa voidaan hyvin perustein kutsua syövän täsmähoidoksi. Suomalaiset ovat tällä saralla maailman huipulla. Itä-Suomen yliopistossa on professori Seppo Ylä-Herttualan johdolla kehitetty uudenlainen lääke aivojen tukisolujen kasvaimiin eli glioomiin. Se on biologinen täsmälääke, joka saataneen markkinoille vuoden parin kuluessa.

Uusi täsmälääke eroaa tavanomaisista syöpälääkkeistä monella tavalla. Potilaalle se tuo yhden keskeisen parannuksen.

– Tärkein ero perinteisiin syöpälääkkeisiin verrattuna on siinä, että tätä lääkettä annetaan harvemmin. Geeniterapia on tehokasta paikallishoitoa, jossa vain yhdellä lääkkeen annolla saavutetaan muutaman viikon tai jopa monen vuoden vaikutus riippuen siitä, minkälaisia työkaluja käytetään.

Geeniterapiassa lääkkeenä käytetään yksilön omaa perimää, yleensä jotakin ihmisen omaa hyödyllistä geeniä, joka juuri kyseisessä taudissa toimii parhaimmin.

Hoitogeeni siirretään potilaaseen ja aivokasvaimeen viruskuljettimen avulla. Yleisemmin käytettyjä viruksia on ihmisellä hyvin tavallinen adenovirus, jonka aiheuttaman influenssan tai muun tulehdustaudin on lähes jokainen sairastanut. Adenoviruksen kyydissä hoitogeeni leviää kaikkialle sairaaseen kudokseen.

Geenin siirtäminen ei vielä riitä tuhoamaan syöpäsoluja. Viiden päivän kuluttua geenin siirtämisestä potilaalle annetaan gansikloviiri-niminen viruslääke, joka myös hakeutuu kasvaimeen ja yhdessä hoitogeenin kanssa tyrehdyttää syöpäsolujen lisääntymisen. Kasvain tuhoutuu, mutta koska aivojen hermosolut eivät jakaudu, ne eivät kärsi hoidosta.

Potilaskin pääsee vähemmällä. Geeniterapiasta ei ole havaittu sivuvaikutuksia lukuun ottamatta 1–2 vuorokautta kestävää lievää kuumetta (alle 38 astetta). Jos hoito annetaan yhdessä solunsalpaajien kanssa, potilas joutuu toki kestämään niiden aiheuttamat sivuvaikutukset. Luultavaa kuitenkin on, että uudet geenihoidot kykenevät pienentämään tarvittavia solunsalpaaja-annoksia ja tämä lievittää niidenkin sivuvaikutuksia.

Ylä-Herttualan tutkimusryhmän kehittämää hoitoa on annettu noin 50:lle aivojen pahanlaatuista kasvainta sairastavalle suomalaispotilaalle. Kuopiolaisten kehittämää hoitoa on tutkittu myös ulkomailla, ja sillä on hoidettu kaikkiaan 236 potilasta.

Hoitoihin liittyvät tutkimukset ovat edenneet potilaskokeiden viime vaiheeseen. Tähän asti tulokset ovat olleet erittäin hyvät. Näyttääkin vahvasti siltä, että kuopiolaisten keksintö on ensimmäinen virallisesti hyväksytty geeniterapialääke länsimaissa.

Seppo Ylä-Herttualan mukaan geeniterapia saattaa osoittautua tehokkaaksi kaikissa syövissä, joissa hoidetaan yksittäistä, paikallista kudosmöykkyä. Sen sijaan esimerkiksi leukemiassa geeniterapian mahdollisuudet ovat nykytietämyksen valossa vähäiset.

Virushoidolla lisää elämänlaatua ja -aikaa

Syöpäsolun voi tuhota myös elimistöön ruiskutettavan viruksen avulla. Helsinkiläisessä yksityisklinikassa annetaan syöpiin virushoitoja, jotka on kehitetty yhteistyössä Helsingin yliopiston sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa.

Kyse on kokeellisesta hoidosta, jonka turvallisuudesta ja tehosta ihmisiin ei toistaiseksi ole vankkaa tieteellistä näyttöä. Siinä käytetään muokattuja viruksia, jotka eivät kykene jakaantumaan normaaleissa soluissa. Muokatut virukset kuitenkin tappavat syöpäsolut, sillä niissä ne kykenevät jakaantumaan.

Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, professori Akseli Hemminki on tutkimusryhmineen hoitanut noin 50 potilasta, jotka ovat sairastaneet 16:ta eri syöpätyyppiä. Hemmingin mukaan hieman yli puolet potilaista on selvästi hyötynyt virushoidosta: heidän kasvaimensa ovat joko lakanneet kasvamasta, pienentyneet tai hävinneet.

– Jotkut potilaat ovat puhuneet jopa parantumisesta. Minusta se on hieman turhan optimistista ja tulosten luotettavaan tulkintaan tarvitaan pidempi seuranta. Valtaosalla kyse on elämänlaadun paranemisesta ja eliniän pitenemisestä.

Virushoidon perusajatus havaittiin ensimmäisen kerran jo yli sata vuotta sitten, kun syöpäpotilaiden kasvainten todettiin pienentyneen tai jopa hävinneen flunssan jälkeen. Virushoitojen historia on kuitenkin vasta 18-vuotias.

Lähes kaikille onkolyyttistä adenovirushoitoa saaneille potilaille syntyy lievä tai keskivaikea flunssankaltainen oireisto: kuumetta ja väsymystä, jotka kestävät päivistä viikkoihin. Nämä haitat ovat yleensä vähäisiä solunsalpaajahoitojen aiheuttamiin haittoihin verrattuna.

Akseli Hemminki muistuttaa, että vaikka potilaat ovat tähän asti sietäneet hoitoa hyvin, kaikkia haittoja ei ehkä vielä tunneta. Hänen kaikki potilaansa sairastavat levinnyttä syöpää. Heille on annettu kaikki hyväksytyt rutiinihoidot, mutta he eivät ole enää niistä hyötyneet.

– Kyse ei ole ihmehoidosta. On kuitenkin täysin selvää, että virushoidot ovat pidentäneet monien potilaiden elinaikaa. Meillä on ollut myös potilaita, joiden tauti on pysynyt ällistyttävän pitkään poissa. Mieleeni tulee yksi munasarjasyöpää sairastava potilas, jonka elimistö on ollut kahdeksan kuukautta puhdas syövästä. Samoin eräällä rintasyöpäpotilaalla ovat kaikki merkit taudista hävinneet.

Lisää lupaavia syöpähoitoja

Boorineutronihoito potilaaseen ruiskutetaan ennen sädetystä boori-isotooppiyhdistettä, joka kertyy pääasiallisesti kasvainsoluihin. Säteet hakeutuvat kudokseen, jossa on booriyhdistettä. Siten terveen kudoksen saama säteilyannos jää pieneksi. Käytetään esimerkiksi aivosyöpiin.

Immuunihoito potilaaseen ruiskutetaan vasta-ainetta, joka terästää elimistön omaa puolustusjärjestelmää taistelussa syöpäsoluja vastaan. Voidaan käyttää monien eri syöpien hoitoon.

Intensiteettimuokattu sädehoito mahdollistaa hoitoalueen muotoilemisen. Tekniikalla voidaan kiertää jokin säteilylle herkkä elin ja sädettää pelkästään sen ympäristö. Käytetään esimerkiksi pään ja eturauhasen syöpään.

Kemosädehoito yhdistää lääkehoidon tarkkaan sädehoitoon. Käytetään esimerkiksi gynekologisiin, pään, kaulan ja haiman syöpiin.

Syöpärokote aktivoi elimistön puolustusjärjestelmän tuhoamaan syöpäsolurykelmät ennen kuin ne alkavat kasvaa. Yksinkertaisimmat syöpärokotteet on tehty joko potilaalta poistetuista tai muilta potilailta otetuista syöpäsoluista. Rokotteeksi tarkoitettuja soluja on muokattu esimerkiksi säteilyttämällä, joten ne eivät enää pysty jakautumaan ja leviämään saajan elimistössä. Tällaisilla yksinkertaisilla syöpärokotteilla on saatu hoitotuloksia muun muassa melanooman ja munuaissyövän hoidossa.

Hoitoa saa

Syöpätautien erikoislääkäri Petri Bono mielestä suomalaiset syöpäpotilaat suhtautuvat pääsääntöisesti luottavaisesti hoitojärjestelmäämme ja lääkärikuntaan. Julkisen keskustelun perusteella muodostuu ajoittain toinen kuva: osa potilaista saattaa pelätä, ettei heitä hoideta parhain mahdollisin lääkkein ja hoidoin. Uusimmat syöpälääkkeet ovat lääkkeistä kalleimpia, myös siksi voi syntyä mielikuva, että kalliit syöpähoidot annettaisiin julkisessa terveydenhoidossa ensisijaisesti nuorille potilaille.

Näin ei ole. Hoitaminen syöpälääkkeillä lopetetaan siinä vaiheessa, kun on syytä olettaa, ettei potilas enää merkittävästi hyödy siitä. Kivun lääkitsemistä ja muuta tarpeellista hoitoa ei tietenkään lopeteta missään vaiheessa.

Väärinkäsityksiä saattavat lisätä myös oudot termit. Potilas voi saada lääkehoitonsa ilmaiseksi, jos kyseessä on lääketutkimus. Tuolloin potilaat valikoidaan tutkimuksen asetelman perusteiden mukaan. Lääketutkimuksessa saatetaan käyttää joko jo myynnissä olevia lääkkeitä tai uusia lupaavia lääkkeitä, jotka eivät ole vielä markkinoilla.

Kokeellisesta hoidosta on kyse, kun potilaita hoidetaan lääketieteelliseen näyttöön perustumattomalla uudella menetelmällä, jolla ei ole rutiinihoidon asemaa. Silläkin on oikeutuksensa. Maailman lääkäriliiton Helsingin julistus määrittelee ihmiseen kohdistuvan lääketieteellisen tutkimustyön eettiset perusteet. Sen mukaan lääkärin on voitava käyttää kokeellista hoitomenetelmää, jos se perustellun käsityksen mukaan voi parantaa, pelastaa tai lievittää potilaan kärsimyksiä.

Sekä lääketutkimukseen että kokeelliseen hoitoon osallistuvan potilaan tulee aina olla mukana vapaaehtoisesti. Hänelle myös kerrotaan kaikki tarpeellinen annettavan hoidon riskeistä.

Lue lisää syöpähoidoista.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia, D-vitamiinia, magnesiumia sekä K2-vitamiinia. Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa.
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.