Glukoosi eli rypälesokeri on keskeisiä energialähteitämme. Aivot ovat siitä täysin riippuvaisia, sillä ne eivät juurikaan voi käyttää energian saantiin muita aineita. Elimistön sokeritilannetta voidaan arvioida verestä tai virtsasta.

Kun syömme hiilihydraatteja, veren glukoosipitoisuus eli verensokeri lisääntyy. Se tasoittuu normaalisti pian, sillä sokeri joko kulutetaan energiaksi tai varastoidaan maksaan ja lihaksiin eläintärkkelyksenä eli glykogeenina. Päinvastainen ilmiö tapahtuu, jos elimistö joutuu olemaan ravinnotta: glykogeenia hajotetaan, jotta saataisiin glukoosia.

Haiman tuottama insuliini on tärkein veren glukoosipitoisuuden säätelijä. Se edistää sokerin siirtymistä kudoksiin ja vähentää siten verensokeria. Sokeritauti eli diabetes syntyy, kun insuliinia ei erity tarpeeksi tai kun se ei syystä tai toisesta tehoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Avain diabetekseen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Verensokerin mittaus on yleisimpiä laboratoriotutkimuksia. Se voidaan tehdä kaikissa terveydenhuollon laboratorioissa. Paaston jälkeen terveen ihmisen veren glukoosipitoisuus on 3,3–5,5 millimoolia litrassa (mmol/l) ihopistoksella otetussa verinäytteessä. Diabeteksessa verensokeri ylittää tavallisesti 6,7 mmol/l.

Epäselvissä tilanteissa voidaan tehdä ns. sokerirasitus. Potilaalle annetaan 75 grammaa glukoosia ja veren glukoosipitoisuutta seurataan. Terveillä se on kahden tunnin kuluttua alle 7,8 mmol/l, mutta diabetesta sairastavilla yli 11 mmol/l.

Taudinmäärityksen lisäksi verensokerimittauksia käytetään diabeteksen hoidon tehon seuraamiseen. Toistuvasti tarvittavien mittausten helpottamiseksi diabeetikkoja varten on kehitetty käteviä itse käytettäviä glukoosianalysaattoreita, jotka ovat esimerkiksi kuivamustekynän, luottokortin tai virtuaalilemmikin näköisiä.

Makeaa virtsaa

Insuliinihäiriön lisäksi verensokeri voi lisääntyä myös muiden hormonien, kuten haiman tuottaman glukagonin, aivolisäkkeen tuottaman kasvuhormonin ja lisämunuaisen tuottaman kortisolin tai adrenaliinin vaikutuksesta. Tilapäisesti se saattaa suurentua esimerkiksi sydäninfarktin tai äkillisen haimatulehduksen yhteydessä. Liian pienen pitoisuuden tavallisin syy on insuliinin tai muiden sokeritautilääkkeiden liika-annostus.

Munuainen ei normaalisti päästä sokeria virtsaan. Jos veren glukoosipitoisuus kuitenkin suurenee yli 10 mmol/l, alkaa sokeria erittyä virtsaankin – sitä enemmän, mitä korkeampi verensokeri on. Näin ollen myös virtsan glukoosin mittausta voidaan käyttää elimistön sokeritilanteen selvittämiseen. Munuaisen toiminnan häiriintyessä sokeria voi päästä virtsaan, vaikka sen pitoisuus veressä olisi normaali. Myös terveillä saattaa olla sokeria virtsassa hiilihydraatteja runsaasti sisältäneen aterian jälkeen.

Raskaana olevista noin 10 prosentilla on glukoosia virtsassa. Se ei yleensä johdu sokeriaineenvaihdunnan häiriöstä vaan raskauteen liittyvästä munuaisverenkierron muutoksesta. Odottavan äidin virtsasta löytyvän sokerin syy on kuitenkin aina selvitettävä, sillä voihan syynä olla diabetekseen sairastuminenkin.

Virtsasta glukoosi voidaan tutkia samantyyppisillä menetelmillä kuin verestäkin, esimerkiksi testiliuskoilla, joissa paperiin on imeytetty glukoosin vaikutuksesta väriään muuttavia reagenssejä.

Lue lisää

Tietoa verensokerista

Diabeteksesta voi parantua

Sisältö jatkuu mainoksen alla