Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Ihmiseen sopii sama kuin jälkiruokaan: liika on liikaa. Sokerista saa olla vaan ei äitelän makeaa. Lue miten estät verensokerin nousun.

Kun verensokeri nousee liian korkeaksi, insuliinin eritys on pahasti heikentynyt ja korkea sokeritaso häiritsee lisää insuliinihormonin erittämistä.

Lisäksi usein kakkostyypin diabeteksessa insuliinin teho heikkenee. Insuliinin tehtävä siirtää sokeria verestä solujen käyttöön estyy.

Jos veressä on liikaa sokeria, sitä erittyy virtsaan. Munuaiset eivät jaksa suorittaa niille kuuluvaa tehtävää kunnolla eli sokerin ottoa takaisin verenkiertoon. Oireina tästä voi olla väsymystä, janoa ja jatkuvaa pissahätää, usein myös laihtumista. Kaikilla diabetes ei kuitenkaan tunnu miltään, siksi se saakin usein kehittyä salakavalasti jopa vuosia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oireettomasta kohonneesta verensokerista ei tarvitsisi välittää, ellei se tekisi tuhoja verisuonissa, munuaisissa, silmissä, hermoissa ja jaloissa. Se kovettaa suuria valtimoita eli käytännössä aiheuttaa sydänsairauksia ja verenkierto-ongelmia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Verisuonet kalkkiutuvat joka puolella, joten diabeetikolla on myös muita suurempi vaara sairastua aivohalvaukseen ja dementiaan.
 

Mars labraan

Sokeriarvonsa kannattaa mittauttaa, jos suvussa on diabetesta tai sydän- ja verisuonisairauksia. Sopiva ikä ensikäyntiin laboratoriossa on kolmi-nelikymppisenä. Sen jälkeen riski sairastua alkaa lisääntyä.

Hereillä pitää olla etenkin, jos on ylipainoinen ja liikakilot ovat kertyneet vyötärölle. Yli 90 prosenttia diabeetikoista on ylipainoisia tai lihavia. Pieni vähemmistö sairastuu ilman lisäkiloja. Silloin syynä on yleensä periytyvä insuliininerityshäiriö.

Terveen verensokeri on paastosokerimittauksessa alle 6 ja kahden tunnin sokerirasituskokeessa 7,7.
 

Herääminen alkanut

Kakkostyypin diabetes on yleistynyt vauhdilla 1980-luvulta lähtien, samaa tahtia lihavuusepidemian kanssa. Kun 40 vuotta sitten Suomessa oli diabeetikkoja noin 70 000, arvioidaan heitä olevan nyt puoli miljoonaa. Hurjimpien laskelmien mukaan miljoonan diabeetikon raja menisi rikki 15 vuoden päästä.

Ravitsemusgenomiikan ja -genetiikan professori Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta uskoo, että ihmiset heräävät hoitamaan itseään. Myönteinen merkki on se, että keski-ikäiset eivät enää liho.

Nyt sama pitäisi saada ulottumaan lapsiin ja nuoriin, sillä mitä aiemmin ylipainoon tarttuu, sitä enemmän terveyden hyväksi on tehtävissä.
 

Järkeä syömisiin

Diabeteksen pääsyy on elintavoissa, ei geeneissä. Hyvä uutinen on se, että tautia voi myös estää ja hoitaa viilaamalla syömisiään ja liikkumisiaan. Jo muutaman kilon pudotus puolittaa diabetesriskin. Samalla paranevat verenpaine- ja kolesteroliarvot.

Helsingin yliopisto on mukana kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa etsitään diabeteksen ehkäisyyn sopivaa ruokavaliota. Uusi tutkimus testaa proteiinin määrän lisäämisen ja glykemiaindeksin pienentämisen eli esimerkiksi viljatuotteiden vähentämisen vaikutuksia. Ne ovat asioita, joiden hyödyistä asiantuntijoilla on eri käsityksiä.

Proteiinin lisäys ei tarkoita punaista lihaa, vaan enemmän palkokasveja, kalaa, maitotuotteita ja siipikarjaa.

Ennen uusia tutkimustuloksia kannattaa syödä ravitsemussuositusten mukaisesti. Päähuomio on rasvoissa ja kuiduissa. Kova rasva häiritsee insuliiniaineenvaihduntaa, mutta pehmeä rasva on sille hyödyksi. Kuiduista erityisesti täysjyväviljan on todettu ehkäisevän diabetesta. Myös vihanneksia, hedelmiä ja marjoja on syytä suosia. Viimeaikaiset tutkimukset vahvistavat runsaskuituisen ruokavalion suojaavan tyypin 2 diabetekselta.
 

Kävely on kuningaslaji

Liikunnassa määrä on kuningas. Neljä tuntia reipasta liikuntaa viikossa riittää diabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon. Mihinkään rääkkiin ei tarvitse yltää, terveellisiä lajeja ovat reipas kävely, puutarhanhoito tai halkojen hakkaus — mikä tahansa hitusen hengästyttävä, joka tuntuu mieluisalta.

Muotilajiksi noussut HIIT eli lyhyt mutta raju liikunta ei professori Uusituvan mukaan riitä diabeteksen karkottamiseen. Vaikka pika¬treeni tutkitusti parantaa sokeriaineenvaihduntaa, lyhytkestoisessa suorituksessa ei kulu diabeteksen ehkäisyn kannalta tarpeeksi energiaa.
 

Yksilöllinen hoito tulee

Diabeteslääkkeissä ei ole viime aikoina otettu suuria edistysaskeleita. Peruslääke on jo 1950-luvulla kehitetty metformiini, joka estää liian sokerintuotannon maksassa. Rinnalle on tullut useita eri tavoin vaikuttavia lääkkeitä, mutta ne eivät ole mullistaneet hoitoa.

Matti Uusitupa korostaa, että ei ole yhtä kakkostyypin diabetesta vaan joukko sairauksia, jotka poikkeavat toisistaan. Tähän asti diabetesta on hoidettu varsin rutiininomaisesti mutta suuntaus on entistä yksilöllisempään hoitoon. Se mikä toimii toisella, ei toimi kaikilla.

Diabeteksen hoito voi onnistua vain, jos tietää, milloin verensokeri on vaurioittavan korkealla. Se, miten oma verensokeri käyttäytyy, selviää vain tutkimalla. Satunnaisten sokerimittausten sijaan jokaisen diabeetikon kannattaisi seurata vaikka viikon ajan sokeriaan säännöllisesti: illalla, aamulla, kaksi tuntia aamiaisen jälkeen sekä ennen pääateriaa ja kaksi tuntia sen jälkeen.

Tieto oman verensokerin käyttäytymisestä auttaa lääkäriä suunnittelemaan sopivan täsmähoidon. Tulevaisuudessa geenitestaus voi olla avain toimivan hoidon valintaan. Siihen asti eri lääkkeiden ja niiden yhdistelmien kokeilulta ei voi välttyä.
 

Asiantuntija Matti Uusitupa, ravitsemusgenomiikan ja -genetiikan professori, Itä-Suomen yliopisto.

 

 

 

Lääkkeitä hoidon tueksi

Metformiini on ensisijainen, halpa ja turvallinen tablettilääke, joka parantaa solujen kykyä käyttää haiman erittämää insuliinia. Koska insuliini tehoaa, sokeri tulee elimistön käyttöön eikä jää vereen vaurioittamaan suonia.

Pistettävä insuliini laskee verensokeria, kun lihas-, maksa- ja rasvasolujen käyttöön tulee tarpeeksi insuliinia ja sokeri palaa energiana kudoksissa. Laihdutus, liikunta ja sopiva ruokavalio keventävät diabeetikon haiman kovaa urakkaa sen yrittäessä tuottaa tarpeeksi insuliinia elimistössä.

Suolistohormonit estävät vatsalaukun tyhjenemistä ja vaikuttavat haiman insuliinituotantoon. Nämä vähentävät aterianjälkeistä verensokeria, koska kaikki hiilihydraatti ei ryöpsähdä samaan aikaan verenkiertoon. Vaikuttaa laihduttavasti. Uusia, melko kalliita lääkkeitä (noin 4 euroa/päivä). Kela korvaa vain, jos painoindeksi on yli 35.

Uudet lääkkeet lisäävät sokerin erittymistä virtsaan. Ne estävät entsyymiä, joka säätelee sokerin imeytymistä takaisin munuaisessa. Sokerin mukana menetetään energiaa ja potilas voi laihtua myös.
 

kovarasva

VHH (vähähiilihydraattinen ruokavalio, jota myös karppaukseksi kutsutaan) on yli 200 vuotta vanha ruokavalio, jolla saa verensokerin hallintaan, ihminen laihtuu, pysyy hoikkana ja energisenä sekä  pääsee eroon elitapasairauksien oireiden hoitoon käytetyistä "turhista" lääkkeistä (kolesteroli, masennus, verenpaine, närästys, nesteenpoisto, II-tyypin diabeteslääkkeet jne...). 

Media ja virallinen taho sekä heidän edustajansa (mm. viralliset ravitsemusterapeutit) virheellisesti väittävät, että VHH olisi rasva- ja/tai proteiinidieetti, jossa syödään elimistön tarpeisiin nähden liikaa rasvaa ja/tai proteiinia, vaikka näin ei ole.

Miksi?

Mistä näitä "asiantuntijoita" riittää?

Ihmiset pudottavat painoa ja voivat paremmin - mutta virallisten asiantuntijoiden mukaan se on väärin, kun lautaselta puuttuu vilja ja lasista maito. 

Ravitsemustieteen dosenttien sekä professorien ja muiden virallista linjaa edustavien asiantuntijoiden (VIRALLISET RAVITSEMUSTERAPEUTIT) mielestä suomalaisten tulisi syödä suolatonta, rasvatonta ja runsaasti täysjyväviljaa sisältävää ruokaa runsaalla prosessoiduilla kasvirasvoilla (margariinit, levitteet, kasvirasvakermat jne...) höystettynä ja rasvatonta maitoa päälle. Nämä ovat henkilöitä, jotka sanovat, mitä heidän on käsketty sanoa. Nämä virallista linjaa edustavat "asiantuntijat" kertovat virheellistä tietoa mm. rasvoista, lihasta, maidosta ja viljoista.

Joko ravitsemustieteen koulutuksessa on vikaa tai sitten alalle hakeutuu Suomen pohjamuta, ne jotka eivät minnekään muualle pääse opiskelemaan, he menevät lukemaan ravitsemustiedettä. 

VHH:ssa syödään ihan virallisen suosituksen mukaan rasvoja ja proteiinia, joka keskivertonaisella on lähes 100 grammaa rasvoja ja proteiinia päivässä. Kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, papuja, linssejä, herneitä ja marjoja syödään 500-1000 grammaa päivässä. Ruokavaliosta jätetään pois paljon hiilihydraattia ja/tai tärkkelystä sisältävät elintarvikkeet eli sokerit, viljat, riisit ja peruna.

Näinollen verensokeri pysyy vakaana. Herkkujakin voi syödä kerran pari viikossa, painon siitä yhtään mihinkinkää heilahtamatta. Joten elämä on ruokavalion suhteen todella nautinnollista, eikä mistään tarvitse luopua.

Kirjastossa on lukuisia kirjoja, joista voi katsoa ruokaohjeita sekä myös internet on täynnä ruokaohjeita, joilla saat ravitsevaa ja maukasta ruokaa.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio normalisoi nopeasti II-tyypin diabeteksen nostamat verensokeriarvot.

D-vitamiini on erittäin halpa ja hyvä keino edistää terveyttään. Monien suomalaisten tiedetään kärsivän kroonisesta D-vitamiinin puutteesta läpi elämän ja ympäri vuoden. 

D-vitamiinin puutos lisää riskiä sairastua myös II-tyypin diabetekseen.

Syöthän D-vitamiinia?

Iho muodostaa auringosta D-vitamiinia keskikesällä ja keskipäivällä, jopa 500µg puolessa tunnissa (elimistö hajottaa ylimäärän, joten liikaa sitä ei saa). Ruuasta D-vitamiinia saa muutaman mikrogramman päivässä, riippuen mitä syö.

Suomessa alle 1-vuotias saa tippapullosta D-vitamiinia 10µg / vrk ja korvikkeesta (1dl korviketta sisältää 1,1 - 1,3µg D-vitamiinia) 10-20µg/vrk. Eli yhteensä alle 1-vuotias saa D-vitamiinia 20-30µg / vrk, riippuen paljonko korviketta menee. Ja tämä riittää alle 1-vuotiaalle.

D-vitamiinin tarve kasvaa painon ja iän mukaan. EFSA:n turvallinen D-vitamiinin saanti päivässä on yli 1-vuotiaalle 50µg päivässä ja yli 10-vuotiaalle 100µg päivässä.

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Suomessa ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneille sekä kissoille ja pienille koirille.

Hyvällä ruokavaliolla, riittävällä liikunnalla, riittävällä levolla, hyvällä yöunella ja ravintolisien käytöllä voitaisiin ehkäistä paljon terveydenhuollon kuluja. Nykyinen hoitojärjestelmä on kuitenkin jo lääkärikoulutuksesta alkaen niin lääkehoitokeskeinen, että muutos tuskin tulee tapahtumaan. Ja media ja virallinen taho kyllä varmistaa, että Matti ja Maija Meikäläinen aloittaa jatkossakin aamunsa mikropuurolla rasvattoman maidon kera ja nauttii päivän aikana runsaasti margariinileipiä :(

Maailman vauraimmassa maassa syödään ala-arvoista ruokaa myös päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Länsimainen lääketiede ei suostu ottamaan ravitsemusta terveydenhoidon osaksi. Ruokapyramideilla ei tehdä mitään, jos ei konkretiaa ravitsemuksesta saada toiminnan tasolle. 
 

Vierailija

Ainoastaan hiilihydraattien kokonaismäärällä on merkitystä, koska niistä yksikään gramma ei mihinkään häviä. Se, että muuttuuko se hiilihydraatti (ns. hitaat ja nopeat) tunnin päästä glukoosiksi vai 6 tunnin päästä ei ole mitään merkitystä, vaikka näin meille on valehdeltu jo iät ja ajat mm. virallisen tahon puolelta. Tavan kansa kuluttaa hyvin vähän hiilihydraatteja päivässä ( alle 200 grammaa) ja näinollen se loppu muuttuu rasvaksi elimistöön ja lopulta rasvoittaa myös maksan. Näin ihminen lihoo ja sairastuu. Tätä yksinkertaista faktaa ei vaan kerrota, jotta lääkekauppa ja mättöruuan myynti ei häiriinny, eikä virallisen tahon uskottavuus horju. Sokereissa hiilihydraattia on 100%, viljoissa 70% ja muissa kasvikunnan tuotteissa alle 15%. Siitä voi jokainen laskea, mitä suuhunsa lappaa, jos mieli pysyä terveenä. Suomessa 5-19-vuotiasta pojista noin 30 prosenttia ja tytöistä 24 prosenttia on ylipainoisia ja 6,4 prosenttia on lihavia. Aikuisista joka toinen on ylipainoinen ja joka viides lihava.

Maito nostaa verensokeria (jatkuvasti koholla oleva insuliini lihottaa), enemmän kuin monet leivonnaiset. Tähän ovat syynä maidon proteiinit, joista 80% on kaseiinia (casein) ja 20% heraa (whey). Maidossa on myös sokeria (laktoosi), mutta maidon aiheuttama insuliinivaste on jopa 5-kertainen kuin mitä sen sisältämä laktoosimäärä edellyttäisi. Fermentoidut maitotaloustuotteet eivät ole yhtä suuria verensokerin kohottajia, varsinkaan juustot (poikkeuksena raejuusto), joita ei kiinteytensä vuoksi pysty nauttimaan liikaa, eivätkä siten myöskään imeydy yhtä nopeasti kuin nestemäisessä muodossa olevat maidot.

Sisältö jatkuu mainoksen alla