Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Ihmiseen sopii sama kuin jälkiruokaan: liika on liikaa. Sokerista saa olla vaan ei äitelän makeaa. Lue miten estät verensokerin nousun.

Kun verensokeri nousee liian korkeaksi, insuliinin eritys on pahasti heikentynyt ja korkea sokeritaso häiritsee lisää insuliinihormonin erittämistä.

Lisäksi usein kakkostyypin diabeteksessa insuliinin teho heikkenee. Insuliinin tehtävä siirtää sokeria verestä solujen käyttöön estyy.

Jos veressä on liikaa sokeria, sitä erittyy virtsaan. Munuaiset eivät jaksa suorittaa niille kuuluvaa tehtävää kunnolla eli sokerin ottoa takaisin verenkiertoon. Oireina tästä voi olla väsymystä, janoa ja jatkuvaa pissahätää, usein myös laihtumista. Kaikilla diabetes ei kuitenkaan tunnu miltään, siksi se saakin usein kehittyä salakavalasti jopa vuosia.

Oireettomasta kohonneesta verensokerista ei tarvitsisi välittää, ellei se tekisi tuhoja verisuonissa, munuaisissa, silmissä, hermoissa ja jaloissa. Se kovettaa suuria valtimoita eli käytännössä aiheuttaa sydänsairauksia ja verenkierto-ongelmia.

Verisuonet kalkkiutuvat joka puolella, joten diabeetikolla on myös muita suurempi vaara sairastua aivohalvaukseen ja dementiaan.
 

Mars labraan

Sokeriarvonsa kannattaa mittauttaa, jos suvussa on diabetesta tai sydän- ja verisuonisairauksia. Sopiva ikä ensikäyntiin laboratoriossa on kolmi-nelikymppisenä. Sen jälkeen riski sairastua alkaa lisääntyä.

Hereillä pitää olla etenkin, jos on ylipainoinen ja liikakilot ovat kertyneet vyötärölle. Yli 90 prosenttia diabeetikoista on ylipainoisia tai lihavia. Pieni vähemmistö sairastuu ilman lisäkiloja. Silloin syynä on yleensä periytyvä insuliininerityshäiriö.

Terveen verensokeri on paastosokerimittauksessa alle 6 ja kahden tunnin sokerirasituskokeessa 7,7.
 

Herääminen alkanut

Kakkostyypin diabetes on yleistynyt vauhdilla 1980-luvulta lähtien, samaa tahtia lihavuusepidemian kanssa. Kun 40 vuotta sitten Suomessa oli diabeetikkoja noin 70 000, arvioidaan heitä olevan nyt puoli miljoonaa. Hurjimpien laskelmien mukaan miljoonan diabeetikon raja menisi rikki 15 vuoden päästä.

Ravitsemusgenomiikan ja -genetiikan professori Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta uskoo, että ihmiset heräävät hoitamaan itseään. Myönteinen merkki on se, että keski-ikäiset eivät enää liho.

Nyt sama pitäisi saada ulottumaan lapsiin ja nuoriin, sillä mitä aiemmin ylipainoon tarttuu, sitä enemmän terveyden hyväksi on tehtävissä.
 

Järkeä syömisiin

Diabeteksen pääsyy on elintavoissa, ei geeneissä. Hyvä uutinen on se, että tautia voi myös estää ja hoitaa viilaamalla syömisiään ja liikkumisiaan. Jo muutaman kilon pudotus puolittaa diabetesriskin. Samalla paranevat verenpaine- ja kolesteroliarvot.

Helsingin yliopisto on mukana kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa etsitään diabeteksen ehkäisyyn sopivaa ruokavaliota. Uusi tutkimus testaa proteiinin määrän lisäämisen ja glykemiaindeksin pienentämisen eli esimerkiksi viljatuotteiden vähentämisen vaikutuksia. Ne ovat asioita, joiden hyödyistä asiantuntijoilla on eri käsityksiä.

Proteiinin lisäys ei tarkoita punaista lihaa, vaan enemmän palkokasveja, kalaa, maitotuotteita ja siipikarjaa.

Ennen uusia tutkimustuloksia kannattaa syödä ravitsemussuositusten mukaisesti. Päähuomio on rasvoissa ja kuiduissa. Kova rasva häiritsee insuliiniaineenvaihduntaa, mutta pehmeä rasva on sille hyödyksi. Kuiduista erityisesti täysjyväviljan on todettu ehkäisevän diabetesta. Myös vihanneksia, hedelmiä ja marjoja on syytä suosia. Viimeaikaiset tutkimukset vahvistavat runsaskuituisen ruokavalion suojaavan tyypin 2 diabetekselta.
 

Kävely on kuningaslaji

Liikunnassa määrä on kuningas. Neljä tuntia reipasta liikuntaa viikossa riittää diabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon. Mihinkään rääkkiin ei tarvitse yltää, terveellisiä lajeja ovat reipas kävely, puutarhanhoito tai halkojen hakkaus — mikä tahansa hitusen hengästyttävä, joka tuntuu mieluisalta.

Muotilajiksi noussut HIIT eli lyhyt mutta raju liikunta ei professori Uusituvan mukaan riitä diabeteksen karkottamiseen. Vaikka pika¬treeni tutkitusti parantaa sokeriaineenvaihduntaa, lyhytkestoisessa suorituksessa ei kulu diabeteksen ehkäisyn kannalta tarpeeksi energiaa.
 

Yksilöllinen hoito tulee

Diabeteslääkkeissä ei ole viime aikoina otettu suuria edistysaskeleita. Peruslääke on jo 1950-luvulla kehitetty metformiini, joka estää liian sokerintuotannon maksassa. Rinnalle on tullut useita eri tavoin vaikuttavia lääkkeitä, mutta ne eivät ole mullistaneet hoitoa.

Matti Uusitupa korostaa, että ei ole yhtä kakkostyypin diabetesta vaan joukko sairauksia, jotka poikkeavat toisistaan. Tähän asti diabetesta on hoidettu varsin rutiininomaisesti mutta suuntaus on entistä yksilöllisempään hoitoon. Se mikä toimii toisella, ei toimi kaikilla.

Diabeteksen hoito voi onnistua vain, jos tietää, milloin verensokeri on vaurioittavan korkealla. Se, miten oma verensokeri käyttäytyy, selviää vain tutkimalla. Satunnaisten sokerimittausten sijaan jokaisen diabeetikon kannattaisi seurata vaikka viikon ajan sokeriaan säännöllisesti: illalla, aamulla, kaksi tuntia aamiaisen jälkeen sekä ennen pääateriaa ja kaksi tuntia sen jälkeen.

Tieto oman verensokerin käyttäytymisestä auttaa lääkäriä suunnittelemaan sopivan täsmähoidon. Tulevaisuudessa geenitestaus voi olla avain toimivan hoidon valintaan. Siihen asti eri lääkkeiden ja niiden yhdistelmien kokeilulta ei voi välttyä.
 

Asiantuntija Matti Uusitupa, ravitsemusgenomiikan ja -genetiikan professori, Itä-Suomen yliopisto.

 

 

 

Lääkkeitä hoidon tueksi

Metformiini on ensisijainen, halpa ja turvallinen tablettilääke, joka parantaa solujen kykyä käyttää haiman erittämää insuliinia. Koska insuliini tehoaa, sokeri tulee elimistön käyttöön eikä jää vereen vaurioittamaan suonia.

Pistettävä insuliini laskee verensokeria, kun lihas-, maksa- ja rasvasolujen käyttöön tulee tarpeeksi insuliinia ja sokeri palaa energiana kudoksissa. Laihdutus, liikunta ja sopiva ruokavalio keventävät diabeetikon haiman kovaa urakkaa sen yrittäessä tuottaa tarpeeksi insuliinia elimistössä.

Suolistohormonit estävät vatsalaukun tyhjenemistä ja vaikuttavat haiman insuliinituotantoon. Nämä vähentävät aterianjälkeistä verensokeria, koska kaikki hiilihydraatti ei ryöpsähdä samaan aikaan verenkiertoon. Vaikuttaa laihduttavasti. Uusia, melko kalliita lääkkeitä (noin 4 euroa/päivä). Kela korvaa vain, jos painoindeksi on yli 35.

Uudet lääkkeet lisäävät sokerin erittymistä virtsaan. Ne estävät entsyymiä, joka säätelee sokerin imeytymistä takaisin munuaisessa. Sokerin mukana menetetään energiaa ja potilas voi laihtua myös.
 

kovarasva

Veren sokerointi seis!

VHH (vähähiilihydraattinen ruokavalio, jota myös karppaukseksi kutsutaan) on yli 200 vuotta vanha ruokavalio, jolla saa verensokerin hallintaan, ihminen laihtuu, pysyy hoikkana ja energisenä sekä pääsee eroon elitapasairauksien oireiden hoitoon käytetyistä "turhista" lääkkeistä (kolesteroli, masennus, verenpaine, närästys, nesteenpoisto, II-tyypin diabeteslääkkeet jne...). Media ja virallinen taho sekä heidän edustajansa (mm. viralliset ravitsemusterapeutit) virheellisesti väittävät, että VHH...
Lue kommentti
Vierailija

Veren sokerointi seis!

Ainoastaan hiilihydraattien kokonaismäärällä on merkitystä, koska niistä yksikään gramma ei mihinkään häviä. Se, että muuttuuko se hiilihydraatti (ns. hitaat ja nopeat) tunnin päästä glukoosiksi vai 6 tunnin päästä ei ole mitään merkitystä, vaikka näin meille on valehdeltu jo iät ja ajat mm. virallisen tahon puolelta. Tavan kansa kuluttaa hyvin vähän hiilihydraatteja päivässä ( alle 200 grammaa) ja näinollen se loppu muuttuu rasvaksi elimistöön ja lopulta rasvoittaa myös maksan. Näin ihminen...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.