Juokset bussin perään ja samalla tunnet sen – pissaa lirahtaa housuun. Et ole yksin ongelmasi kanssa, sillä samasta vaivasta kärsii joka viides aikuinen nainen.

Mikä avuksi?

  1. Harjoitukset Lantiopohjan lihaksia vahvistavat harjoitukset voivat auttaa virtsankarkailusta kärsiviä, mutta myös ehkäistä inkontinenssia. Harjoituksia suositellaan erityisesti vastasynnyttäneille.
  2. Lääkehoito Vaihtoehtoina on eri reseptilääkkeitä sekä ponnistus- että pakkokarkailuun. Lääkkeet sopivat etenkin yliaktiivisen rakon hoitoon, mutta joissain tapauksissa myös ponnistusinkontinenssista kärsivälle voi olla hyötyä lääkehoidosta. Vaihdevuosi-ikäisille naisille saattaa olla apua estrogeenikorvaushoidosta.
  3. Leikkaushoito Apua monille ponnistus- ja sekamuotoisesta inkontinenssista kärsiville, jos säännölliset lantiopohjan lihasten harjoitukset eivät ole tepsineet. Joskus leikkaus- ja lääkehoito sekä fysioterapia voidaan myös yhdistää.
  4. Suojat Jos hoidot eivät auta, virtsankarkailuun liittyviä hygieenisiä ja sosiaalisia ongelmia voidaan helpottaa vuotosuojilla. Suojat ovat nykyään pitkälle kehitettyjä.

Lirahteluun

Jos lantionpohjalihakset ovat heikot, pissaa saattaa lirahtaa housuun vaikkapa yskiessä, nauraessa tai aivastaessa. Ponnistuskarkailu on yleisintä 45–55-vuotiailla naisilla. Dosentti, osastonylilääkäri Pentti Kiilholma Turun yliopistollisen sairaalan naistenklinikalta on tavannut 25-vuotiaitakin naisia, joilla on ollut synnytyksestä jäänteenä venyneet tukikudokset.

Lantionpohjalihakset tukevat rakkoa ja virtsaputkea. Voit tunnistaa lihakset, kun supistat ja imaiset peräaukkoa, emätintä ja virtsaputkea sisäänpäin.

Erityisen tärkeää treenaaminen olisi synnytyksen jälkeen, sillä raskaus on rasite lantiopohjalle. Harjoituksia ja ohjeita voi kysyä gynekologilta tai fysioterapeutilta.

– Jos itse tehdyistä tai ohjatuista lihasharjoituksista ei ole apua kolmessa kuukaudessa, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen, neuvoo Pentti Kiilholma.

Vessaloukusta

Pakkokarkailu taas tarkoittaa sitä, että virtsa karkaa äkillisesti milloin vain. Kiusallinen vaiva eristää helposti ihmisen ja mutkistaa työntekoa sekä harrastamista.

– Kauppareissu pitää suunnitella niin, että ehtii ajoissa vessaan. Teatteriin mennessä saattaa jännittää jo etukäteen, kestääkö hädän kanssa väliaikaan asti, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Ritva Hurskainen Hyvinkään sairaalasta.

Pakkoinkontinenssi perustuu rakon supistajalihaksen yliherkkään reaktioon. Käytännössä pissa saattaa siis lirahtaa housuun ennen vessaan ehtimistä.

Pakkokarkailu yleistyy yli 60-vuotiailla naisilla. Virtsankarkailu on usein seurausta ikääntymisen aiheuttamista muutoksista elimistössä. Virtsarakon kimmoisuus esimerkiksi saattaa vähentyä, jolloin rakkoon mahtuu entistä vähemmän nestettä.

Myös aivoverenkierron häiriöt ovat yleinen syy virtsankarkailuun.

– Isot aivot kontrolloivat rakon toimintaa. Voi olla, että yhtäkkiä hätä alkaakin tulla milloin sattuu, selittää Pentti Kiilholma.

Muita syitä vaivaan voivat olla hermovauriot, ummetus ja virtsarakon tulehdukset. Taustalla saattaa piillä myös jokin sairaus, kuten MS-tauti, Parkinsonin tauti, selkäydinkanavan ahtauma tai diabetes.

Pitkitä väliä

Virtsankarkailuun kannattaa hakea apua, sillä sitä on saatavilla. Noin 80 prosenttia tapauksista voidaan hoitaa fysioterapialla, lääkkeillä tai yksinkertaisella leikkauksella.

Mutta ihan ensin on hyvä kokeilla kotikonstit. Virtsarakko on usein omille tavoillesi uskollinen.

– Jos olet tottunut käymään tunnin välein vessassa, joudut tekemään niin jatkuvasti. Opettele käymään vessassa kahden kolmen tunnin välein, neuvoo Ritva Hurskainen.

Rakko reagoi myös ulkoisiin ärsytyksiin. Pissahätä saattaa iskeä mystisesti esimerkiksi joka kerta, kun nouset uima-altaasta. Vedestä nouseminen ja lämpötilaero saattavat aiheuttaa hermoärsytyksen, mikä taas aiheuttaa virtsarakkoa ympäröivän lihaksen supistuksen.

Ylipaino aiheuttaa rasitusta lantionpohjan lihaksille. Jo pieni painonpudotus voi helpottaa vaivaa; yleensä 5–10 kiloa riittää. 70-kiloisella naisella se tarkoittaa siis 3–7 laihdutettavaa kiloa. Myös sauhuttelun lopettamisesta voi olla apua, sillä tupakointiin liittyy helposti toistuva yskiminen, mikä taas rasittaa lantiopohjan lihaksia.

Pieni leikkaus

Jos kotikonstit eivät tehoa, lääkäri voi ohjata ponnistus- tai sekamuotoisesta virtsankarkailusta kärsivän kirurgiseen toimenpiteeseen. Leikkauksessa virtsaputken keskiosan alle asennetaan paikallispuudutuksessa verkkomainen tuki.

Käytännössä kyse on paikallispuudutuksessa tehtävästä pienestä leikkauksesta, joka on ohitse vartissa.

– Toimenpide on niin yksinkertainen, että vaivasta on turha kärsiä vuosikausia, kannustaa Pentti Kiilholma.

Ponnistuskarkailun hoidossa lääkehoidon teho on vähäinen, vaikka virtsaputken sulkijalihaksen voimaa lisäävä reseptilääke onkin olemassa.

Entäs hormonit?

Naishormonin eli estrogeenin määrä vähentyy vaihdevuosien jälkeen, mikä ohentaa limakalvoja virtsarakossa ja virtsaputken seinämissä. Silloin lantionpohjalihasten verenkierto vähenee ja niiden toiminta heikkenee.

Keltarauhashormoni eli progesteroni rentouttaa sileää lihaksistoa, joten virtsaputki voi löystyä.

Antidiureettisen hormonin väheneminen sen sijaan voi lisätä erittyvän virtsan määrää.

Tähän saakka paikallisen estrogeenikorvaushoidon on ajateltu vähentävän pakkoinkontinenssin oireita vaihdevuosi-ikäisillä naisilla. Viimeisen vuoden aikana ulkomailla on kuitenkin ilmestynyt tutkimuksia, joiden mukaan estrogeenihormonia saaneilla naisilla ilmaantuukin tavallista enemmän ponnistuskarkailua.

Sekä Pentti Kiilholma että Ritva Hurskainen ovat kuitenkin sitä mieltä, että paikallisesta estrogeenihoidosta on edelleen apua pakkokarkailuun ja tiheävirtsaisuuteen.

– Tutkimustulokset olivat yllättäviä, mutta ei tästä suurempia johtopäätöksiä vielä kannata vetää. Estrogeenihoito parantaa virtsaputken sulkupainetta paksuntamalla limakalvoa ja samalla epämiellyttävät oireet vähenevät, pohtii Kiilholma.

Yöllinen vessaralli

Tuoreessa tamperelaisessa tutkimuksessa ilmeni, että jopa 12 prosenttia suomalaisista käy kaksi kertaa tai useammin yön aikana vessassa. Pakkovirtsankarkailu on yksi yliaktiivisen rakon aiheuttama oire. Muita oireita ovat voimakas virtsapakko sekä tiheävirtsaisuus päivisin tai öisin.

– Yliaktiivinen rakko häiritsee elämää. Sen syy olisi hyvä selvittää, mutta aina sitä ei löydy, sanoo Pentti Kiilholma.

Lisääntynyt virtsaamistarve voi johtua myös virtsatietulehduksesta, alavatsakasvaimista, virtsanpidätyskyvyn heikkoudesta tai aineenvaihduntahäiriöstä.

Yliaktiivista rakkoa yritetään rauhoittaa myös lääkehoidolla, joka vähentää rakkolihaksen tahatonta supistumista. Silloin virtsa ei karkaa yhtä helposti. Vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla paikallinen estrogeenihoito voi vähentää oireita, vaikka se ei varsinaisesti vaikuta rakkolihasten toimintaan.

Apua voi olla myös fysioterapeutin antamasta sähköärsytyshoidosta. Harvinaisia hoitomuotoja ovat rakkolihaksen supistelua lamauttavat botuliini-injektiot ja rakon laajennusleikkaukset.
Jos hoidoista ei ole apua, hyvät vuotosuojat helpottavat oloa.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti