Lasten kannattaisi harjoitella useampaa kuin vain yhtä urheilulajia. Yksipuolinen treeni lisää vammoja, sanoo urheilulääkäri Katja Mjøsund.
”Lasten rasitusvammat ovat lisääntyneet, ja niitä tulee entistä nuoremmille, jopa kahdeksanvuotiaille. Yksipuolinen ja äkillisesti kasvava rasitus lisäävät vammoja. Enää lapset eivät juoksentele päivittäin pihapeleissä, vaan treenaavat ohjatusti, tavoitteellisesti ja kovaa muutaman kerran viikossa.
Rapatessa roiskuu, eli kaikkia rasitusvammoja on mahdoton välttää. Niiden määrää voidaan kuitenkin vähentää, ja vakavimmat vammat pitäisi estää kokonaan.
Lajiharjoittelun pitäisi olla nykyistä monipuolisempaa. Monipuolinen treeni kehittää lahjakkuutta yksipuolista harjoittelua paremmin. Jalkapallojunnujen viikoittaisista treeneistä yhdet voisivat olla vaikka telinejumppatreenit. Tanssijat voisivat kokeilla parkouria.
Vaikka tavoite olisi huippu-urheilussa, on hyvä muistaa, että tutkimusten mukaan myöhäinen lajiin erikoistuminen tuo parempia tuloksia aikuisena. Hyvän urheiluseuran yksi tunnusmerkki on se, että se rohkaisee lapsia monipuoliseen liikuntaan ja unohtaa lajimustasukkaisuuden.
Vanhempien kannattaa vaatia lapsilleen koulutettuja, osaamistaan päivittäviä valmentajia.
Monessa lajissa on tapana, että pienempiä, aloittelevia lapsia ohjaavat usein kokemattomimmat valmentajat. Lasten terveyden kannalta tässä piilee vaara.
Rasitusvammojen ehkäisy edellyttää ohjaajilta ymmärrystä lapsen kasvuvaiheista, ja sen tajuamista, ettei lapsi ole miniaikuinen. Lapsella on esimerkiksi luissa kasvutumakkeita, jotka tietyissä kasvun vaiheissa kestävät varsinaista luuta huonommin rasitusta ja ovat alttiimpia vammautumaan.
Esimerkiksi kantapää on arassa vaiheessa kahdeksan–kymmenvuotiaana ja polven alapuolinen sääriluu 12–14-vuotiaana. Valmentajien pitäisi osata suunnitella harjoitukset siten, että esimerkiksi kahdeksan–kymmenvuotiaiden treeneissä ei olisi liikaa kantapäätä kuormittavia hyppyjä kovalla alustalla.
Vanhempien kannattaa vaatia lapsilleen koulutettuja, omaa osaamistaan päivittäviä valmentajia. Lajiliittojen puolestaan pitäisi huolehtia myös aloittelevien valmentajien riittävästä koulutuksesta.
Lievimmät rasitusvammat ovat kasvutumakkeiden ärsytyksiä, jotka rauhoittuvat viikossa, vakavimmat rasitusmurtumia. Yleensä lapsi paranee vammoista hyvin, mutta luutumatta jäänyt rasitusmurtuma voi vaivata aikuisenakin.
Kipu ei kuuluu liikkumiseen.
Vanhemman tehtävä on ohjata lasta kuuntelemaan kehoaan. Kipu ei kuuluu liikkumiseen. Jos liike tekee kipeää, tekniikka vaatii hiomista tai keho lepoa.
Vammojen pelossa ei kuitenkaan pidä kieltää liikuntaa tai urheilua. Lapsen normaali, terve kehitys ja kasvu vaativat päivittäistä liikuntaa. Liikkumattomuus on lapselle huomattavasti isompi haitta kuin rasitusvamma."
Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Katja Mjøsund on monen huippu-urheilijan omalääkäri sekä suosittu lasten ja nuorten urheilulääkäri.
Meidän Perhe 5/2018
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
