Tiede antaa meille taas uuden syyn laihduttaa: Vatsallesi kertyvä rasva ei ole pelkkää toimetonta läskiä vaan paljon pahempaa. Se säätelee koko elimistön terveyttä ja sairautta.

Omien lanteilla hyllyvien jenkkakahvojen katselu voi joskus olla hyvin filosofista: Kuinkahan monta päivää eläisi pelkästään näiden kolmen poimun sisältämän energian varassa?

Jos kaikki tuo rasva pursotettaisiin talipalloiksi, selväisivätkö linnut sillä yhden talven ylitse? Vai peräti kahden? Sillä mitä muuta rasva on kuin varastoitua energiaa – ja sen kertyminen jäänne esihistorialliselta ajalta, jolloin ruoka oli niukkaa, mutta täysin hyödytöntä nykyään.

Tohtoritutkija Anna-Kaisa Purhonen Kuopion yliopistosta on toista mieltä.

– Viime vuosina on oivallettu, että rasva ei ole pelkkää passiivista kudosta, vaan sillä on aktiivinen rooli koko elimistön toiminnassa.

Toimii kuin sisäelin

Rasvakudos tuottaa hormoneita, entsyymejä ja proteiineja, joita ei synny muualla kehossa. Lisäksi se lähettää viestiproteiineja muun muassa aivoihin, maksaan ja haimaan ja vastaanottaa niitä kaikkialta kehosta.

– Nykyään ajatellaan, että rasvakudos toimii samalla tavalla kuin haima, kilpirauhanen tai mikä tahansa sisäelin, sanoo Purhonen.

Rasvakudos on kuitenkin siinä mielessä erikoinen sisäelin, että voimme vaikuttaa sen kokoon elintavoillamme. Tasapaino keikahtaa helposti – jolloin rasvakudoksesta tulee liian suuri tai joskus liian pieni – ja silloin ongelmat alkavat.

– Jos ihmisessä on liian vähän rasvaa, hän saa hassua kyllä samanlaisia oireita kuin ylipainoiset ihmiset, sanoo Purhonen.

Keskustelee ja käskee

Rasvasolujen erittämiä hormoneja, proteiineja ja entsyymejä kutsutaan adipokiineiksi. Ensimmäinen adipokiini eli leptiini, löydettiin vuonna 1994, mutta nyt niitä tunnetaan jo yli viisikymmentä.

Ne säätelevät osaltaan lukuisia kehon toimintoja, kuten ruokahalua ja energiatasapainoa, verisuonten uudismuodostusta, verenpainetta, immuunivastetta ja insuliiniherkkyyttä.

Miksi rasvasolujen erittämät aineet osallistuvat näin moneen asiaan ja miksi rasvasolut ”keskustelevat” niin aktiivisesti aivojen, lihasten ja muiden kehon osien kanssa? Tätä ei vielä tiedetä, mutta on mahdollista, että tiedonsiirtoa tarvitaan rasvavarastojen rakentamisessa ja hajottamisessa.

Koska monet kehon toiminnot ovat riippuvaisia rasvakudoksen vapauttamasta energiasta, niillä täytyy olla ”linja auki” kehon energiavarastoon.

Tulehdus sairastuttaa

Aikaisemmin tutkijoille oli työn ja tuskan takana selittää, miksi lihavuus altisti ihmiset metaboliselle oireyhtymälle, tyypin 2 diabetekselle ja valtimonkovettumataudille. Mysteeri alkoi valottua 2000-luvun alussa, jolloin havaittiin, että ylipainoisten rasvakudoksessa vallitsee jatkuva lievä tulehdus. Sairaudet syntyvät tämän pienellä liekillä palavan tulehduksen sivuseurauksena.

Tulehdukseen liittyvistä rasvasolujen erittämistä aineista eniten huomiota on saanut adiponektiini. Sen uskotaan olevan yksi avaintekijä prosessissa, joka johtaa lihavuudesta sairauteen.

– Adiponektiini on hyödyllinen hormoni, joka suojaa ihmistä usealla eri tavalla, sanoo Purhonen.

– Ensinnäkin se hidastaa valtimoiden kalkkeutumista estämällä plakkien muodostumista verisuonten seinämiin. Toiseksi se edistää insuliinin kulkeutumista kohdesoluihin; esimerkiksi eläinkokeissa on havaittu, että adiponektiini lievittää hiirten insuliiniresistenssiä. Kolmanneksi adiponektiini jarruttaa tulehdusvälittäjäaineiden toimintaa ja hillitsee näin tulehdusta.

Adiponektiini-hormoni tarjoaa näin siis yksinkertaisen selityksen lihavuuden sairaalloisuuteen.

Adiponektiinipitoisuus rasvakudoksessa on suurimmillaan normaalipainoisilla, mutta laskee tasaisesti erityisesti keskivartalolihavuuteen liittyvän vatsarasvan lisääntyessä.

Ylipainoisilla ja tyypin 2 diabetesta sairastavilla adiponektiinia on vain vähän. Kun sen suojaava vaikutus puuttuu, tulehdusta piiskaavat sytokiinit pääsevät valloilleen, insuliiniresistenssi lisääntyy eikä mikään ei estä plakkeja liimautumasta valtimonseinämiin.

Kahdenlaista rasvaa

Adiponektiini-hormoni istuu hyvin myös havaintoihin ihonalaisen ja vatsaontelon sisäisen rasvan osuudesta diabeteksessa ja sydänsairauksissa.

Pitkään on tiedetty, että ihonalainen rasva, etenkin takamukseen, reisiin ja lantiolle kertyvä, on ”hyvää”rasvaa, joka käytetään ensimmäisenä energiantuotantoon. Sen sijaan vatsaonteloon kertyvä, keskivartalolihavuutena näkyvä rasva on ”pahaa” rasvaa, joka lisää metabolisen oireyhtymän ja sydänsairauksien vaaraa.

Tähän asti on ajateltu, että vatsaontelon sisäinen rasva on haitallista, koska se tuottaa enemmän vapaita radikaaleja ja rasvahappoja.

Uudet tutkimukset kuitenkin osoittavat, että myös adiponektiinia on huomattavasti enemmän ihonalaisessa kuin vatsaontelon sisäisessä rasvassa. Tämä saattaa selittää myös sen, miksi kohtuullinen määrä ihonalaista rasvaa näyttää peräti suojaavan, etenkin naisia, sydänsairauksilta. Adiponektiinin määrä kuitenkin laskee myös ihonalaisessa rasvassa, jos sitä kertyy liikaa.

Anna-Kaisa Purhonen korostaa, että adiponektiini ei kumoa vanhaa tietoa kolesterolin ja rasvahappojen osuudesta metabolisen oireyhtymän synnyssä, vaan pikemminkin se tarjoaa puuttuvia paloja tähän asti sotkuiseen palapeliin. Adiponektiini on kuitenkin vain yksi pala – rasvakudoksessa toimii lukuisia bioaktiivisia molekyylejä, joiden aikaansaannokset ovat vielä tutkijoillekin hämärän peitossa.

Lue lisää geeneistä ja painonhallinnasta

Kiloja tuo vyötärölle

  • liika syöminen ja juominen
  • tupakointi
  • stressi
     

Kiloja vie vyötäröltä

  • liikunta, josta pitää
  • tupakoinnin lopettaminen
  • hidas laihduttaminen
Kuva Shutterstock

Liikunta auttaa karistamaan liikakilot, eikä siihen tarvita hikirääkkiä.

  1. Treenaa lihaskuntoa, kuntosalilla tai jumpassa. Jos laihdutat ja harrastat vain aerobista liikuntaa, menetät enemmän kallisarvoista lihasmassaa.
  2. Muista kevyt liikunta, kuten kävely. Se vähentää stressihormonien määrää, palauttaa kovista treeneistä ja auttaa säätelemään ruokahalua.
  3. Vaihtele lajeja, niin lihakset saavat uutta ärsykettä ja motivaatio pysyy korkealla.
  4. Lisää arkiaktiivisuutta. Monta kevyttä liikuntapätkää päivässä on parempi kuin hikirääkki kerran viikossa. Jokainen minuutti lasketaan: kävele pysäkinvälit ja nouse tuolista vähintään kerran tunnissa.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.

Vierailija

Laihdut liikkuen, kun teet näin

Erinomainen kansantajuinen artikkeli englanninkielellä siitä miksei pelkästään liikunnan lisääminen johda laihtumiseen. Ruokavalio on painonpudotuksessa avainasemassa. Liikunta on terveyden ja toimintakyvyn kannalta hyödyllistä ja painonpudotuksessa säästää lihasmassaa. Mutta pelkästään liikunnan avulla painonpudotus ei onnistu. https://www.vox.com/2016/4/28/11518804/weight-loss-exercise-myth-burn-ca...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Jos ylipainoa on paljon, laihdutuksen alkuun voi olla hyvä ottaa tiukempi jakso, jolla painon lasku saadaan vauhtiin. Lue miten se onnistuu.

Nopeat tulokset antavat voimia jatkaa laihduttamista sittenkin, kun painon putoaminen on hitaampaa. Näin ainakin sanotaan.

– Moni toivoo näkyviä tuloksia nopeasti. Se lisää motivaatiota. Vielä tärkeämpää olisi kuitenkin ymmärtää, mikä on realistinen tavoite. Kilo viikossa on kova vauhti, ja epärealistiset tavoitteet taas syövät motivaation, ravitsemusterapeutti Anette Palssa kertoo.

Hän on huolissaan television laihdutusohjelmien antamasta kuvasta, että paino voisi jatkuvasti laskea useita kiloja viikossa. Se on mahdollista vain, jos henkilöllä on todella merkittävää lihavuutta tai runsaasti nestekertymiä. Jo kilon viikkotahti vaatii paljon päivittäistä ponnistelua. Puoli kiloa viikossa olisi realistisempi tavoite, vaikka sitäkään ei saavuta ilman vaivannäköä.

Liian tiukka alku laihduttamiselle voi laukaista ahmimisreaktion.

Syömisen hallinta voi muutenkin hajota, jos aloitus jättää liian nälkäiseksi.

– Tiukemmassa aloituksessa on myös tärkeää syödä paljon kasviksia, reilusti proteiinia ja kohtuullisesti rasvaa. Miehet sietävät hiilihydraattien karsimista melko hyvin, mutta naisten keho saattaa mennä jumiin, jos hiilihydraateista karsitaan liikaa. Laihduttaessa on tärkeää kuulostella omaa oloa. Olisi loistavaa, jos joku olisi tukemassa ja tarvittaessa ohjaisi oikeaan suuntaan, oli apuna sitten asiaan perehtynyt ystävä tai alan ammattilainen, Palssa toteaa.

Pussikuurille vai ei?

Välillä jo unohdetut VLC- tai ENE-dieetit tekevät paluuta. Niitä suositellaan myös terveydenhuollossa. Niukka, alle 800 kalorin päivittäinen energiansaanti on vauhdikas tapa pudottaa ensimmäisiä

kiloja. Toisaalta näin tiukka aloitus voi olla joillekin liikaa, eikä syömistä kuurin jälkeen saadakaan hallintaan.

– Pussikuurit eivät opeta uusiin ruokailutottumuksiin, vaan todellinen muutos alkaa vasta kuurien jälkeen. Jos laihduttamisen haluaa aloittaa erittäin niukkaenergisellä jaksolla, on entistä tärkeämpää, että kuurin jälkeen saa apua ruokavaliomuutoksen tekemisessä.

Anette Palssa suosittelee ennemmin normaalilla ruoalla toteutettavaa niukkaenergistä jaksoa kuin valmiiden ENED-valmisteiden käyttämistä.

– Kun syö tavallista ruokaa aluksi hyvin vähäenergisesti, on helpompaa jatkaa pysyvien muutosten tekemiseen. Ja jos määriteltyjen päiväannosten jälkeen on vielä nälkä, proteiinia voi syödä lisääkin, eikä painon lasku siitä juuri hidastu, Palssa toteaa.

Tee näin, jos haluat aloittaa vauhdilla (energiaa alle 800 kcal päivässä)

Tätä dieettiä voi noudattaa enintään kaksi viikkoa ilman lääkärin tai ravitsemusterapeutin ohjausta. Jos on säännöllisellä lääkityksellä, tulee aina keskustella lääkärin kanssa ennen niukkaenergisen dieetin aloittamista.

Päivän ruoat

  • Kasviksia 500–800 grammaa, josta hyvin tärkkelyspitoisia. kuten juureksia, enintään 300 grammaa. Ei perunaa, bataattia tai maissia.
  • Proteiinia kaksi 100 gramman annosta vähärasvaista lihaa tai kalaa, kaksi desiä rasvatonta raejuustoa ja yksi desilitra rasvatonta rahkaa.
  • Rasvaa 30 grammaa, esimerkiksi kaksi ruokalusikallista oliivi- tai rypsiöljyä.
  • Marjoja 1–2 desiä. Ei hedelmiä viljaa vain yksi näkkileipä tai pieni annos puuroa. Ei muita viljatuotteita tai sokeria.
  • Monivitamiinivalmiste
  • Nestettä 2–3 litraa vettä, kivennäisvettä, teetä, yrttijuomia ja sokeroimattomia juomia. Kahvia 1–2 kupillista päivässä.