Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Älä tuhlaa kaikkea lempeyttä ystäviin, vaan säästä siivu itsellesikin. Myötätunto tekee terveeksi ja onnelliseksi – tutkitusti.

Kuvittele, että hyvä ystäväsi soittaa ja kertoo saaneensa potkut. Miten reagoit? Tarjoatko olkapäätä ja lohdutat, että kaikki järjestyy? Vai alatko sättiä häntä saamattomuudesta ja analysoida, mitä tämän olisi pitänyt tehdä toisin?

Tuskin edes harkitset jälkimmäistä. Totta kai ystävää tuetaan. Kriisit kuuluvat elämään, syyllisten etsiminen on turhaa.

Kuvittele sitten itsesi potkut saaneen paikalle. Alkavatko haukut yhtäkkiä tuntua oikeutetuilta? Ehkä jopa ajattelet, että ansaitsit kohtalosi.

Mielenterveysseuran psykiatri Outi Ruishalmeelle ilmiö on tuttu: ystävää käsitellään silkkihansikkain, mutta omalla kohdalla rumia nimiä ei säästellä. Pahimmillaan julmuus on iskostunut syvälle selkärankaan.

– Saattaa olla, että toinen puoli mielestä pyörittää kaiken aikaa hyvin epäystävällisiä ajatuksia: olenpa tosi huono, miksen suoriudu paremmin. Ajatukset ovat voineet muuttua niin automaattisiksi, ettei niitä edes huomaa, Ruishalme sanoo.

Ankara ei pääse kuin koira veräjästä. Itseruoskinta uuvuttaa ja keho käpertyy stressitilaan.

Mielekkään elämän rakentaminen on hankalaa, jos omissa nahoissa ei ole mukava olla.

Myötätunnolla tarkoitetaan yleensä kykyä asettua toisen asemaan, antaa anteeksi ja armahtaa. Tutkitusti onnellisimpia ovat ne, jotka osaavat suhtautua samalla lempeydellä myös itseensä. Myötätuntoiset selviävät kriiseistä ehjempinä ja uskaltavat päästää irti kivuliaasta menneisyydestä.

– Oman itsen kanssa on elettävä, joten ennemmin tai myöhemmin on hyvä opetella olemaan armollinen myös itselleen. Harjoittelemalla siitä tulee vähä vähältä helpompaa.

Löydä ankaruuden alkujuuret

Työpaikkakiusaaminen, alistava parisuhde, yksinäisyys. Rankat kokemukset koettelevat itsetuntoa ja sorvaavat monesta armottoman. Toisinaan julmuus itseä kohtaan kumpuaa jo kaukaa lapsuudesta, hylkäämisistä ja vaille jäämisistä.

– Kun kokemukset kasaantuvat mieleen vuosien mittaan, samalla vakiintuu käsitys siitä, millainen minun pitäisi olla, Ruishalme kertoo.

Mitä kauempaa ajatusmallit ovat peräisin, sitä todennäköisemmin niiden purkaminen vaatii ammattiapua.

Jos omat vanhemmat ovat antaneet kriittisyyden mallin, siitä voi olla työlästä pyristellä myöhemmin irti.

– Ankaruus on myös monien mielenterveyshäiriöiden taustalla. Esimerkiksi syömishäiriöpotilas, joka vain laihduttaa ja laihduttaa eikä mikään riitä, piiskaa itseään jatkuvasti.

Lempeyden opettelu alkaa siitä, että uskaltautuu ankaruuden juurille. Mikä menneisyydessäni on sellaista, joka satuttaa vieläkin?

Vanhasta irti päästäminen ei käy hetkessä, mutta vaiva kannattaa. Ruishalme muistuttaa, että myötätunto auttaa pitämään myös kehon terveenä.

— Eräässä tutkimuksessa vanhukset, jotka suhtautuivat lempeästi kipuihinsa ja vaivoihinsa, pysyivät toimintakykyisempinä pidempään kuin ankarammat ikätoverinsa.

Sisäinen puhe syyniin

Miksen taaskaan harkinnut tarkemmin? Typerä minä! Sitten seis! Mitä pidemmäksi ajaksi moittiviin ajatuksiin jää vellomaan, sitä enemmän kierroksia ne saavat.

–Olemme aika tehokkaasti ajatustemme ja tunteidemme vietävissä. Tiedostaminen auttaa kipuamaan

syyttelyn yläpuolelle. Jokainen kerta, kun yllätät itsesi piiskaamasta itseäsi, vie eteenpäin. Tarkoitus ei ole torpata ilkeilyä väkivalloin, sillä se on kuin sammuttaisi nuotiota bensalla. Toimivampi lääke ankaruuteen on lempeä läsnäolo. Jotta haitallisista ajatuksista voi päästä pois, ne pitää ensin hyväksyä.

Ruishalme neuvoo kuuntelemaan sisäistä kommenttiraitaa eri tilanteissa, uteliaasti. Puhuuko sisälläni kriittinen perfektionisti vai lohduton lannistaja? Kiusaavatko ajatukset eniten seurassa, yksin, väsyneenä?

–Myötätuntoa on tutkittu vasta vähän, mutta tulokset ovat selkeitä. Myönteistä ajattelua on mahdollista harjoitella, ja se muuttaa hiljalleen aivojen rakennetta, Ruishalme toteaa.

Buddhalaismunkit ovat tienneet saman jo tuhansia vuosia. He eivät harjoittele ainoastaan kärsimyksen sietämistä vaan treenaavat aktiivisesti lempeää ajattelua: hyväksyn ja rakastan itseäni ja lähimmäisiäni juuri tällaisena.

Tutkimuksissa on havaittu, että munkkien aivot poikkeavat reippaasti valtaväestöstä. Ne aivoalueet, jotka vastaavat myötätunnosta ja onnellisuudesta, ovat suurentuneet, ja pelkokeskus on kutistunut.

Kohti onnellista elämää

Jos julmuus kerran väsyttää ja satuttaa, miksi mieli pitää siitä niin tiukasti kiinni? Selitys löytyy tuntemattoman pelosta. Itsesyyttely tuo valheellista hallinnan tunnetta. Satutan itseäni, niin kukaan muu ei ehdi ensin. Jos annan itselleni löysää, en saa mitään aikaiseksi!

Todellisuudessa myötätunto ei torppaa elämänhallintaa vaan parantaa sitä. Jos esimerkiksi itselleen ankara laihduttaja sortuu ahmimaan, hän on altis ajattelemaan, että koko peli on jo menetetty. Lempeämpi kanssasisar uskoo onnistumiseensa – ja aloittaa huomenna alusta.

Armollisuus ei tarkoita itsesäälissä vellomista eikä toisaalta sitä, että lakaisee virheet maton alle. Päinvastoin armeliaan mielessä pieni moka ei kasva suhteettoman suureksi, joten hän on halukkaampi tunnustamaan erheensä ja korjaamaan tilanteen.

Tällainen asenne vie kohti onnellista, omannäköistä elämää.

– Myötätunnossa keskeistä on sen ymmärtäminen, että epäonnistumiset ovat erottamaton osa elämää. Kun alkaa nähdä itsensä osana ihmiskuntaa, myös omat ongelmat suhteellistuvat, Outi Ruishalme sanoo. ■

Tee myös testi: Olenko ilkeä itselleni? ja jaa tuloksesi!

Asiantuntija: Outi Ruishalme, psykiatri, SOSkriisikeskuksen johtaja, Suomen Mielenterveysseura.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.