Katja Ståhl oppi terapiassa lempeyttä itseä kohtaan. Käsittelemättömät asiat olivat ponnahtaneet pintaan yllättäen. -Masennuin, kun siihen oli varaa. Ajattelin, että onpa mielenkiintoista, näinkö tämä menee, Ståhl kertoo.

Toimittaja Katja Ståhl, 47, on harrastanut ratsastusta koko elämänsä ja tippunut lukemattomia kertoja hevosen selästä.

- Tärähdykset ovat lujittaneet luustoni vahvaksi. Olen fysiikaltani muutenkin sitkeä. Henkisellä puolella olenkin sitten heiveröinen, Ståhl sanoo.

Toisinaan hän on vain pakottanut itsensä selviämään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ainoa lapsi osasi olla yksin

Lapsuudenperheensä ainoana lapsena Katja oli paljon yksin kotona. Äitini oli lento-emäntä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

- Kavereita on ollut aina, mutta muuten on pitänyt aika lailla selvitä itse. Olen seurustellutkin tosi vähän, paitsi lasteni isän kanssa. Muuten tyypit ovat olleet sellaisia, että olisin yhtä hyvin voinut olla yksin. Ståhl sanoo.

Käsittelemättömät asiat ponnahtavat tunnetusti pintaan jossain vaiheessa, monesti silloin, kun elämä tasaantuu ja tuntuu turvalliselta.

- Itsekin masennuin, kun siihen oli varaa.

Pahin vaihe oli 1990-luvun lopulla. Ståhl oli 28-vuotias ja hänen juontamansa Hurja joukko -televisiosarja oli kovassa nosteessa.

- Työskentelin levy-yhtiössä, jolla silläkin meni todella hyvin. Lisäksi olin umpirakastunut. Näytti, että minulla meni helvetin hyvin. Silloin jysähti masennus. Ajattelin, että onpa mielenkiintoista, näinkö tämä menee.

Masennustaan ei ehkä huomaa

Ståhl arvelee, että ehkä hän oli ollut masentunut joskus ennenkin. Ei vain tiennyt silloin, mitä se oli.

- Kävin useamman vuoden terapiassa. Terapeuttini sanoi, että synnyttäminen auttaa melkein kaikkeen. Sainkin kaksi lasta: Topin vuonna 1999 ja Vilman 2002. Se kyllä auttoi, sanoo Ståhl.

- Pienen lapsen kanssa keskittyy johonkin oikeasti merkitykselliseen eikä vain itseensä. Lasten hoitaminen on hyvän tekemistä toisille. Siitä saa itsekin hyvää mieltä.

Välillä hän kävi psykiatrilla tsekkauttamassa tilanteensa. Psykiatri kertoi, että tutkimusten mukaan ulkona kävely auttaa masennukseen. Aloin myös syödä E-EPA-rasvahappoa.

Irti murehtimisesta

Terapian myötä Ståhl oppi paljon itsestään.

- Mietin, miten olin edes pysynyt hengissä niin pitkään niin tyhmänä. Lapsuudessani oli kaikenlaista hässäkkää: vanhempien avioero, alkoholismia ja jatkuvaa muuttamista. Olihan se raskasta. Vaikka ei niistä tilanteista silloin ymmärtänyt muuta kuin sen, että piti vain selviytyä.

Ståhl ajattelee, että itsensä tuntevat yleensä parhaiten ne, jotka ovat joutuneet käymään jotenkin pohjalla.

- Ei sitä voi kenellekään suositella, mutta hyvä, että itselleni kävi niin. Nyt olen lempeä itseäni ja elämää kohtaan. Tajuan, että näillä mennään, mitä on annettu, Ståhl sanoo.

Lue koko juttu: Hyvä terveys 12/2016

Sisältö jatkuu mainoksen alla