Katja Ståhl oppi terapiassa lempeyttä itseä kohtaan. Käsittelemättömät asiat olivat ponnahtaneet pintaan yllättäen. -Masennuin, kun siihen oli varaa. Ajattelin, että onpa mielenkiintoista, näinkö tämä menee, Ståhl kertoo.

Toimittaja Katja Ståhl, 47, on harrastanut ratsastusta koko elämänsä ja tippunut lukemattomia kertoja hevosen selästä.

- Tärähdykset ovat lujittaneet luustoni vahvaksi. Olen fysiikaltani muutenkin sitkeä. Henkisellä puolella olenkin sitten heiveröinen, Ståhl sanoo.

Toisinaan hän on vain pakottanut itsensä selviämään.

Ainoa lapsi osasi olla yksin

Lapsuudenperheensä ainoana lapsena Katja oli paljon yksin kotona. Äitini oli lento-emäntä.

- Kavereita on ollut aina, mutta muuten on pitänyt aika lailla selvitä itse. Olen seurustellutkin tosi vähän, paitsi lasteni isän kanssa. Muuten tyypit ovat olleet sellaisia, että olisin yhtä hyvin voinut olla yksin. Ståhl sanoo.

Käsittelemättömät asiat ponnahtavat tunnetusti pintaan jossain vaiheessa, monesti silloin, kun elämä tasaantuu ja tuntuu turvalliselta.

- Itsekin masennuin, kun siihen oli varaa.

Pahin vaihe oli 1990-luvun lopulla. Ståhl oli 28-vuotias ja hänen juontamansa Hurja joukko -televisiosarja oli kovassa nosteessa.

- Työskentelin levy-yhtiössä, jolla silläkin meni todella hyvin. Lisäksi olin umpirakastunut. Näytti, että minulla meni helvetin hyvin. Silloin jysähti masennus. Ajattelin, että onpa mielenkiintoista, näinkö tämä menee.

Masennustaan ei ehkä huomaa

Ståhl arvelee, että ehkä hän oli ollut masentunut joskus ennenkin. Ei vain tiennyt silloin, mitä se oli.

- Kävin useamman vuoden terapiassa. Terapeuttini sanoi, että synnyttäminen auttaa melkein kaikkeen. Sainkin kaksi lasta: Topin vuonna 1999 ja Vilman 2002. Se kyllä auttoi, sanoo Ståhl.

- Pienen lapsen kanssa keskittyy johonkin oikeasti merkitykselliseen eikä vain itseensä. Lasten hoitaminen on hyvän tekemistä toisille. Siitä saa itsekin hyvää mieltä.

Välillä hän kävi psykiatrilla tsekkauttamassa tilanteensa. Psykiatri kertoi, että tutkimusten mukaan ulkona kävely auttaa masennukseen. Aloin myös syödä E-EPA-rasvahappoa.

Irti murehtimisesta

Terapian myötä Ståhl oppi paljon itsestään.

- Mietin, miten olin edes pysynyt hengissä niin pitkään niin tyhmänä. Lapsuudessani oli kaikenlaista hässäkkää: vanhempien avioero, alkoholismia ja jatkuvaa muuttamista. Olihan se raskasta. Vaikka ei niistä tilanteista silloin ymmärtänyt muuta kuin sen, että piti vain selviytyä.

Ståhl ajattelee, että itsensä tuntevat yleensä parhaiten ne, jotka ovat joutuneet käymään jotenkin pohjalla.

- Ei sitä voi kenellekään suositella, mutta hyvä, että itselleni kävi niin. Nyt olen lempeä itseäni ja elämää kohtaan. Tajuan, että näillä mennään, mitä on annettu, Ståhl sanoo.

Lue koko juttu: Hyvä terveys 12/2016

erityisherkkä, pikapalveri, avokonttori

Erityisherkkä tarvitsee tilaa latautua ja pohdiskella. Onko se syy, jos et viihdy kiireisessä avokonttorissa?

Moderni työelämä muovaa monesta kaappiherkän, eikä ihme. Pikapalaverit ja avokonttorit suosivat säpäkkyyttä, rohkeutta ja esiintymistaitoja. Aamupalaveri voi olla herkän vinkkelistä huutokilpailu, jossa omia ajatuksia ei ehdi kypsytellä rauhassa.

Erityisherkkä tarvitsee sekä töissä että vapaalla tilaa latautua ja pohdiskella. Pienetkin muutokset työpaikalla auttavat. Palaverin voi aloittaa parikeskustelulla tai kirjallisella ideoinnilla, jolloin kaikkien on helpompi päästä mukaan.

Koko työyhteisö hyötyy, kun myös rauhassa kypsyvät ideat valjastetaan käyttöön.

Psykiatri Juhani Mattilan mukaan herkkä aistii vahvasti työpaikan kireän ilmapiirin. Kynnys ongelmista puhumiseen voi kuitenkin olla valtava. Moni pelkää syntipukin leimaa, jos nostaa ongelmat pöydälle yksin. Toisaalta vetäytyminen vain pahentaa tilannetta.

– Ihanteellista on, jos herkkä löytää tueksi jonkun, jonka kanssa voi puhua pettymyksen, ahdistuksen ja pelon tunteista, Mattila vinkkaa.

Et voi olla välittämättä

Jatkuva paha olo on merkki ongelmasta, jota ei koskaan pitäisi kuitata diivailuksi. Koviin arvoihin ei myöskään pitäisi yrittää joustaa väkisin.

–Herkälle on turha neuvoa, että älä välitä. Hän ei voi olla välittämättä, Mattila sanoo.

Herkän vilkas mielikuvitus on lahjakas luomaan uhkakuvia. Jos suun avaaminen hirvittää, ajatusten kriittinen tarkastelu voi auttaa. Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos kerron rehellisesti tunteistani? Kuinka todennäköistä on, että minulle nauretaan tai saan potkut?

Empatiakykyään voi hyödyntää tekemällä pelosta peilikuvan. Miten itse reagoisin, kun joku tulisi avoimesti puhumaan herkkyydestään? Tai jopa: miksi edes välittäisin sellaisen työyhteisön mielipiteestä, jossa minulla ei ole tilaa olla omana itsenäni?

Treenaa itsetuntemusta

Kiireetön liukuhihnatyö, jossa aivot saisi naksauttaa lepovaihteelle, voi tuntua herkästä houkuttelevalta. Mutta jos työ ei tyydytä henkisesti, saattaa stressaantua kahta pahemmin. Herkkyys on hyvä tiedostaa tärkeissä valinnoissa, mutta ei puolisoakaan valita yhden piirteen perusteella.

–Herkkyys on valtavan laaja alue ja se ilmenee jokaisessa eri tavalla. Liika yleistäminen ei kannata, Juhani Mattila sanoo.

Herkkä voi hyvin olla pörssimeklari tai puhelinmyyjä. Työyhteisökin toimii parhaiten, kun siihen kuuluu erilaisia persoonallisuustyyppejä. Usein herkkä on tehokas, tunnollinen ja hyvä tiimityöntekijä.

– Tärkeintä on itsetuntemuksen lisääminen. Mille olen herkkä ja missä se ilmenee? Vapaalla, töissä, parisuhteessa? Mattila sanoo.

Erityisherkkä, joka pitää huolta jaksamisestaan, pärjää kovassakin kilpailukulttuurissa. Ylikuormittumista voi ehkäistä vetäytymällä säännöllisesti omaan rauhaan: luonnon hiljaisuuteen, kirjallisuuden ääreen, meditoimaan.

 

Näistä tunnistat erityisherkän

  • rikas tunne-elämä. Kokee sekä myötä- että vastoinkäymiset vahvasti.
  • myötäelää muiden tunteet, usein koko kehollaan.
  • huomaa pienetkin yksityiskohdat: hankaavan sauman, kireän äänensävyn, näläntunteen. Ei usein pysty keskittymään muuhun, kun ärsyke vie huomion.
  • ahdistuu helposti suurista väkijoukoista, melusta, pistävistä hajuista tai muista voimakkaista ärsykkeistä.
  • puntaroi riskejä ja harkitsee sanomisiaan tarkkaan.
  • nauttii ja herkistyy elämyksistä: taiteesta, luonnosta, pohdiskelevista keskusteluista.navat ovat auki ja kykenee kokemaan syvästi, Mattila huomauttaa.

Asiantuntija: psykiatri ja psykoanalyytikko Juhani Mattila.

Kirjailija Kati Tervon uusin kirja sai innoituksen oman suvun vaietusta salaisuudesta.

"Neljäs kirjani Iltalaulaja (Otava 2017) kertoo taiteilija Ellen Thesleffistä ja maalaistyttö Taimista, joka haluaisi myös osata taiteilla, mutta taustansa vuoksi ei voi.

Löysin romaanin aiheen peratessani tätini kuolinpesää. Tätini ihaili Thesleffiä ja olisi tahtonut taiteilijaksi, mutta perhe vaati häntä opiskelemaan kunnon ammatin. Täti sairastui skitsofreniaan alle kolmikymppisenä.

Psyykkinen sairaus oli tabu. Sitä hävettiin perheessäni. En vielä 11-vuotiaanakaan tiennyt, että mummulassa seinänvieruksia pitkin hiljaa kulkeva ihminen on tätini. Hän oli laitoshoidossa lukuisia kertoja, mutta välillä oli myös parempia jaksoja. Minulla on tädistä myös valoisia muistoja, kun syömme yhdessä ja nauramme.

Harrastin itsekin kuvataiteita nuorena, kunnes isä sanoi, että nyt on taiteilut taiteiltu. Oli mentävä töihin. Katkera en ole, sillä työelämän opit ovat olleet hyväksi ja opettaneet vastuunottoa elämästä.

Nykyään minulla on työhuone kirjailijatalo Villa Kivessä. On mahtavaa, kun on paikka, minne voi mennä ja vetää oven kiinni. Ennen kirjoitin kotona, missä mieheni työskentelee ja poikani soittaa sähkökitaraa.

Näin on parempi, sillä kestän hälinää huonosti. En juurikaan katso telkkaria, sillä korvani väsyvät tv:n ääniin ja maailman melskeisiin. Jari hemmottelee minua kotona niin, että jalkapalloa katsoessaan hän laittaa kuulokkeet korville, jotta minun ei tarvitse kuunnella urheiluselostuksia.”

Lue lisää Kati Tervon terveystunnustuksia Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit luke lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.

tämänkin kokenut

Kati Tervo: ”Perheen psyykkinen sairaus oli tabu”

Kyllä se on todella outoa, miksi psyyken ongelmat ovat hävettäviä edelleen. Asenne lähtee ihan hoitotasolta, kun mielenterveystoimistoon voidaan ohjata "piiloreittiä" , kun se saisi olla samoissa tiloissa, kuin muukin terveyden/sairaudenhoito. Päästä lähtee niin paljon tärkeää jokapäiväiseen elämään, että olisi kunnia hoitaa mieltä ja koppaa iloisesti ja julkisesti, se on kaikkien etu ja hyöty.
Lue kommentti