Vuosi sitten Kimmo Oksaselle tehtiin kolmastoista ihonsiirto-operaatio. –Ilman korjausleikkauksia en olisi enää täällä. Olisin hiipunut veks, sanoo toimittaja ja kirjailija Oksanen. Muodonmuutoksessa olisi terapeutista voinut olla apua.

Kahdeksan vuotta sitten toimittaja Kimmo Oksasen toista silmää alkoi kutittaa. Kutina eteni nopeasti herpesviruksen ja bakteerin aiheuttamaksi harvinaislaatuiseksi tulehdukseksi, joka jauhoi syvältä kasvojen ja päälaen kudoksia. Lopulta iho konkreettisesti kuoriutui pois.

Jäljet iholla vastasivat neljännen asteen palovammoja, ja lääkäri varoitteli, että arpien kasvu lakkaisi ehkä vasta vuosien päästä. Silmäklinikan kirurgilta tuli tyly tuomio: ei kannata tehdä vielä mitään. Ehkä neljän viiden vuoden kuluttua, kun arpeutuminen on rauhoittunut.

Se kuulosti Oksasesta kuolemantuomiolta, mutta hän ei päästänyt ääntäkään.

Sama hiljaisuus kuin nuorena, kun hän näytteli kavereille, ettei välittänyt allergioistaan, ihottumistaan ja kutinoistaan. Jo pikkupoikana hän oli tullut tutuksi sinnikkään taiveihottuman ja maitoruven kanssa. Tulehtunut iho saattoi punoittaa pahasti ja hilseillä pöllähdyksinä.

Nolotti, mutta viileä nuori mies ilmoitti olevansa kuin käärme. Kun nahka on luotu, alta paljastuu parempi ja kauniimpi.

Kolmetoista ihonsiirtoleikkausta

Kuinka hän voisi näyttäytyä ihmisten parissa, ylipäätään liikkua yhtään missään muualla kuin jossakin sirkuksessa tai kummitusjunassa zombiena? Ehkä kirurgi kuitenkin näki Oksasen järkytyksen. Hän antoi lähetteen plastiikkakirurgille, joka totesi, että leikkaukset aloitetaan heti. Leikataanhan onnettomuuksien uhrejakin.

Viime toukokuussa Oksaselle tehtiin kolmastoista ihonsiirto-operaatio. Tällä kertaa kokeiltiin aivan uudenlaista toimenpidettä. Reidestä höylättiin ihoa, jota muokattiin ensin nestemäiseen muotoon ja ruiskutettiin sitten paikoilleen. Solujen on tarkoitus kasvattaa ihoa vaaleanpunaisiksi arpeutuneisiin kohtiin.

Aiemmin silmiin on rakennettu uudet luomet, rakennettu korvannipukat, säädetty suupieliä... Oksanen laskee olleensa hoidettavana 27 eri sairaalassa tai klinikalla.

–Ilman korjausleikkauksia en olisi enää täällä. Olisin hiipunut veks, olemattomiin.

Masennus voi tulla myöhemmin

Kun Oksanen ensimmäisen kerran pääsi pois sairaalasta, hän ei vielä ymmärtänyt, kuinka lähellä kuolema oli ollut. Se selvisi, kun opiaattien, kipulääkkeiden ja mielialalääkkeiden vaikutus loppui. Meilahdessa oli aiemmin hoidettu yhtä vastaavanlaista potilasta, joka oli menehtynyt.

Lääkkeiden vielä virratessa aivoverenkierrossa hänelle oli tarjottu mahdollisuus tavata psykiatria. Ajatus oli kaunis – potilas voisi tarvita henkistä tukea toipuakseen – mutta ajoitus väärä. Oksanen oli vain todennut psykiatrille, että kaikki on hyvin! Hän tunsi olevansa voittaja, perhonen, joka lensi tulen läpi.

–Muistan omahoitajan sanat, kun tein lähtöä sairaalasta. Hän totesi, että traumaattinen kokemus voi myöhemmin aiheuttaa masennusta. Otin kuitenkin vielä kotiuduttani päivittäin 39 tablettia enkä nähnyt todellisuutta.

Masennuksen tulemista oli odoteltu, mutta varmoja merkkejä ei ollut saatu, viitteitä kylläkin.

Olisi ollut aihetta tavata terapeuttia

–Siinä vitsi onkin, ei omaa masennustaan huomaa. Eivätkä kaveritkaan ehkä huomaa kuin masennuksen seuraukset, sen, että toinen käyttäytyy jotenkin eri tavalla. Olisi ollut aihetta käydä tapaamassa terapeuttia, sanoo Oksanen.

Hän havahtui asiaan, kun kaveri kysyi vuosia infektioepisodin jälkeen, onko mieleen tullut hakea ammattiapua henkiseen paranemiseen.

–Vastasin puoliksi ylpeänä, että ei ole. Olin kaikin voimin keskittynyt biologiseen ja fysiologiseen paranemiseen ja unohtanut kokonaan käyttäytymistieteet. Nekin voisivat edistää toipumista.

–Olin myös niin tyhmä, että omaa ylpeyttäni halusin selviytyä yksin, vaikka eihän elämässä selviydy mistään yksin, Oksanen sanoo.

Tilaajana voit lukea lisää Kimmo Oksasen selviytymisestä digilehdet.fi

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.