Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Sanotaan että kuka vain pystyy mihin vain, jos tarpeeksi haluaa. Se ei pidä paikkaansa. Myös epäonnistumisen pelko voi estää tekemästä lähellekään sitä, mihin oikeasti pystyisi. Mikä avuksi?

Kukaan ei onnistu aina. Epäonnistuminen voi jättää syvät jäljet – etenkin, jos se tapahtuu kovasta yrittämisestä huolimatta, tai kun se on erityisen nöyryyttävää. Silloin pohjimmiltaan suojelevasta ja luonnollisesta asiasta voi tulla este elämästä nauttimiselle.

Terve epäonnistumisen pelko on luonnollista. Epäilyttävässä tilanteessa, vieraassa paikassa tai vaikka rotkon reunalla on syytäkin tuntea pelkoa. Pelko saa olemaan varovainen, ja se on meille suojaksi. Syvään veteen ei kannata mennä, jos ei osaa uida. Kaikkia sieniä ei kannata syödä.

– Samalla tavalla ei kannata mennä valmistautumatta pitämään puhetta 1000-päiselle kuulijajoukolle tai tärkeään tenttiin lukematta. Silloin on tuomittu epäonnistumaan. Se, ettei kuvittele itsestään liikoja, on hyvän ihmistuntemuksen ja terveen psyyken tunnusmerkki, erikoispsykologi Tuomo Tikkanen kertoo.

Omien rajoitusten tuntemisen ohella tulisi tarvittaessa uskaltaa olla myös rohkea. Rohkeuden aste on kaikilla erilainen. Sekin on yksilöllistä, missä uskaltaa olla rohkea. Fyysisesti kömpelön on järkevää varoa huimapäisyyttä fyysisissä suorituksissa. Jos hän on kuitenkin sanavalmis ja tilannetajuinen, sama henkilö saattaa olla hyvinkin rohkea sosiaalisissa tilanteissa.

Sitä saa mitä tilaa

Varmin tapa epäonnistua urheilussa, opinnoissa, ihmissuhteissa ja esiintymisissä on ajatella epäonnistuvansa.

– Ennakoivat tuntemukset ovat usein itsensä toteuttavia ennusteita. Sen on tutkittu ja havaittu pitävän paikkansa monissa asioissa, Tikkanen kertoo.

Urheilupsykologiassa käytetään valmennusmenetelmää, jossa tuleva suoritus käydään mielessä onnistuneesti läpi. Onnistumisen kuvitteleminen johtaa usein nappisuoritukseen tosielämässäkin. Ainakin tulos on parempi, kuin jos mielikuvaharjoittelu olisi päättynyt mahalaskuun.

– Jos urheilija ennalta pohtii, että minä epäonnistun ja joudun häpeään, kaikki nauravat minulle ja lehdet kirjoittavat ikävästi, kyllä siinä sitten käykin huonosti. Urheilija ei voi alkaa pelätä epäonnistumista.

Huonon tuloksen pelkääminen aiheuttaa heikomman suorituksen. Toisaalta itseluottamus siivittää parhaaseen mahdolliseen tulokseen, se on tutkittu tosiasia. Sama pätee ihmissuhteisiin: niistä, jotka uskovat olevansa rakastettuja, pidetään enemmän. Jokaisen oma asenne vaikuttaa merkittävästi toimintaan ja sen myötä lopputulokseen.

– Jos uusi työntekijä uskoo, että hänet otetaan työyhteisössä hyvin vastaan, hän todennäköisesti

toimiikin sen mukaisesti. Jos kättelee kaikki, jutustelee kahvitunnilla ja luottaa siihen, että kelpaa, ajatus toimii itseään toteuttavana ennusteena. Jos ei ensimmäisestä päivästä lähtien ota katsekontaktia tai sano

mitään, marginalisoituminen alkaa saman tien, Tikkanen kuvailee.

Ei mitään hävettävää

Mokaamisen pelko on siis hyvää tarkoitusta palveleva mielen mekanismi, johon vaikuttaa niin persoonallisuus, kokemukset kuin oma asennekin. Jos pelko alkaa tuntua ylivoimaiselta, sitä pitäisi tietoisesti työstää, eikä vain jäädä pelon vangiksi.

–Monia helpottaa tieto siitä, että epäonnistuminen on normaalia, eikä sitä tarvitse hävetä. Tahto ei oikeasti vie läpi harmaan kiven, vaan ihmiset pystyvät siihen, mikä heidän omien realiteettiensa puitteissa on mahdollista. Tämä koskee ihan kaikkia, Tikkanen painottaa.

Älykkyyttä mittaavat tehtävätkin on suunniteltu niin, että jokainen epäonnistuu jossakin vaiheessa. Toiminta siinä vaiheessa, kun huomaa, että ei enää pystykään ratkaisemaan seuraavaa tehtävää, kertoo paljon itsetunnosta.

– Kun testi muuttuu liian vaikeaksi, hyvällä itseluottamuksella varustettu toteaa tyynesti, että hän ei enää osaa. Eikä se hävetä yhtään.

Kaikille tulee raja vastaan jossakin vaiheessa. Epäonnistumisia ei kannata myöskään ottaa turhan henkilökohtaisesti. Joskus vaikkapa työn saaminen tai opiskelemaan pääsemisen haaste on alun alkaen ylivoimainen.

Tikkanen ottaa tästä esimerkiksi sen, että viime keväänä korkeakouluihin pyrki kymmeniä tuhansia opiskelijoita, joista vain kolmasosa sai opiskelupaikan. Psykologiaa opiskelemaan haki tuhansia, joista vain viisi prosenttia hyväksyttiin.

– Valituksi tuleminen tai tulematta jääminen ei ole henkilökohtaista. Se on realiteetti. Ei siitä pidä lannistua vaan yrittää sopivassa tilaisuudessa uudelleen.

Kerro toiveesi läheisille

Hyvien ihmissuhteiden saamisessa voi auttaa sen tarkistaminen, minkä itse mieltää hyväksi ihmissuhteeksi. Joku voi kokea jatkuvaa tyytymättömyyttä, mutta ei uskalla sanoa, mitä oikeasti ajattelee tai toivoo toiselta, koska pelkää suhteen kariutuvan.

Terveessä ystävyys- tai parisuhteessa molempien tulisi kuitenkin olla kiinnostunut toisen toiveista ja ajatuksista. Se, ettei avaisikaan suutaan, voisi johtaa kaikkein pelottavimpaan epäonnistumiseen.

Kun luottamus itseen kasvaa hyvien kokemusten myötä, rohkeuskin lisääntyy ja voi tarttua suurempiin haasteisiin.

Kaikesta huolimatta voi käydä niin, että itsetunto romahtaa: Se voi seurata niin työpaikan tai rakkaussuhteen menettämisestä kuin riippuvuuteen repsahtamisesta.

–Silloin ei kannata jäädä kelailemaan yksin, vaan keskustella ystävän tai ammattilaisen kanssa. Jonkun tukea tarvitaan, että saa taas oikeat mittasuhteet asioille ja pystyy jatkamaan eteenpäin, Tuomo Tikkanen kehottaa.

Turhien pelkoja karsimisessa auttaa sen tiedostaminen, että epäonnistuminen ihmissuhteissa ei aina johdu itsestä.

– Ihmissuhteissa on harvoin kyse elämästä ja kuolemasta. Viiden metrin rotkon yli hyppääminen olisi hengenvaarallista. Odotuksistaan kertominen läheiselle ihmiselle ei ole samalla tavalla vaarallista, joten ei sitä pitäisi samalla tavalla varoakaan, Tuomo Tikkanen muistuttaa.

Harva toipuu yksin

Jos läheisten kanssa keskustelusta ei tunnu olevan riittävää apua, Tikkanen suosittelee kokeilemaan hyvän psykologin antamaa psykoterapiaa. Terapiassa voi selvittää, miten alisuorittamisen pelko ilmenee, sen historiaa ja syitä pelon taustalla. Eikä se välttämättä vie paljoa aikaa tai rahaa.

– Terapian tavoitteena on vähentää tarpeetonta pelkoa. Joskus muutama kerta voi riittää, jos tilanne laukeaa sillä, että saa työkalut pelon käsittelylle. Eroon ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat vaativat yleensä enemmän aikaa. Kymmenellä kerrallakin tulee paljon prosessoitua asiaa ja saa eväät, joilla jatkaa eteenpäin.

Psykoterapiassa saa jaettua toisen kanssa oman harmituksensa. Monia helpottaa jo se, että asiantuntija vakuuttaa itselle vaikean tilanteen olevan yllättävän tavallinen. Yhdessä voi myös pohtia miten olisi järkevää toimia jatkossa, jottei samanlaista notkahdusta pääsisi tapahtumaan.

Epäonnistumisen pelon voi voittaa ja opetella yrittämään täysillä uudelleen. Turhien pelkojen karsimisessa auttaa sen tiedostaminen, että kaikki ei vain välttämättä onnistu ja että epäonnistuminen vaikkapa ihmissuhteissa ei aina johdu itsestä.

– Riittää, että yrittää parhaansa eikä pakene tilanteista, joissa on myös riskinsä. Siihen voi tarvita vähän sparrausta ja särmää itseltä. Mutta jos ei yritä, ei saa hyviä kokemuksiakaan, Tuomo Tikkanen summaa.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.