Uutta ei opi ja muistikin pätkii. Muutoksesta ahdistuminen on normaalia, ja muutkin tuntevat samoin. Mutta kuinka voimia vaativat muutokset jaksaa paremmin?

Jaaha – tämäkään sovellus ei toimi kuten ennen! Muista uusi salasana, täppää rasti eri valikkoon, klikkaa odottava päivitys, etsi uudet yhteystiedot. Ja juuri kun kaiken opit, se vaihtuu. Aargh! Voisiko jokin olla joskus yksinkertaista ja sujua rutiinilla?

Ei, se aika on ohi. Ei ihme, että ahdistaa. Tympii. Väsyttää. Uutta ei opi ja muistikin pätkii. Mieleen hiipii ajatus, että olen liian hidas. Tai kenties liian vanha? Ehkä olenkin vain tyhmä?

Muutoksesta ahdistuminen on täysin normaalia. Muutkin tuntevat samoin, vaikka eivät sitä sanoisikaan. Ihmiset reagoivat muutoksiin eri tavoin. Herkkävatsainen ripuloi, unihäiriöinen valvoo, lyhytpinnainen ärisee.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Muutos on aina mielelle stressi, sillä ihmistä ei ole luotu muutoksiin. Mieli rakastaa pysyvyyttä ja jatkuvuutta, koska se on turvallista. On helpompaa kulkea samaa reittiä töihin kuin eksyä uusilla teillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Piristää tai uuvuttaa

Mieli vastustaa muutoksia, koska ne vaativat enemmän henkisiä resursseja. Kyseessä ovat siis normaalit tunteet epänormaalissa tilassa. Tai no, ehkä on liian toiveikasta sanoa, että muutos olisi epänormaali tila. Sitä se ei nimittäin enää ole.

Aiemmin muutokset alkoivat ja päättyivät. Sen jälkeen tuli hetkeksi rauhallisempi aika. Tätä suvantovaihetta ei enää ole. Nykyään muutokset ovat päällä koko ajan.

Juuri siksi ihminen väsyy. Jatkuvasti on skarpattava, opeteltava uutta ja oltava ajan hermolla. Muisti on koko ajan koetuksella, kun uutta tietoa on hallittava. Tämä kaikki tapahtuu tietysti oman työn ohella ja kiireen keskellä.

Pieni muutos saattaa piristää, jos on tehnyt muuttumatonta työtä 20 vuotta. Mutta jos muutoksia on ollut koko ajan, ei tule muutosnälkää.

Muutosmätöstä ähky

Muutosmättö tarkoittaa sitä, että jatkuvasti on nielaistava yhä isompi kakku yhä pienemmällä porukalla.

Ihmisen vastaanottokyvyllä on rajat. Kukaan ei voi joustaa loputtomiin.

Joustohalua on helpompi löytää itsestään ja muista, kun kokee muutoksen mielekkääksi. Mutta mitä enemmän on vuosia takana työelämässä, sitä useammat muutosprosessit on nähnyt. Myös ne, jotka eivät sujuvoittaneet.

Muutokset ovat nykyään myös laajempia kuin ennen. Firmaa, jossa aikoinaan aloitit, ei enää ole. Se on myyty isommalle. Pääkonttori on siirtynyt toiseen maahan, yrityskulttuuri ja toimintakieli ovat vaihtuneet.

Esimies ei tunne sinua. Johto ratsaa raportteja, tutkii tilastoja ja tivaa tulosta. Keskellä turbulenssia juorut lisääntyvät ja luottamus horjuu. Jokainen vastaa vain omasta selviämisestään.

Yksittäisen työntekijän vointia tai elämäntilannetta ei voida ottaa huomioon. Äärimmillään kyse on selviytymiskamppailusta: pannaan kissanpojat veteen ja katsotaan, kuka pysyy pinnalla.

Ratkaisun avaimet ovat omassa mielessä

Kriisin keskellä voimat kannattaisi keskittää rakentavaan toimintaan, mutta mitä tekee mieli: pumppaa pintaan toinen toistaan pahempia pelkoja. Sinut irtisanotaan, koska olet niin hidas! Mieli toimii ikään kuin ahdistuksen vahvistinlaitteena. Mieli varautuu aina pahimpaan ja rakentaa omaa kauhuskenaarioitaan.

Yksin yöllä vatvoessa omat pelot tuntuvat todelta. Vanhat uskomukset omista rajoitteista nostavat päätään: Olet huono englannissa, joten et opi uutta ohjelmaa. Turha edes yrittää.

Nyt ollaan selviytymisen kannalta tärkeässä tienhaarassa: annanko vallan peloilleni vai ryhdynkö haastamaan niitä? Huolensa voi kirjoittaa paperille tai sanoittaa ystävälle. Omat pelkonsa kannattaa purkaa osiin ja miettiä niiden totuusarvoa.

Mielen tapa tehdä arvioita on epärealistinen. Mieli sanoo: "Jos siltä tuntuu, niin näin on."

Koska suurin ahdistuksen lähde ei usein olekaan muutos vaan mieli, ratkaisun avaimet ovat omassa mielessä. Kun asioita miettii yksin uupuneena, päätyy usein tuttuun tulkintaan: vika on minussa. Mutta sisäinen tulkinta on yleensä synkempi kuin faktat.

Itseltään voi myös kysyä, kuinka hyviä omat ajatukset ovat neuvonantajina. Kannustavatko ne selviämään? Jos eivät, keneltä voisin saada rakentavampia neuvoja? Murehtiminen ei vie tilannetta eteenpäin. Vaikka mieli sanoo, että olet hitain ja huonoin, tulosraportti saattaa näyttää ihan muuta.

Rajaa ja ratkaise ongelma

Tässä on muutosahdistuksen voittamisen ydin: Kestänkö hetken tunteitani ja ryhdyn ratkomaan ongelmaa. Luovutanko vai tsemppaanko? Ei tarvita lahjakkuutta vaan sinnikkyyttä.

Ennen ratkaisuyrityksiä ongelma pitää määritellä. Mikä ahdistaa minua eniten? Sekö, että en opi? Vai se, että asiat eivät tunnu enää olevan hallinnassani?

Jos muutoksia on ollut liikaa, sisäinen olotila muistuttaa paniikkia. Apua, mitä pitikään muistaa? Paniikin lähestyessä ihminen ajautuu ylikierroksille ja touhuaa liikaa. Hän hoitaa naapurienkin asiat, koska koettaa varmistaa kaiken.

Kun ongelma on nimetty, tutkitaan, mihin asioihin voi itse vaikuttaa. Mitä voin tehdä juuri nyt, mitä myöhemmin? Jos en itse voi vaikuttaa, kuka voi vaikuttaa tai auttaa tilanteessa?

Moni kokenut työntekijä esimerkiksi pelkää, ettei opi asioita riittävän nopeasti. Tai että on muita hitaampi ja toimii jarruna. Onko nyt kyseessä fakta vai vanha uskomus itsestä? Mikään tutkimus ei tue sitä, etteikö kokeneempi oppisi uusia asioita yhtä hyvin. Jokainen työssä käyvä ihminen oppii valtavasti joka viikko. Suurin este oppimiselle ovat omat pelot, sillä niistä tulee helposti itseään toteuttava ennuste.

Enemmän aikaa levolle

Mutta mitä tehdä, jos usko ongelmanratkaisuun on kadonnut? Jos mieli on musta, aivot sumussa ja ajattelukyky kateissa? Silloin on kiireesti sanottava stop ja vihellettävä peli poikki. Ärtymys ja kiukku ovat merkkejä siitä, että kaikkea on tullut liikaa. Aivot ovat ylikuormittuneet ja uupumuksen raja häämöttää. On otettava aikalisä. Jos esimerkiksi uni on ollut pitkään häiriintynyttä, apua saa työterveyshuollosta.

Joskus tarvitaan sairausloma tai kunnon keskustelu työpsykologin kanssa. Onneksi useimmille riittää pitkä viikonloppu, jossa on paljon palautumisaikaa. Yksityiselämää ei kannattaisi aikatauluttaa aivan tappiin, jotta aikaa jäisi myös levolle.

Muutostilanteissa pätee yksi sääntö ylitse muiden: mitä enemmän muutoksia, sitä enemmän tarvitaan aikaa rentoutumiselle ja levolle. Jaksamisen perusfakta on, että väsyneenä ei opi eikä uupuneena innostu. Palautuminen on muutoksien selättämisen ydin.

Vaali mieltä ja kroppaa

Aiemmin työhön tuli rauhallisempia vaiheita, jolloin porukka kerääntyi kahvihuoneeseen, rupatteli käytävillä ja kävi epävirallisesti tapahtumia läpi. Samalla saatettiin jutella ja kertoa vitsejä. Tuolloin palautumista tapahtui normaalisti huumorin ja taukojen avulla. Nyt paahdetaan koko ajan ja syödään juostessa. Luonnollisia palautumisen hetkiä ei enää ole.

Siksi omasta palautumisesta pitää aktiivisesti itse huolehtia. Mielen ja kropan huoltaminen vaatii tietoisia toimenpiteitä: tauot on pidettävä taukoina, töistä on lähdettävä ajoissa ja läppäri on suljettava ennen sänkyyn menoa. Pahimpien muutosmylläköiden keskellä palautumishetketkin kannattaa kalenteroida. Ei matka tapa vaan vauhti.

Työssä kannattaa hyödyntää mikrotaukoja ja miettiä, mitä on saanut aikaan. Työ jäsentyy, kun ihminen miettii, mitä on tehnyt. Ehkä mielikin lepää. Työmatkat voivat toimia palauttavina hetkinä, ellei mielessään koko ajan pyöritä murhemyllyä tai soita puheluita. Mieli lepää, kun se saa vaellella vapaasti ja havainnoida luontoa. Mitä juuri nyt näen ulkona, mitä haistan ja kuulen?

Ja jos mitään ei ole tehtävissä, harjoittele hyväksymistä tai epävarmuuden sietoa. Voit elää hyvää elämää, vaikka et kaikkea hallitsekaan. Voit silti nauttia tästä syksystä.

Neljä konstia, jotka auttavat pitämään mielen kirkkaana

1. Aivolepo

Aivot tarvitsevat tilaa jäsentää informaatiota. Aivolepo on aikaa ilman uusia virikkeitä. Joku nollaa parhaiten liikkuessaan, toinen hyötyy hiljaisista työmatkoista, kolmas kolaa lunta pihalla. Jos vietät vapaa-aikasi kännykän, tabletin tai läppärin kanssa, aivolepoa ei tule.

2. Palautuspuuha

Rauhoita illat ja viikonloput, jos elät muutosten keskellä. Miellyttävä puuhaaminen auttaa rauhoittumaan. Tee asioita käsin. Pelaa korttia tai kokoa palapeliä. Miten viihdytit itseäsi lapsena ja nuorena? Sieltä saattaa löytyä avain tämän päivän palauttavaan puuhaan. Piirtelitkö? Kokeile aikuisten värityskirjaa.

3. Oppimisaika

Varaa virkein aika päivästä ja minimoi häiriöt. Etsi joku, joka voi auttaa ja opettaa. Pilko opeteltava pieniin osiin ja harjoittele yksi asia kerrallaan, vaihe vaiheelta. Oppiminen vaatii aina toistoja. Harjoittele ja harjoittele, toista vielä. Hengitä. Pidä taukoja. Luovu käsityksistäsi, ettet opi. Opit varmasti, kunhan rauhoitut oppijaksi.

4. Mikrotauot

Irrottaudu kiireestä kolmeksi minuutiksi. Kuuntele www.oivamieli.fi/harjoitukset -sivustolta ilmaisia rentoutuksia. Viisi minuuttia mielenlepoa virkistää kummasti!

Asiantuntijoina psykologi Arto Pietikäinen ja johtava psykologi Antti Aro.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla