Kun läheisesi sairastuu vakavasti, sinua tarvitaan. Voit tiskata, käydä kaupassa, lojua vieressä, pommittaa puhelimella, kehua tai koskettaa.

Jospa pyöräytän piirakan ja tupsahdan se kainalossa ovelle. Vai saako sairastuneen kotiin tunkeutua? Tai ehkä tarjoudun imuroimaan.
Ainakin soitan. Mutta vasta kahden viikon päästä. Ensin se varmaan kaipaa aikaa itsensä kanssa. Vai kaipaako? Mistä tiedät, millaista tukea vakavasti sairastunut läheinen sinulta tarvitsee?

Et mistään. Sairastuneelta on kysyttävä suoraan, ja kun hän vastaa, on kuunneltava tosissaan.

– Tärkeintä on olla kiinnostunut, muttei tunkeutuva. Jos potilas on fyysisesti heikossa kunnossa, hän todennäköisesti ilahtuu aidosti siivousavusta. Osa haluaa puhua jopa tuntemattomille, osa ei kenellekään. Sulkeutuminen on luonnollista eikä siitä tarvitse heti huolestua, syöpätautien erikoislääkäri ja psykoterapeutti Päivi Hietanen sanoo.

Sairauden alkuvaihe sujuu monilta yllättävän hyvin. Fyysinen kunto voi olla vielä melko hyvä, ja tukea tyrkytetään joka suunnasta.

– Jos sairaus jatkuukin vuosia, osa ystävistä väsähtää. Jäljelle jäävät vain ne, jotka kestävät sairautta.

Katso ja kosketa

Kun läheinen sairastuu, lohtulauseita on vaikea löytää. Asenteensa voi valita silti. Jopa sairastumiseen voi valita myönteisen suhtautumistavan, ja ainoastaan siitä on potilaalle hyötyä.

– Sairastunut on tilassa, jossa hän yrittää palauttaa elämäänsä orastavaa tasapainoa. Jos kauhistelet tai päivittelet, murennat hänen hallinnantunnettaan, Päivi Hietanen sanoo.

Voit viedä läheisellesi hyviä uutisia, jos tiedät että hänen sairauteensa on kehitetty uusia hoitoja. Voit muistuttaa, että vaikka hoitojakso on rankka, se menee ohi. Voit tarjoutua seuralaiseksi sairaalareissulle. Voit mainita naapurisi serkusta, joka parantui samasta taudista ja porskuttaa nyt täydessä iskussa. Reippaimmat kaverit perustavat avustusringin ja käyvät vuorotellen hoitamassa ystävänsä lapsia tai kauppaasioita.

Puolisokin voi masentua

Psykologi Mila Gustavsson-Liliuksen väitöskirjassa selvisi, että syöpään sairastuminen on puolisolle psyykkisesti jopa raskaampaa kuin potilaalle. Puolisoilla havaittiin enemmän masentuneisuus- ja ahdistuneisuusoireita kuin potilailla.

Naisille puolison tuki oli tärkeämpää kuin miehille. Jos vaimo osoitti miespotilaalle avoimesti vihantunteitaan, se paransi miehen psyykkistä elämänlaatua. Kun taas mies kiukustui, naispotilaan psyykkinen tila heikentyi.
Eli naiset: höyryt ulos! Ja miehet: suu suppuun!

– Puolisoilla on valtava vaikutus toisiinsa. Molempien myönteinen asenne suojaa toista, Gustavsson-Lilius sanoo.

Päivi Hietanen muistuttaa, ettei mikään ihmissuhde toimi yksipuolisesti. Sairastunut tarvitsee tuplasti ymmärrystä, mutta jos suhdetta kannattelee vain sen terve osapuoli, liitto väljähtyy väkisin.

– Joskus potilaan on niin vaikea hyväksyä sairauttaan, että hän tekee sopeutumisen mahdottomaksi myös läheiselleen.

– Ja toisinpäin. Jos sairastunut säilyttää elämänilonsa, muutkin jaksavat hänen rinnallaan.

Asiantuntija Päivi Hietanen, syöpätautien erikoislääkäri, psykoterapeutti.

Kuihtuuko seksi?

Jos puoliso sairastuu, myös seksielämä voi näivettyä. Sairastunut ei tunne olevansa hemaisevimmillaan, ja kumppani potee syyllisyyttä, kun ei itsekään syty.

– Mutta liian pitkään ei kannata odottaa. Muuten kynnys seksiin voi kasvaa ylivoimaiseksi, Päivi Hietanen sanoo.

Joskus sairaus muuttaa myös potilaan ulkonäköä. Silloin läheinen voi antaa jotain lääkettä vahvempaa: lempeän katseen ja kosketuksen.

– Moni syöpäpotilas, jolta on poistettu rinta, välttelee peiliä. Jos parisuhde on psyykkisesti läheinen, ei rinnan puuttuminenkaan muserra. Toisaalta jos nainen ei itse arvosta muuttunutta ruumistaan, miehen on mahdoton paikata hänen itsetuntoaan, Päivi Hietanen sanoo.