Tavoitteena pysyvä muutos?

Äkkiseltään ajateltuna itsekuri voituntua ahdistavalta. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa elämä ruotuun tai muuten on heikko ja laiska.

Psykologi Anu Tevanlinna näkee, ettei pysyvä muutos rakennu itsekurin varaan, mutta tahdonvoimasta voi olla arjessa hyötyä. Sinnikäs pienten askelten ottaminen oman tavoitteen suuntaan ohjaa isoihinkin onnistumisiin.

– Arkikielessä tahdonvoima on itsekuria. Sitä voisi kuvailla itsensä johtamisen apuvälineeksi. Välillä vaaditut ikävätkin asiat, kuten pyykin pesu tai veroilmoituksen täyttö, täytyy vain päättäväisesti hoitaa ja heittäytyä vasta sen jälkeen sohvalle katsomaan sarjoja. Itsekurin voi siis nähdä päättäväisyytenä, jonka avulla sovitut hommat tulevat tehtyä ja asiat etenevät. Kuorma ei kasva liian suureksi.

– Tahdonvoima on itseensä panostamista, vaikka tekeminen itsessään ei ehkä juuri sillä hetkellä palkitse. Hyvä esimerkki on lenkille lähtö. Kaikki tietävät liikunnan tukevan terveyttä, mutta usein tarvitaan ripaus sisua vetää lenkkarit jalkaan kurjalla säällä.

– Itsensä johtamista pitää harjoitella ja toistaa, jotta toivotut tavat muuttuvat rutiineiksi, Tevanlinna muotoilee.

Kurissa koko loppuelämä?

Kova itsekuri voi äkkiseltään vaikuttaa helpolta reitiltä saavuttaa tuloksia. Sen avulla saa ehkä vedettyä parin viikon kuntokuurin tai kierrettyä tovin kaupan herkkuhyllyt, mutta lujinkaan tahdonvoima ei ole tie onneen.

– On älytön ajatus, että sinnittelisi tahdonvoiman varassa loppuelämänsä, sillä ydinongelmat eivät katoa mihinkään. Turhan kovan itsekurin nurjana puolena on ankara sisäinen puhe ja iloton puurtaminen. Elämä alkaa helposti tuntua loputtomalta suorittamiselta, mikä voi uuvuttaa.

Pysyvissä elämäntapamuutoksissa tarvitaan pelkkien järkiratkaisujen sijaan syvemmän itsesäätelykyvyn löytämistä, Tevanlinna huomauttaa.

– Pitää löytää sisäistä paloa, motivaatiota ja itseymmärrystä. Se onnistuu pohtimalla rehellisesti, miten voisi riittävän pienin, omaan arkeen sopivin askelin päästä tavoitteeseen.

On hyvä myös miettiä, miksi muutos on itselle tärkeä. Kun tämä selviää, onnistuvat sellaisetkin teot, jotka eivät tekemisen hetkellä tunnu mukavilta.

Kehon ja mielen tarpeet

Itsekuripäätösten ongelmana on se, että lipsuminen altistaa rajuille pettymyksille.

”Minulta ei löytynyt riittävästi selkärankaa.”

”En vain pystynyt, repsahdin, olen huono.”

Tällaiset syytökset pyörivät monen Anu Tevanlinnan vastaanotolle tulevan huulilla.  Esimerkiksi pikadieetin avulla karistetut kilot tulevat korkojen kera takaisin ja päälle vielä kova psyykkinen pettymys.

– Repsahdus ei ole osoitus heikkoudesta tai laiskuudesta. Pysyvä muutos voi rakentua vain joustavuudelle ja sallivuudelle. Pelkkä järkipuhe, sinnittely ja itsensä ruoskiminen eivät siis palvele kenenkään hyvinvointia. Voi olla jopa tuhoisaa lähteä hampaat irvessä hölkälle, jos keho huutaa lepoa, tai nakertaa näkkäriä kehon kaivatessa energiaa.

Esimerkiksi tunnesyömisen taklaamisessa on olennaista harjoitella uusia tunnetaitoja itsensä soimaamisen sijaan. Joskus taas muutoksen ytimessä piilee mutkikas keho-, ruoka- tai liikuntasuhde, jolloin kannattaa panostaa niiden työstämiseen. Itsekuri ei ole silloin ratkaisu. Myönteinen muutos voi alkaa vasta, kun ei ohita kehon ja mielen tarpeita.

 – Omaa mieltä ei voi kontrolloida, joten siihen pitää tutustua, Tevanlinna sanoo.

Pysähdy itsesi äärelle

Moni on jo lapsuudessa saanut mallin puskea äärirajoille: sulkea pois kaikki houkutukset, painaa töitä niska limassa, syödä juhlissakin superterveellisesti tai jumpata jalka paketissa. Pakonomainen itsekuri voi kääntyä itseään vastaan ja koko elämästä sukeutua yksi iso velvollisuusvyyhti.

– Suoritusorientoituneet voivat yrittää tukahduttaa tai ohittaa jatkuvalla tekemisellä aidot sisäiset tarpeensa.

Tevanlinna suosittelee jokaiselle pysähtymistä itsensä äärelle, sillä ei ole selkeää testiä tai mittatikkua siihen, miten kukin voi  hyvin. Kun löytää syvimpien tunnelmiensa äärelle, voi ankaraa sisäistä ääntä muokata kannustavammaksi.

– Mielentaitojen harjoittaminen on aina mahdollista ja kaikille hyväksi.

Lempeä ote piiskasta

Täysin turha kapine itsekuri ei silti suurempienkaan muutosprojektien äärellä ole. Sinnikkyyttä tarvitaan, että jaksaa paikantaa sisimmästään tunne ja ajatusesteitä, jotka torjuvat muutosta. Sisu voi toimia myös apuvälinenä, joka törkkii vaikeissa kohdissa oikeaan suuntaan. Tutkimusten perusteella tiedetään, että tahdonvoima on rajallista ja että esimerkiksi riittävä uni vahvistaa sitä.

– Hyvin levänneenä on helpompi tehdä valintoja, jotka palkitsevat vasta tulevaisuudessa. Siksi kahden huonosti nukutun yön jälkeen on vaikeampi vastustaa herkkuövereitä.

Toivottua itsekuria löytyy lisää, jos uskaltaa olla lempeämpi itselleen. Kun elää itsensä näköistä mielekästä elämää, löytyy enemmän tahtoa vaalia hyvää oloa ja terveyttä. Silloin tekee luonnostaan hyviä, itselleen sopivia valintoja.

– Määrätietoisuutta ja tavoitteellisuutta tarvitaan, mutta myös rutkasti joustoa ja sallivuutta. Parhaiten hyvinvointia tukevat omaan arkeen sopivat teot, jotka kumpuavat pakon sijaan sisäisestä halusta ja joita voi muokata tilanteen mukaan, Anu Tevanlinna kiteyttää.

Kukaan ei jaksa jatkuvaa itselle räyhäämistä. Ruoskimisen sijaan pysyvässä muutoksessa tarvitaan ymmärrystä ja lempeyttä. Sen sijaan, että harjoittelisi ottamaan itseään tiukemmin niskasta kiinni, kannattaa opetella ottamaan itseään ystävällisesti kädestä ja lempeän päättäväisesti ohjata toivottuun suuntaan. 

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta