merilevät, jodi, superfood
Kuva Shutterstock

Merilevä pitää sushirullan koossa ja tuo vihersmoothieen ravintoaineita, mutta päivittäin sen syömiseen ei ole syytä.

Merileviä pidetään superfoodina eli erityisen ravinteikkaana syötävänä. Sitä ne ovatkin: levät sisältävät muun muassa A-, B6- ja C-vitamiinia sekä kuitua, jodia, kalsiumia ja kaliumia. Kuivattua merilevää myydään sekä levyinä että jauheina. Levien suosiota ovat kasvattaneet suomalaisten innostus sushiin ja smoothieihin.

Chlorellaa, spiruliinaa ja muita leviä ei kuitenkaan suositella syötäväksi suuria määriä kerrallaan. Monen levätuotteen päiväannokseksi kerrotaan pakkauksissa vain ¼—½ teelusikallista päivässä. Mahdollisten suurten jodimäärien tai ympäristömyrkkyjen takia niitä ei pitäisi syödä joka päivä.

Raskasmetallien ja ympäristömyrkkyjen saantia voi vähentää tutkimalla, mistäpäin levä on peräisin. Kannattaa suhtautua varauksella, jos alkuperämaata ei kerrota pakkauksessa. Puhtaimpina pidetään japanilaisia, eteläkorealaisia ja taiwanilaisia levävalmisteita.

Hieman ympäristömyrkkyjen kertymistä voi vähentää syömällä vuoroin eri levälajeja.

Samasta syystä kalansyöjiä suositellaan vaihtelemaan kalalajeja.

Merilevien mainostetaan sisältävän kaikkia kahdeksaa välttämätöntä aminohappoa. Samat aminohapot saa kuitenkin kasaan myös syömällä monipuolisesti kasviksia. Muiden proteiinin lähteiden oheen merilevä sopii mainiosti.

Tuoko lehtivihreä elinvoimaa?

Merilevää tarjotaan B12-vitamiinin lähteeksi, mutta myyntipuhe on vailla perusteita. Merilevissä on kyllä B12-vitamiinia, mutta se on muodossa, jota elimistö ei osaa hyödyntää. On jopa viitteitä siitä, että levien B12-vitamiinit haittaavat elimistössä aktiivisen vitamiinin toimintaa. Vegaanin on siis paikattava puute purkkivalmisteella tai vitamiinilla täydennetyillä elintarvikkeilla.

Merilevien erinomaisuutta on perusteltu niiden sisältämällä lehtivihreällä.

Sen sanotaan edistävän muun muassa solujen aineenvaihduntaa, lisäävän elimistön hapenottokykyä ja jopa voimistavan sydäntä. Mainosmiesten puheiden perustaksi ei löydy tutkimusnäyttöä: lehtivihreällä ei tiedetä olevan erityisiä terveysvaikutuksia.

Lehtivihreä eli klorofylli vastaa kasvien yhteyttämisestä ja antaa niille vihreän värin. Sitä on kaikissa kasveissa. Klorofylliä tai klorofylliiniä käytetään myös elintarvikkeiden lisäaineena (E 140). Kasvisten ja merilevien terveyshyödyt tulevat niiden sisältämistä vitamiineista, kivennäisaineista ja kuidusta. Lehtivihreällä ei siihen ole osaa.

Saako levistä B12-vitamiinia?

Merilevissä on paljon jodia, jota osa suomalaisista saa liian vähän. Jodin puutos aiheuttaa kilpirauhasen liikakasvua eli struumaa. Sikiö tarvitsee jodia keskushermoston ja älylliseen kehittymiseen ja pituuskasvuun.

Jos maitotuotteet tai kala eivät kuulu ruokavalioon, merilevän käyttö voi olla perusteltua. Yhdestä grammasta kuivattua merilevää saa helposti saman verran jodia kuin sadasta grammasta kalaa. Yksi paperinohut merileväsiivu painaa koosta riippuen 2—6 grammaa.

Merilevävalmisteissa on suuria eroja keskenään riippuen lajista, kasvupaikasta ja maaperästä. Myös saman tuotteen erät voivat vaihdella keskenään.
Liika jodi on vaaraksi kilpirauhaselle ja voi altistaa muun muassa kilpirauhassyövälle. Jopa paljon levää syövät japanilaiset, joiden elimistö on vuosisatojen saatossa tottunut runsaaseen jodiin, sairastuvat kilpirauhassairauksiin.

Apteekeissa ja terveyskaupoissa myytävissä merileväpuristeissa jodipitoisuus on turvallisissa rajoissa, tavallisesti 50—200 mikrogrammaa (μg).
 

Asiantuntija: Jan Verho, ravitsemusterapeutti, terveystieteiden maisteri, Diacor ja Terveystalo, Helsinki.

Jodin saantisuositus on 150 mikrogrammaa päivässä. Turvallinen yläraja on 600 mikrogrammaa. Se voi ylittyä jo 3,5 grammasta

 

wakame-levää.

 

Syödessäni tomaattia ja paprikaa suutani alkaa kihelmöidä, mutta se menee ohi tunnissa. Voinko syödä näitä tästä huolimatta? Allergiaa ei ole testattu, eikä muista ruoista tule oireita.

Ruoka-allergia saattaa aiheuttaa kuvailtuja oireita, mutta taustalla voi olla muukin reaktio. Käytännössä tällä ei ole merkitystä, kun oireet eivät ole hankalampia. Ruoka-allergian hoidon keskeinen periaate on, että oireita aiheuttavia ruokia käytetään oireiden sallimissa rajoissa. Hyvin herkät tai voimakkaasti oireilevat joutuvat välttämään oireita aiheuttavaa ruoka-ainetta tarkasti. Suurin osa ruoka-allergioista on onneksi kuitenkin lievempiä, jolloin allergikko voi käyttää ruoka-aineita rajoitetusti kiinnittämällä huomiota käyttötiheyteen ja kerralla nautittavaan määrään. Myös ruoka-aineen käsittely, esim. kasvisten keittäminen, voi tehdä ruoka-aineesta sopivan. Turha välttäminen voi kaventaa ruokavaliota entisestään, joten siihen ei tulisi mennä.

Olipa kysyjän kohdalla siis kyse allergiasta tai ei, nykyistä käytäntöä kannattaa jatkaa eli käyttää tomaattia ja paprikaa edelleen.

 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

raakaruoka

Raakaruokavaliossa on paljon, mistä kaikki voisivat ottaa mallia, toteaa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm. Ruoan terveellisyys on kuitenkin olennaisempaa kuin kypsyysaste.

Lisää kasviksia

Jokaiselle olisi eduksi lisätä kasvisten ja hedelmien käyttöä. Raakaruoassa se toteutuu. Monelle sekasyöjälle tekisi hyvää vähentää lihan määrää niin, että sitä olisi pöydässä korkeintaan muutamana päivänä viikossa.

Paljon vitamiineja

Osa vitamiineista ja muista ravintoaineista säilyy paremmin, kun niitä ei kypsennetä. Mitä kovemmassa lämpötilassa ja mitä pitempään ruokaa kypsennetään, sitä enemmän vitamiineja menetetään. Tämä koskee kuitenkin vain vesiliukoisia vitamiineja, kuten C-vitamiinia ja foolihappoa.

Tutkimuksissa ei ole kyetty osoittamaan, että raakaruoan sisältämistä lisävitamiineista olisi hyötyä. Vitamiinien kannalta tärkeintä on, että syö monipuolisesti.

Ravintoaineista osa on paremmin hyödynnettävissä kypsennetyssä ruoassa. Kuumentamisesta hyötyy esimerkiksi tomaatista tuttu lykopeeni. Myös A-vitamiinin esiaste beetakaroteeni, jota saa muun muassa porkkanasta, imeytyy kuumennettuna paremmin kuin raakana.

Raakaruokaa tulee täydentää B12- ja D-vitamiineilla, jos ei käytä eläinkunnan tuotteita.

Hyvää rasvaa ja kuituja

Eläinrasvaa raakaravinnossa ei ole lainkaan, jos syö kuin vegaani. Pähkinöiden, siementen ja kasviöljyjen rasvat ovat tutkitusti terveydelle hyväksi.

Jonkin verran raakaruoasta tulee terveydelle haitallista tyydyttynyttä rasvaa, esimerkiksi kookosöljystä tai -maidosta. Kovan ja pehmeän rasvan suhde on kuitenkin parempi kuin sekaruokavaliossa. Kuituja tulee runsaasti kuin kaupan päälle.

Etua painonhallinnassa

Jos syö paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja, painonhallinta on helpompaa – kypsensi ruokansa tai ei.

Jo yksistään pureskeluun käytetty aika saattaa olla eduksi, jos tavoitteena on laihtuminen.

Innoittava elämäntapa

Osa raakaruokailun energisoivasta vaikutuksesta tulee innostuksesta, joka elämäntapaan liittyy. Se mikä kiinnostaa, tuottaa hyvää oloa – ja on arvokasta terveydelle. Raakaruokailua voi verrata vaikka liikuntaharrastukseen, jolla on mitattavien fysiologisten hyötyjen lisäksi paljon psyykkisiä hyötyjä.

Sosiaalinen kanssakäyminen edistää tutkitusti terveyttä. Raakaruokailijat saavat osansa siitä, sillä kokemuksia ja reseptejä vaihdetaan sujuvasti kasvokkain ja netissä.

Vatsa tykkää tai ei

Moni kokee raakaravinnosta olleen hyötyä vatsalle. Siihen siirtyminen on tuonut helpotusta jopa vuosien vatsavaivakierteeseen. Tutkimuksissa kasvisvoittoinen ruoka onkin todettu hyväksi suoliston mikrobikannalle.

Raakojen kasvisten imeytymätön kuitu aiheuttaa osalle kivuliaita ilmavaivoja. Tätä voi lievittää kokeilemalla eri vihanneksia ja esimerkiksi hapattamista.

Puhdistautuminen vain myytti

Raakaravinnon kerrotaan puhdistavan kehosta kuona-aineita. Sille ei ole mitään tieteellistä näyttöä.

Vähemmän valmisruokia

Pitkälle jalostettujen valmisruokien vähentäminen kannattaa, jos karsii suolaisia ja rasvaisia ruokia. Sen sijaan lisäaineet eivät ole ongelma eikä niiden välttelystä tiedetä olevan terveydelle hyötyä.

Asiantuntija:  Mikael Fogelholm ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto.

Raakaravinnolla tarkoitetaan mahdollisimman vähän prosessoiduista aineksista tehtyä ruokaa, jota kypsennetään korkeintaan haaleaksi, 40–47-asteiseksi. Pääosassa ovat tuoreet vihannekset, hedelmät ja marjat. Myös pähkinöitä ja siemeniä syödään runsaasti.

Ruoan valmistamisessa käytetään hellan ja uunin sijasta sauva- ja tehosekoitinta, raastinrautaa tai kasviskuivuria. Myös idättäminen ja hapattaminen kuuluvat sallittuihin valmistusmenetelmiin.