Vitamiinipurkista lisäpuhtia?

Vitamiineja ja kivennäisaineita voi saada liikaa

Ravinteidenkaan osalta enemmän ei ole välttämättä parempi, vaan se voi olla jopa haitallista. Laajassa suomalais-amerikkalaisessa tutkimuksessa, jossa oli mukana noin 39 000 yli 60-vuotiasta naista, ilmeni, että riski kuolla mistä tahansa syystä kasvoi hienoisesti, kun naiset käyttivät lisäravinteena monivitamiineja sekä magnesiumia, sinkkiä, kuparia ja rautaa.

JAMA-lehdessä julkaistu tutkimus paljasti, että miehillä, jotka söivät noin 270 milligrammaa E-vitamiinia päivittäin, kasvoi riski sairastua eturauhassyöpään verrattuna lumeryhmään.

A-vitamiinilla on puolestaan havaittu yhteys osteoporoosiin ja lonkkamurtumiin ja A-vitamiinin esiasteen eli beetakaroteenin tiedetään lisäävän keuhkosyövän riskiä tupakoivilla miehillä. Nämä tulokset on saatu tutkimalla terveitä ihmisiä, joten ne eivät päde esimerkiksi lapsiin, raskaana oleviin tai vitamiinien puutostiloista kärsiviin.

Vitamiineista rasvaliukoiset, eli A-, D- ja E-vitamiini, aiheuttavat helpoimmin liikasaannin riskin, sillä ne kerääntyvät lähinnä maksaan. Sen sijaan vesiliukoisia vitamiineja, kuten B-vitamiineja ja C-vitamiinia ei voi niin helposti saada liikaa.

Oma soppansa voi syntyä ravinteiden toisiaan kumoavista vaikutuksista: esimerkiksi suuri annos rautaa voi aiheuttaa puutosta sinkistä, koska molemmilla näistä on samankaltaisia sitovia ominaisuuksia kehossa. Jos taas nautit runsaat annokset kalsiumia, voi raudan imeytymisesi häiriintyä.

Mikä on monivitamiini?

Ei ole olemassa virallista määritelmää ”monivitamiineille”. Valmistajat voivat hyödyntää tätä termiä lähes missä tahansa tuotteessa, joka sisältää kahta tai useampaa vitamiinia, mineraalia, kasvikemikaalia tai yrttiä.

Havaijin yliopiston tutkimus kertoo, että kuluttajilla oli käytössään yhteensä yli 1 200 erilaista monivitamiinivalmistetta. Näistä 70 prosenttia oli ”yksi päivässä” -monivitamiineja, 16 prosenttia oli B-vitamiiniyhdistelmiä ja 14 prosenttia oli antioksidanttiyhdistelmiä. Jotkut valmisteista tarjosivat hurjia määriä ravinteita.

Synteettisten lisäravinteiden lisäksi myynnissä on myös niin kutsuttuja bio-orgaanisia vitamiinivalmisteita, joiden molekyylirakenteen väitetään olevan samassa luonnollisessa muodossa kuin hedelmissä ja kasviksissa. Yleensä tällöin puhutaan vitamiinin esiasteesta, joka tarkoittaa, että elimistö tekee tästä itse varsinaista vitamiinia siinä määrin kuin on tarpeellista.

Eräät tutkimustulokset viittaavat siihen, että bio-orgaaniset vitamiinit ja kivennäisaineet olisivat imeytyvyydeltään synteettisiä parempia, mutta kaikissa tutkimuksissa selkeitä eroja ei ole havaittu.

Vitamiinit ja kivennäisaineet esiintyvät myös luonnostaan eri muodoissa, eivätkä kaikki näistä välttämättä toimi ihmiselle yhtä hyvin. Tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että appelsiinimehun kautta saatu kalsiumsitraatti tai -malaatti imeytyy 48 prosenttia paremmin kuin kalsiumin muut muodot. Ostohetkellä on hyvä muistaa, että valmistajien ei tarvitse todistaa, että heidän elintarvikkeisiin lisäämänsä ravinteet itse asiassa edes imeytyisivät.

Asiantuntija: ravitsemustieteen dosentti Paula Hakala