ikänäkö, silmäleikkaus, ikänäkölasit, ikänäköpiilolinssit
Kuva Shutterstock

Ikänäössä lähelle näkeminen vaikeutuu. Silmälaseissa ja piilolinsseissä on entistä enemmän vaihtoehtoja, mutta leikkausta kannattaa punnita tarkkaan, sillä se ei ole riskitön.

Yhtenä päivänä kädet tuntuvat kovin ”lyhyiltä”: Teksti näyttää sumealta ja lehti tai kirja on pakko viedä aina vain kauemmaksi. Pienellä painetuista tuoteselosteista ei saa selvää. Silmät vetistävät ja väsyvät, hämäränäkö heikentyy, myös päänsärky ja niskajumi on mahdollista. Lähinäkö alkaa hapertua jo nelikymppisenä. Selitys tähän löytyy silmän sisältä.

Siellä on pehmeä kaksoiskupera linssi, mykiö, joka tarkentaa kuvan katsottavasta kohteesta verkkokalvolle, kuin kameran linssi. Linssi on sadoilla ohuilla säikeillä kiinni silmän rengasmaisessa sädelihaksessa.

– Ripustinsäikeitä voidaan sädelihaksen voimin kiristää tai löysätä kuin teltan naruja. Kun katsomme lähelle, sädelihas supistuu, ripustinsäikeet löystyvät ja mykiö muuttuu pulleammaksi, kertoo silmätautien erikoislääkäri, professori Tero Kivelä HYKSin silmäklinikalta.

Kun katsomme kauas, ripustinsäikeet puolestaan kiristyvät ja mykiö litistyy. Iän myötä sen kyky taittaa enemmän valoa heikkenee. Oikeastaan tämä kehitys alkaa jo lapsena, mutta noin 45 ikävuoden tienoilla mykiö on jäykistynyt siinä määrin, että sen huomaa.

– Kymmenentuhatta vuotta sitten ihmiset elivät ani harvoin yli 45-vuotiaiksi. Evoluutio ei vielä ole ehtinyt parantaa mykiön mukautumista lähikatseluun tämän iän jälkeen, Tero Kivelä sanoo.

Mykiö jatkaa kovettumistaan hidastuvaan tahtiin, kunnes noin 65 ikävuoteen mennessä sitä ei enää huomaa.

Myös taittovirheet vaikuttavat ikänäön häiritsevyyteen: likinäköinen näkee lukea ilman kaukolaseja pitkään, kaukotaitteinen joutuu turvautumaan laseihin jo ennen 45 vuoden ikää.

Silmän taittovoimakkuus ja sitä korjaamaan tarvittavat linssit selviävät silmälääkärin tai optikon tutkimuksissa.

Ikänäköleikkauksia mainostetaan paljon, mutta ne eivät kuitenkaan hoida sen syytä.

– Leikkausta ei voi myöskään peruuttaa, jos lopputulos ei miellytäkään, Kivelä painottaa.

Laseja joka tarpeeseen

Käyttötarkoitus vaikuttaa siihen, valitseeko yksiteho-, kaksiteho-, moniteho- vai syväterävät lasit.

Ensimmäisiä laseja ei kannata ostaa suinpäin ennen silmälääkärillä käyntiä, sillä 45-vuotiasta alkavat vaania hoitoa vaativat silmäsairaudet, kuten glaukooma, silmäpohjan rappeuma ja jopa silmäkasvaimet.

Ne ovat usein oireettomia ja silmien tutkiminen on ainoa keino löytää ne. Myös optikko lähettää silmälääkärille, jos hän havaitsee jotakin epäilyttävää. Kun ikää on 45 vuotta, kannattaisi käydä silmälääkärissä ainakin viiden vuoden välein.

Ikänäköisen yleisin valinta on ”rajaton” moniteholinssi, jossa yläosalla näkee kauas ja alaosalla lukea. Voimakkuus muuttuu portaattomasti, jolloin laseilla näkee myös välietäisyydet.

Joskus moniteholinssien käyttäjästä voi tuntua siltä, kuin olisi veneessä, koska linssien reunaosat vinouttavat kuvaa. Ihmisten kasvot saattavat näyttää epätarkoilta tai nimikylttiä on vaikea erottaa. Silmien yksilölliset erot ja taittovoimakkuudet vaikuttavat lasien valintaan. Lasit, jotka sopivat yhdelle kuin nakutettu, eivät sovi toiselle.

Kaksiteholaseilla, joissa ei ole väliosaa, pystyy näkemään ilman vääristymiä, mutta portaissa kävely on vaikeaa, koska jalkoihin ei näe terävästi.

Yksiteholukulasit ovat hyvät kirjan tai lehden lukemiseen, mutta kauas niillä ei näe. Syväterävät linssit sopivat nekin hyvin lukemiseen, mutta myös päätetyöskentelyyn ja asiakaspalveluun. Niillä näkee välietäisyydelle mutta ei kauas, kuten varsinaisilla monitehoilla.

Kaksiteholinsseissä on erillinen lukuosa, mutta niitä myydään vähemmän. Mutta esimerkiksi arkkitehdin työssä niiden leveä lukuosa voi olla toimivin.

Lasit myös suojaavat silmää, lasien käyttäjillä on vähemmän silmävammoja. Ne eivät kuitenkaan korvaa suojalaseja.

Linsseillä on kolmen kuukauden takuu. Jos ne eivät syystä tai toisesta tunnu sopivilta, ne vaihdetaan veloituksetta toisiin.

Marketeista saa edullisia yksiteholaseja, joita voi huoletta käyttää, jos silmissä ei ole suuria voimakkuuseroja tai hajataitteisuutta. Niistä ei ole mitään haittaa silmille. Markettilaseja voi ripotella paikkoihin, joissa niitä tarvitsee: yhdet kesämökille, yhdet auton hanskalokeroon...

Linssien hintaerot johtuvat hionnan laadusta ja käsittelyistä. Kovapintainen linssi ei naarmuunnu niin herkästi ja jos linssissä on pinnoite, lika ei tartu siihen kovin hanakasti ja linssit on helpompi puhdistaa. Valtaosassa linssejä on myös heijastusta estävä pinta, joka parantaa valonläpäisyä. Hintaan vaikuttaa se, kuinka yksilöllisesti hiotut linssit haluaa.

Moniteholinssit maksavat noin 100–1 000 euroa, kehysten hinnat alkavat muutamasta kympistä. Jos linssejä hiotaan ohuemmiksi, ne näyttävät paremmilta silmissä ja myös näkökenttä voi leventyä. Yksiteholinssejä saa jo muutamalla kympillä. Edullisilla kehyksillä pärjää hyvin, hinnakkaimmissa maksaa muoti, yksityiskohtien määrä ja valmistusmateriaalit.

Tärkeintä on pitää huolta siitä, että lasit istuvat mukavasti päähän – ne eivät saa valua tai painaa. Sen sijaan kehyksen koosta ei tarvitse enää välittää.

– Moniteholinssi saadaan mahtumaan kapeaankin kehykseen, kertoo optikkostylisti Tuulia Alanen-Brandt.

Piilolinssit ikänäköön?

Piilolinssit laitetaan suoraan sarveiskalvon pinnalle. Ikänäköisillä käytetään yleensä moniteholinssejä, joita saa esimerkiksi kertakäyttöisinä, kuukausilinsseinä, yötäpäivää pidettävinä tai hajataittoa korjaavina linsseinä.

Moniteholinsseillä näkee sekä lähelle että kauas ilman katselualueen rajoja.

Toinen linssi voidaan myös sovittaa kauas, toinen lähelle katseluun, jolloin puhutaan monovisiosta. Kaikki eivät niihin totu, koska syvyysnäkö ei ole monovisioratkaisussa yhtä tarkka.

Suosituin vaihtoehto ovat kertakäyttöiset piilolinssit, jotka pistetään aamulla silmiin ja heitetään illalla roskiin. Ne on pakattu yksittäin steriiliin pakkaukseen.

Piilolinssinesteitä ja -koteloita ei tarvita eikä linsseihin ehdi kertyä bakteereja. Kertakäyttölinssit ovat kätevät myös matkoilla ja satunnaisessa käytössä.

Kuukausilinssit sopivat, jos pitää piilolinssejä lähes päivittäin ja jaksaa puhdistaa ne huolellisesti joka ilta. Yhtä linssiparia käytetään 2–4 viikkoa. Linssit otetaan yöksi pois ja laitetaan piilolasinesteeseen.

Yötäpäivää pidettävät linssit eivät ole kovin suosittuja, sillä ne voivat kuivattaa silmiä ja vaativat tarkempaa näön seurantaa.

Aamulla silmiä pitää räpytellä, ennen kuin ne ”kostuvat” näkemään tarkasti.

Piilolinssejä saa kokeilla edullisesti, noin 30 euron hintaan. Kokeilupaketissa voi olla esimerkiksi viisi kertakäyttöistä linssiparia tai kuukausilinssit yhdeksi kuukaudeksi.

Huomaamattomat piilolinssit ovat kätevät liikkuessa, esimerkiksi hiihtäessä tai lumitöitä tehdessä, sillä ne eivät huurru ja hiostu. Ne eivät myöskään väänny tai paina kasvoja. Piilolinssien käyttö vaatii kuitenkin

totuttelua. Naiset, jotka ovat tottuneita ”sormeilemaan” silmänympärystä, saattavat oppia linssien laiton näppärämmin kuin miehet. Piilolinssejä voi käyttää vain, kun sarveiskalvo on terve. Lisäksi pitää seurata, ettei silmä ala punoittaa tai ettei silmiin ala kasvaa ylimääräisiä suonia. Tarkastuksessa on siksi käytävä säännöllisesti.

Käyttö maksaa suurin piirtein kahvikupillisen verran eli 1–2 euroa päivässä. Kertakäyttölinssit ovat aavistuksen kuukausilinssejä kalliimmat.

Ikänäköleikkaus ei ratkaise kaikkea

Ikänäköleikkaukset ovat kosmeettisia päiväkirurgisia toimenpiteitä. Siinä voidaan käsitellä sarveiskalvoa tai vaihtaa oman silmän mykiö monitehoiseen tekomykiöön. Mainokset lupaavat, että leikkauksella pääsee eroon silmälaseista tai voi ainakin vähentää niiden käyttöä.

Linssileikkauksessa toinen silmä voidaan korjata lähelle ja toinen kauas näkeväksi, eli aikaansaada monovisio kuten piilolaseillakin. Voidaan myös käyttää erilaisia monitehomykiöitä, jotka taittavat osan valosta lähelle, osan kauas.

Linssileikkauksia markkinoidaan myös sillä, että samalla voidaan korjata orastava kaihi, jolloin potilas säästyy myöhemmältä kaihileikkaukselta.

Sarveiskalvoleikkauksia tehdään harvoin ikänäön hoitamiseksi. Sarveiskalvoa käsitellään laserilla tai sen sisään laitetaan valon kulkuun vaikuttava istute. Istutetta lukuunottamatta leikkausta ei voida peruuttaa, jos lopputulos ei miellytä.

Leikkaus ei hoida ikänäön syytä eikä toimenpiteisiin kannata syöksyä suin päin. Mikään leikkaus ei ole vaaraton, siitäkin huolimatta, että esitutkimukset tehtäisiin säntillisesti ja leikkaus itsessään onnistuisi hyvin. Linssileikkaus altistaa muun muassa verkkokalvoirtaumalle ja sarveiskalvoleikkaus arpeutumiselle.

Laseroitu silmä on toimenpiteen jälkeen kuivempi ja herkempi vammoille ja tulehduksille. Kuivaa silmää saattaa kirvellä ja tuntua, kuin siinä olisi hiekkaa. Jotkut kärsivät häikäistymisestä ja hämäränäkö heikentyy.

Autolla ajaminen pimeässä saattaa tuntua pelottavalta, jos muiden autojen valot ja katuvalot häikäisevät aiempaa enemmän. Jotkut leikkaukset voivat heikentää syvyysnäköä ja tarkkaan lukemiseen saattaa tarvita edelleen lasit. Leikkaus maksaa noin 1 500–3 000 euroa per silmä.

Asiantuntijat: Tero Kivelä, silmätautien erikoislääkäri, professori, HYKS Silmäklinikka. Matti Tyynilä, optikko, myyntipäällikkö, Instrumentarium.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun verensokeri on pysyvästi koholla, olet sairastunut tyypin 2 diabetekseen. Mikä siihen johtaa, miten sitä voi välttää?

Millaisia ovat alkavan tyypin 2 diabeteksen oireet?

Erityisesti syömisen jälkeen saattaa vähän väsyttää ja raukaista. Suu tuntuu kuivalta ja janottaa, voi ilmetä keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta, näön sumentumista sekä jalkojen puutumista ja pistelyä.

Kun verenkierrossa on paljon ylimääräistä glukoosia, sitä alkaa erittyä myös virtsaan, jolloin virtsaamistarve voimistuu.

Aiemmin puhuttiin vanhuustyypin diabeteksesta, mutta termi on vanhentunut, sillä osa sairastuneista on nuoria. Yhdysvalloissa ja Englannissa sairastuneiden joukossa on myös lapsia ja teiniikäisiä.

Onko löytynyt uusia tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen?

Diabeteksen puhkeamisessa on vielä paljon tuntematonta, mutta ylipainon, vähäisen liikkumisen ja perintötekijöiden lisäksi yksi vähemmän tunnettu riskitekijä on pitkään jatkunut univaje. Jo yksi huonosti nukuttu yö voi pistää verensokeritasot hetkeksi hyrskyn myrskyn. Unen puute kääntää hormonitoiminnan sellaiseksi, että ruokahalu voimistuu, kylläisyyden tunne vähenee ja insuliinin toimintaa heikkenee.

Myös ympäristömyrkyt, kuten raskasmetallit ja torjunta-aineet muuttavat hormonien ja geenien toimintaa. Ympäristömyrkkyjä on esimerkiksi elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa, hygieniatuotteissa, muoveissa ja kaloissa.

Voiko sairastaa tietämättään?

Voi, jopa vuosia tai vuosikymmeniä, sillä tyypin 2 diabetes on usein petollisen vähäoireinen tai oireeton.

Ei ole lainkaan tavatonta, että silmälääkäri huomaa taudin ensimmäisenä. Liika sokeri verenkierrossa saa silmänpohjan pienet verisuonet ratkeilemaan ja vuotamaan.

Joskus äkillisen sydäninfarktin takaa paljastuu tyypin 2 diabetes.

Miksi huomaamaton tautikin on vaarallinen?

Pitkään jatkuessaan korkea verensokeri vahingoittaa verisuonia, sydäntä ja hermostoa.

Silmänpohjan verisuonten vaurioituminen voi jopa sokeuttaa. Jos munuaisten verisuonet vaurioituvat, ihminen voi joutua keinomunuaishoitoon tai elinsiirtoon.

Hermovauriot taas aiheuttavat erimuotoisia tuntohäiriöitä, kuten puutumista, pistelyä ja lämpötunnon vaihtelua raajoissa. Hermojen vaurioituminen voi tehdä myös sen, että ihminen ei tunne esimerkiksi kengässään hiertävää kiveä, jolloin jalat voivat haavautua.

Diabeetikoita myös ientulehdukset piinaavat terveitä enemmän.

Jopa 60–70 prosenttia aikuisiän diabeetikoista kuolee sydän- ja verisuonitauteihin.

Voiko diabeteksesta parantua?

Tyypin 2 diabetesta pidetään elämänmittaisena sairautena, mutta sen voi hoitaa erinomaiseen tasapainoon syömällä terveellisesti, nukkumalla hyvin ja liikkumalla tarpeeksi.

Osa pääsee lihavuusleikkauksen jälkeen eroon diabeteslääkkeistä. Leikkaus parantaa insuliinin toimintaa ja lisää kylläisyyden tunnetta.

Voidaan ajatella, että jos verensokeri on pysynyt vuoden normaalina ilman lääkitystä, on parantunut.


Mikä on tehokkainta tyypin 2 diabetesta hoitoa?

Tärkeintä on painonpudotus. Tutkimusten mukaan tyypin 2 diabeetikoilla laihduttaminen on kuitenkin terveitä vaikeampaa. Silloin, kun laihtumisesta olisi eniten hyötyä, elimistö pistää kaikin keinoin hanttiin.

Taivaita ei kuitenkaan tarvitse tavoitella, sillä jo pieni, noin viiden prosentin painonpudotus voi saada ihmeitä aikaan.

Lääkehoidossa pyritään valitsemaan valmisteita, jotka eivät lihota tai altista hypoglykemioille ja jotka jopa auttavat laihtumaan. SGLT2-estäjäryhmän lääkkeet poistavat myös glukoosia virtsaan, ja osa diabeetikoista saattaa keventyä sen vaikutuksesta jopa parikymmentä kiloa.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Lue lisää tyypin 2 diabeteksesta Käypä hoito -suosituksesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti