Terve ja haurastunut luu. Kuva Shutterstock
Terve ja haurastunut luu. Kuva Shutterstock

Hyvän ravinnon ja terveellisten elintapojen lisäksi haurastuva luu voi tarvita tukea lääkkeistä. Niitä on kahdenlaisia.

VARSINAISET LUULÄÄKKEET

Luulääkkeitä voidaan määrätä, jos murtumariski on suuri. Ilman osteoporoosia hoidosta ei ole hyötyä.

  1. bisfosfonaatit estävät luun hajoamista: alendronaatti, risedronaatti ➠ tabletti kerran viikossa tai päivittäin, ibandronaatti ➠ tabletti kerran kuukaudessa, Zoledronaatti ➠ suonensisäisesti kerran vuodessa
  2. teriparatidi lisää luun muodostumista ➠ pistos ihon alle kerran päivässä
  3. denosumabi estää luun hajoamista ➠ pistos ihon alle kaksi kertaa vuodessa –

HORMONIHOIDOT

Hormonihoitoa voidaan käyttää osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa menopaussi-iässä ja sen jälkeen, jos murtumariskin lisäksi on vaihdevuosioireita.

  1. estrogeenit estävät luun hajoamista ➠ tabletti, laastari tai geeli kerran päivässä
  2. tiboloni estää luun hajoamista ➠ tabletti kerran päivässä
  3. testosteroni estää luun hajoamista ➠ miehille lihaspistos 4–24 kertaa vuodessa tai geeli kerran päivässä

Luulääkkeet pelottavat turhaan

Yleinen epäilys luulääkkeiden käyttäjillä on, että luukadon ehkäisyyn tarkoitetut bisfosfonaatit eivät olisi turvallisia käyttää? Kysyimme asiantuntijalta, tuleeko lääkityistä luista kuin posliinia ja tapaturman sattuessa luu pirstaloituu?

Ylilääläri Leo Niskanen HYKSistä vastaa:

Bisfosfonaattia on käytetty pitkään luulääkkeenä. Se on edullinen vaihtoehto, jonka vaikutukset tunnetaan. Posliiniksi luut eivät muutu, eikä lääkkeen käyttö lisää tapaturmia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Bisfosfonaatteihin liittyviä vakavia, mutta harvinaisia haittoja ovat reisiluun epätyypilliset murtumat ja leukaluun haavaumat. Näiden ehkäisemiseksi lääkkeen käyttö on rajattu yleensä viiteen vuoteen.

Suun haavaumariskin takia hampaat on hoidettava hyvin. Ongelmat ovat yleisimpiä syövän hoidon yhteydessä, jolloin bisfosfonaatteja käytetään moninkertaisina annoksina osteoporoosiin hoitoon verrattuna.

Lue myös Osteoporoosin käypä hoito -suositus.

 

Vierailija

Osteoporoosi on luuston keripukki eli täysin ennaltaehkäsitävissä.

Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia, D-vitamiinia, magnesiumia sekä K2-vitamiinia. Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa.

Suomessa terveellinen ja monipuolinen ravinto ei riitä pitämään yllä tervettä luustoa, nivelsiteitä, välilevyjä ja niveliä. Ravintolisänä tarvitaan: 

C 500mg
D 50-100µg
K2 50-100µg
Magnesium 300mg

Nämä ravintolisät maksaa kuukaudessa alle 10 euroa, joten ei ole rahasta kiinni luustosi terveys.

Vierailija

Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011 tutkimuksen mukaan esimerkiksi helsinkiläislasten luunmurtumat ovat selvästi lisääntyneet. Luuston haurastumisen syynä on D-vitamiinin puutos.

Dosentti Outi Mäkitie ennustaa, että osteoporoosista on tulossa merkittävä lastensairaus. Hänen mukaansa helsinkiläislapsista noin puolella on vakava D-vitamiininpuutos jo vastasyntyneenä.

Mäkitien arvelee myös, että Suomessa on suuri joukko nuoria aikuisia, joilla on merkittävä riski sairastua osteoporoosiin jo ennen keski-ikää. Vain 14% :lla murtumapotilaista on ollut normaali luuntiheys vuonna 2011. 

Hauras luusto on riskitekijä osteoporoosin lisäksi myös varhaiselle nivelrikolle ja muille tuki- ja liikuntaelinsairauksille.

Verisuoni- ja luustonterveyden kannalta tärkeimmät ravinteet ovat kaikki antioksidantit (marjat, kasvikset, juurekset, vihannekset, hedelmät), C-vitamiini, D-vitamiini, magnesium, kalan Omega-3 -rasvahapot (EPA ja DHA) ja K2-vitamiini, joten varmista näiden riittävä saanti ruuasta ja ravintolisistä.

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf

Ranne-, olkavarsi -, lonkka- ja selkänikamien murtumat ovat tyypillisimpiä osteoporoottisia murtumia. Ensimmäiseksi luukadossa murtuu yleensä ranne, kun kaadutaan ja otetaan kädellä vastaan putoamista maahan.

Myöhemmällä iällä, kun refleksit vaimenee ja kättä ei ehdi laittaa kompastuessa alle, murtuu lonkka. Lonkkamurtumat ovat vakavimpia, koska pahimmillaan niihin voi menehtyä tai ne voivat invalidisoida pysyvästi. Reisiluun kaulan murtumia todetaan Suomessa noin 8000 vuosittain, joista kolme neljäsosaa sattuu naisille.

Kaikkein yleisin osteoporoottinen murtuma on kuitenkin selkänikaman murtuma. Nämä ilmenevät pituuden lyhentymänä tai kumarana ryhtinä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla