Liikunta lievittää masennusta jopa nopeammin kuin masennuslääkkeet. Tunnin mittainen harjoittelu 2–3 kertaa viikossa riittää.

Liikunnan puute ei ehkä ole masennuksen syy, mutta ainakin se on siihen paras mahdollinen itseapu. Liikuntaa suositellaankin nykyään yhtenä masennuksen hoitomuotona.

Vanhastaan on tiedetty, että liikunta ehkäisee masennusta. Uudet tutkimukset ovat osoittaneet lisäksi, että liikunta hoitaa lievää masennusta jokseenkin yhtä tehokkaasti kuin lääkkeet.

Liikunnalla ja lääkkeillä on kuitenkin eroja. Siinä missä lääkkeet parantavat ensin fyysistä suorituskykyä ja vasta sitten mielialaa, liikunnalla paranee ensin mieli. Jos lääkehoitoa täydentää liikunnalla, mielialan on havaittu kohentuvan 3–4 päivässä normaalin 3–4 viikon sijasta.

Vaikutukset näkyvät heti

Jo pari kertaa viikossa harrastettu liikunta lievittää tehokkaasti masennusta. Psykiatrian erikoislääkäri Sami Leppämäki havaitsi väitöskirjatutkimuksessaan, että liikunnan lisääminen helpotti masennusoireita jo neljässä viikossa. Eikä muutokseen vaadittu yletöntä rehkimistä, vaan tunnin mittainen harjoittelu 2–3 kertaa viikossa riitti.

– Mielialan kohoaminen ei edellytä peruskunnon roimaa paranemista. Liikunta siis alkaa helpottaa masennusta heti, ja mukavana bonuksena kuntokin nousee hieman myöhemmin, Leppämäki kertoo.

Liikunta lisää samojen välittäjäaineiden määrää kuin mielialalääkkeetkin, eli serotoniinia ja noradrenaliinia. Tämän lisäksi liikunta lisää myös mielihyvähormoni dopamiinin määrää. Masennuksen hoidossa voi vielä tärkeämpää olla kuitenkin se, että liikunta saa hermosolut kasvamaan.

Stressihormoni syyllinen

Viime vuosina masennusta on alettu tulkita uudella tavalla. Siinä ensisijainen syyllinen on hermosolujen tuhoutuminen. Serotoniinivaje tulee vasta toisena. Tutkimuksissa on havaittu, että masennuspotilaiden hippokampus on selvästi kutistunut ja että tämä kutistuminen on suorassa suhteessa masennuksen kestoon. Kutistuminen kertoo siis hermosolujen kuolemisesta.

Miten tähän tilanteeseen tullaan? Kun ihminen altistuu stressille, hänen kehonsa erittää kortisolia. Pieni määrä kortisolia on aivoille hyväksi, mutta suuret määrät ovat myrkyllisiä. Kortisolin erityisenä kohteena ovat nimenomaisesti hermosolujen yhteydet, joita se katkoo kuin parturi hiuksia.

Hermosolujen tuhoutumisen uskotaan selittävän sitä, miksi masennuspotilaat jäävät niin helposti negatiivisen ajattelun kierteeseen. Aivot reagoivat stressiin vahvistamalla niitä hermoratoja, jotka liittyvät suoraan stressin aiheuttajaan. Tällöin muut hermoradat jäävät käyttämättä ja ne tuhoutuvat helpommin kortisolin syleilyssä.

Stressiin liittyvät negatiiviset ajatukset alkavat kiertää samaa kehää. Kierteestä on vaikea päästä eroon, koska vaihtoehtoisia hermoratoja ei ole.

Mitä kauemmin tilanne kestää ja mitä suurempaa hermosolukato on, sitä syvemmäksi masennus muuttuu. Serotoniini huolehtii siitä, että viestit kulkevat hermosolujen välillä, mutta jos yhteyksiä ei ole, se ei voi tehdä kovin paljon. Tämän vuoksi liikunta tehoaa masennukseen niin hyvin.

Liikunta kasvattaa uusia yhteyksiä hermosolujen välille ja masennus saa ujutettua ajatuksensa uusille urille. Strategia on hieman sama kuin millä itkevä vauva saadaan lopettamaan: käännetään huomio pois stressin aiheuttajasta.

Itse asiassa mielialalääkkeet toimivat samalla tavalla. Myös ne aiheuttavat hermosolujen kasvua, mutta vasta noin kuukauden käytön jälkeen.

Liikunta hoitaa mieltä

  1. lievittää stressiä ja masennusta
  2. helpottaa ahdistusta ja paniikkihäiriötä
  3. parantaa unen laatua ja oppimiskykyä
  4. taltuttaa PMS-oireita

 

 

Vierailija

Masennus lievittyy liikunnalla

Ihminen masentuu monista syistä, ja vakava masennus vaatii aina lääkärin hoitoa. Masennukseen johtavat syyt liittyvät usein myös kehon häiriötiloihin, jotka voidaan korjata ravitsemuksellisilla säädöillä jopa kokonaan. Luontaisterveys-lehden haastattelusarjansa tämänkertaisessa osassa Emili Osara kehottaa perehtymään masennuksen syihin, ennekuin alkaa lääkitä itseään esimerkiksi kemiallisin masennuslääkkein. Ravinto on äärimmäisen tärkeä tekijä masennuksen ehkäisyssä, ja siihen voi jokainen...
Lue kommentti
Vierailija

Masennus lievittyy liikunnalla

Ruokavalio kuntoon. Einekset, teolliset makeutusaineet ja prosessoidut ruoat pois. Tilalle paljon vihreitä kasviksia ja kalaa. Eikä tarvitse välttämättä ostaa mitään kalliita hifistely superfoodeja. Kotimainen hunaja ja marjat (mustikka, vadelma, puolukka) riittää hyvin alkuun. http://terveyteen.blogspot.com
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.