Muisti on luonnostaan huonompi kuin luulemme. Minimoi aivojen tietovuoto kehittämällä muistitaitoja.

Muistaminen on taitolaji, jossa on lupa olla luova. Ajattele, pohdi, opettele uutta, ideoi ja innostu. Ihmissuhteet ja älylliset haasteet, kuten uuden kielen oppiminen tai uuteen lajiin tutustuminen, ovat hyväksi muistille. Terve muisti ei tarvitse lääkkeitä.

Muistaminen vaatii, että asian painaa mieleensä. Muistoja on myös kerrattava. Sekin on eräänlaista muistitaitoa, että osaa käyttää apuvälineitä muistinsa tukena. Itseään voi auttaa muistamaan kirjoittamalla muistilappuja tai laittamalla puhelimeen hälytyksen. Muistamista voi helpottaa myös vaikuttamalla muistamisen olosuhteisiin. Oppimistilanteessa on tärkeää minimoida keskeytykset ja häiriöt.

Muistin työtä voi helpottaa muistitekniikoilla

Mielikuvat ovat hyödyllisiä, koska niillä voi rikastaa muistijälkeä. Ihmiset ovat hyödyntäneet muistitekniikoita aina. Jos haluat muistaa ulkoa ostos­listan, kuvittele ostokset kuvina. Hyvä muistitekniikka on ajatella muistettava asia kokonaisuutena eli yhtenä kuvana tai esimerkiksi karttana. Jos ostoslistalla on vaikkapa kalaa, omenoita ja herneitä, kuvittele kala ja laita sen suuhun omena. Lisää herneet kalan pään päälle.

Muisti tarvitsee käyttöä

Aivojaan on mahdollista käyttää laiskasti. Keskity tietoisesti painamaan
ihmisten nimet mieleen ja hankkiudu uusiin tilanteisiin, sillä muisti tykkää virikkeistä. Muistitaitoja kannattaa harjoitella monipuolisesti joka päivä, sillä muistin tehokas käyttö helpottaa arkea ja voi myös ennaltaehkäistä muistisairauksia.

Muistot muuttuvat

Muistot ovat kuin verkko, jota paikataan ja virkataan vähitellen. Muistikokemukset rakentuvat jatkuvasti uudelleen. Voit myös tehdä psyykkistä työtä ja tulkita vanhoja muistoja uudesta näkökulmasta. Joskus omat kokemukset sekoittuvat toisten kertomuksiin tai jostakin luettuun tietoon. Muisti voi olla myös väärässä.

Jos on kerran elämässään matkustanut junalla, tapahtumasta jää yleensä hyvin yksityiskohtaiset muistot. Jos matkustaa toistuvasti junalla, myöhemmät muistot
sekoittuvat aiempiin. Yksittäiset kerrat eivät jää mieleen ellei tapahdu jotain poikkeuksellista.

Tunnekokemus auttaa muistamaan

Ihana asia on helppo muistaa, koska muistoa vaalii mielessään. Hyvällä tuulella mieleen jäävät iloiset asiat ja surullisena surulliset. Tunnekokemus tekee muistoista tärkeitä.

Ihmiset voivat muistaa saman tilanteen eri tavoin, koska kiinnitämme huomiota eri asioihin. Usein itsestä kerrotut jutut jäävät mieleen. Toisaalta muisti on valikoiva myös siinä mielessä, että se voi torjua tiettyjä muistoja.

Muisti ei pidä keskeytyksistä

Työmuistin toiminta häiriintyy, jos mieli vaeltelee. Hyvämuistisilla ihmisillä on taito keskittyä ja sulkea häiriötekijät mielensä ulkopuolelle. Keskittyminen on kuitenkin kaikille vaikeaa, ja usean asian tekeminen yhtä aikaa rasittaa muistia.
Toiset ovat erityisen alttiita häiriöille, joten on hyvä tiedostaa itselle vaikeat muistamistilanteet.

Avokonttorissa työskentely on muistin kannalta haastavaa. Järjestele oppimisympäristö sellaiseksi, että siellä on miellyttävä keskittyä. Avuksi voit ottaa vaikka kuulosuojaimet tai ipodin.

Huono nimi- tai kasvomuisti ei ole synnynnäistä

Ei ole olemassa kehnoa nimi- tai kasvomuistia. Ihmisten muistikyvyissä on kyllä eroja, ja esimerkiksi oppimis­ongelmat voivat olla
synnynnäisiä. Silti kaikki hyötyvät muistitaitojen monipuolisesta kehittämisestä. Liikemuistiaan voi harjoitella vaikka uudessa jumpassa.

Nimien muistaminen vaihtelee eri kulttuureissa. Esimerkiksi amerikkalaisille on kunnia-asia muistaa nimiä, joten asiaan paneudutaan ja nimiä toistellaan puheessa.

Tehokas muistitekniikka on yhdistää uusi tieto itselle tuttuun asiaan. Aseta uusi ihminen mielessäsi tuntemasi samannimisen ihmisen viereen. Tuttu henkilö tulee mieleen seuraavan kerran, kun näet hänen kaimansa uudestaan.

Muisti tarvitsee ajoittain ”nollaamista”

Myös aivot tarvitsevat lepoa. Kun aivot lepäävät, muistijäljet vahvistuvat. Säännöllisen unirytmin lisäksi on tär­keää tehdä jotain sellaista, missä itse rentoutuu. Aivolepo voi olla liikuntaa, television katselemista tai vaikka neulomista. Tärkeintä on, ettei ole painetta tai stressiä muistaa asioita. Kaikki, mikä tekee keholle hyvää, ylläpitää myös muistin ja aivojen terveyttä.

Tutkimusten mukaan moni kokee muistinsa ja keskittymiskykynsä heikentyneen viime vuosina. Muistivaikeuksien uskotaan liittyvän työelämän hektisyyteen. Tiedon omaksumiseen vaikuttaa se, onko aihepiiri itselle tuttu vai outo. Jos uutta tietoa tulee kerralla liikaa, sitä on vaikeampi hallita. Suuria tietomääriä on helpompi käsitellä, kun opittava asia on hyvin jaksotettu.

Ulkoa oppimisen tarve on vähentynyt. Nykyään pidetään tärkeänä laajojen tietokokonaisuuksien hallintaa, tiedonhakua ja asiayhteyksien hahmottamista, kun aiemmin korostettiin yksityiskohtien, kuten puhelinnumeroiden ja vuosilukujen muistamista.

Asiantuntija erikoistutkija Virpi Kalakoski, Työterveyslaitos

Lue lisää muistiteemastamme

Ihmisillä on epärealistinen käsitys muistin kyvystä käsitellä tietoa. Omasta muistista ajatellaan, että se on normaalia kehnompi, vaikka suurin osa ihmisistä unohtaa joskus tilapäisesti esimerkiksi nimiä. On myös tavallista unohtaa tulevia tapahtumia. Jos mikään ei ole muistuttamassa esimerkiksi syntymäpäivästä tai sovitusta tapaamisesta, ne unohtuvat helposti.

Unohtuneeksi luultu asia voi yhtäkkiä tupsahtaa mieleen. Muistista myös katoaa paljon tietoa, mutta usein on vaikea tietää, mitä on edes unohtanut.

On tavallista olla hajamielinen, jos on väsynyt tai masentunut. Stressi aiheuttaa tilapäisiä muistiongelmia ja aivojen ylikuormittumista, joka kohdistuu erityisesti työmuistiin.

Ylirasitus vaikeuttaa uuden oppimista. Stressaantuneena osaa ajaa polkupyörää, mutta ei välttämättä pysty keskittymään opiskeluun. Ajotaito on tallentunut liikemuistiin tekemisen kautta, joten se ei yleensä unohdu.

Stressaantuneen keskittymiskyky on huono. Silloin voi olla myös vaikeaa sulkea mielestään epäolennaisia asioita tai huolia.  Joskus on tilanteita, jolloin ei muista edes kuulleensa koko asiaa. Muistaminen palautuu yleensä, kun stressi vähenee.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.