väsymys masennus haluttomuus testosteroninpuute potenssi erektio
Kuva Shutterstock

Testosteronin riittävä tuotanto vahvistaa elinvoimaa ja mieskuntoa. Joskus miehen väsymyksen taustalla on hormonivaje.

Töiden jälkeen mies ottaa nokoset tai jämähtää television ääreen. Pitkin iltaa hän vaikuttaa väsyneeltä ja haluttomalta. Kotityöt eivät maistu, seksistä puhumattakaan. Työkö vain vaatii veronsa? Harva tulee väsyneenä ajatelleeksi hormonejaan.

Uupumus voi johtua myös sairaudesta. Väsymystä aiheuttavat muun muassa kilpirauhasen vajaatoiminta, aivolisäkkeen toimintahäiriöt, metabolinen oireyhtymä tai lihavuuteen liittyvä insuliiniresistenssi.

Yksi mahdollinen selitys krooniseen väsymykseen on testosteronivaje. Sillä tarkoitetaan biokemiallista, ikääntymiseen liittyvää oireyhtymää.

Testosteronivajeessa on kysymys siitä, että kives ei eritä normaalia määrää testosteronia, mistä seuraa miehelle ikäviä oireita.

Tyypillisimpinä oireina pidetään seksuaalista haluttomuutta, erektiohäiriöitä, keskittymiskyvyn puutetta, masennusta, voimattomuutta ja hikoilua.

Testosteronitason lisäksi hyvinvointiin vaikuttavat toki myös elämäntavat, kuten ruokailutottumukset, liikunta, stressin hallinta, alkoholin kulutus ja tupakointi.

Stressi ja humala heikentävät

Riittävä mieshormonin taso on eduksi sydämelle ja verisuonille. Lisäksi testosteroni ehkäisee luukatoa, saattaa ehkäistä Alzheimerin tautia ja masennusta. Alentunut taso puolestaan heikentää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Esimerkiksi sukupuolivietin virittämiseen tarvitaan sopivassa määrin testosteronia.

Mieskunnon lisäksi hormoni vaikuttaa lihasvoimaan. Testosteroni selittää senkin, miksi miehillä on taipumus machoilla eli käyttäytyä naisia aggressiivisemmin. Samoin villisti tuulettavan urheilijan uho kumpuaa testosteronihuumasta.

Liiallisesta mieshormonista on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, eikä yliannostus esimerkiksi lisää seksuaalisia haluja tai kykyjä.

Terveelläkin miehellä testosteronipitoisuus vaihtelee. Raskas liikunta ja erilaiset stressitilat pienentävät pitoisuutta väliaikaisesti. Rankka humaltuminen heikentää testosteronitasoa useiden päivien ajaksi. Myös ikääntyminen vaikuttaa: yli 40-vuotiaan kehossa testosteronipitoisuus pienenee
noin prosentin vuodessa. Joka viidennellä 50—70-vuotiaalla todetaan alle nuorten miesten viitealueen olevia testosteroniarvoja.

Hormonivaje merkki sairaudesta

Jos testosteronia on liian vähän, se näkyy ja tuntuu miehen kehossa. Erektio heikkenee, lihasvoima alenee ja kehon rasvakudos lisääntyy. Myös luiden mineraalipitoisuus pienenee, mikä heikentää yleiskuntoa ja psyykkistä vointia.

Mikään ihmehormoni testosteroni ei silti ole. Mieskunnon ylläpitämiseen riittää suhteellisen vaatimaton testosteronin taso.

– Osalla miehistä pitoisuus on varsin matala ilman, että siitä aiheutuu merkittäviä kliinisiä oireita, sanoo lisääntymislääketieteen dosentti Antti Perheentupa.

Hormonitaso voidaan selvittää verikokeilla lääkärintarkastuksessa. Vaje saattaa johtua ohimenevästä sairaudesta tai stressistä, joten mittaukset on syytä toistaa.

Alhaista testosteronitasoa voi esiintyä kaikenikäisillä. Hoitoa harkitaan, jos miehellä on merkittäviä oireita ja niiden yhteydessä todetaan matala testosteronipitoisuus. Hoidossa käytetään luonnollisia testosteronivalmisteita, joita saa pistoksina, iholle levitettävänä geelinä ja syötävinä kapseleina.

Ei ole viitteitä siitä, että testosteronihoito lisäisi eturauhassyövän riskiä tai eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua. Sen sijaan testosteronihoito lisää paikallisesti levinneen ja etäpesäkkeitä lähettäneen syövän kasvua. Siksi aina kannattaa tehdä tarkat tutkimukset ennen hoidon aloittamista.

Uusient osin ristiriitaisten ja kritiikkiä herättäneiden tutkimusten mukaan testosteronihoito  lisää myös sydäninfarktin vaaraa
varsinkin yli 65-vuotiailla miehillä. Tämän vuoksi se ei sovi sepelvaltimotautia sairastavalle.

– On tärkeä seurata, että hoidon seurauksena oireet lievittyvät. Mikäli näin ei tapahdu, on yleensä syytä lopettaa lääkitys. Usein on järkevää aloittaa hoito geelivalmisteella. Kun hoito on hyödyllistä, voidaan miettiä pitkävaikutteisia vaihtoehtoja, Perheentupa sanoo.

Hoidossa huomio kokonaisuuteen

Toistuvista erektiohäiriöstä ja seksuaalisesta haluttomuudesta kärsivän kannattaa käydä testosteronimäärityksessä. Haluttomuuteen voi löytyä myös jokin muu syy.

Testosteronivaje on usein yhteydessä metaboliseen oireyhtymään. Vajetta tulee herkemmin, jos miehellä on samaan aikaan ylipainoa, korkea verenpaine ja kolesteroli. Vanhemmiten vajetta lisäävät myös krooniset sairaudet, kuten diabetes.

Testosteronihoito vähentää rasvan määrää. Muita hyötyjä ovat lihavoiman lisääntyminen, aineenvaihdunnan paraneminen ja hyödyt verenkiertoelimistölle.

Testosteronin keinotekoisella lisäämisellä on kuitenkin haittansa. Pysyvä ja liian korkea taso johtaa estrogeenin eli naishormonin lisääntymiseen.

– Ongelmana on se, että suuri osa oireista on hyvin epämääräisiä, Perheentupa sanoo.

– Huomattava osa oireilevista miehistä ei saa apua testosteronihoidolla. On tärkeää kiinnittää huomiota kokonaisuuteen ja arvioida miehen terveyttä laajasti.

Vähentää omaa testosteronituotantoa

Lääketieteellisesti ei ole olemassa selvää ohjetta, mille tasolle testosteroniarvon pitäisi nousta. Tämän takia lääkäreiden hoito-ohjeet vaihtelevat.

Osalla hoitoa määräävistä lääkäreistä on liberaali käytäntö. Testosteronirajoista ei pidetä kiinni, ja hoito aloitetaan jo normaaleilla arvoilla.

Etenkin Yhdysvalloissa testosteronivalmisteiden myyntiluvut ovat viime vuosina moninkertaistuneet. Huolestuttavaa trendissä on hoidon yleistyminen lähes ilman tieteellistä näyttöä hoidon hyödyistä ja riskeistä.

Perheentupa huomauttaa, että lääkkeenä annosteltu testosteroni ei tule oman mieshormonin lisäksi, vaan se vähentää omaa hormonin eritystä ja vie samalla suurelta osalta siittiötuotannon kokonaan.

– Oma taso (A) yhdistettynä annosteltuun testosteroniin (B) ei johda tasoon A + B, vaan lähemmäs tasoa B.

Jos taso on vaikka 15 nmol/l omasta takaa, merkittävää nousua ei tavanomaisella annostelulla saavuteta.Normaaliannokset ylittävistä arvoista ei ole hyötyä. Päinvastoin, testosteronilla on keskushermostovaikutuksia. Osalle potilaista hoidosta tulee hyvänolon tunne, josta syntyy riski riippuvuuteen.

Asiantuntija: Antti Perheentupa, lisääntymislääketieteen dosentti, osastonylilääkäri, Naistenklinikka, TYKS.

 

Mitataan verikokeella

Aikuisen miehen plasman testosteronipitoisuus on keskimäärin 10–35 nmol/l. Yleensä vaje todetaan verikokeen avulla.
Veriarvojen merkitys voidaan jakaa kolmeen: Alle kahdeksan nmol/l on selvästi matala arvo. Jos arvo toistuu useissa kokeissa, on yleensä syytä aloittaa hoito tai ainakin kokeilu.

Arvot välillä 8 ja 11 nmol/l ovat hankalia. Näillä lukemilla kannattaa tehdä hoitokokeilu ja arvioida, hellittävätkö oireet testosteronihoidon ansiosta.

Arvon ollessa yli 11 nmol/l testosteronin taso on normaali. Tällöin on poikkeuksellista, että mies hyötyisi hoidosta.

Jos mies on huomattavan ali- tai ylipainoinen, voi diagnostiikkaa syventää määrittämällä testosteronia sitovan valkuaisen (SHBG) ja määrittää niin sanotun vapaan testosteronin. Normaaliarvona pidetään yli 220 pmol/l.

Huomattavan matala SHBG-taso kertoo usein insuliiniresistenssistä, joka voi olla osana metabolista oireyhtymää.

Näyte tulisi ottaa aamulla ennen kello kymmentä, jotta testosteronin vuorokausivaihtelu ei aiheuta virhepäätelmiä. Poikkeava löydös on aina syytä toistaa muutaman viikon kuluttua. Testosteroniarvoa ei ole mielekästä määrittää, jos on sairaana.

reuma, jalkakipu

Nivelkipu ja -jäykkyys on reuman ensioire mutta niin on monen muunkin sairauden. Lue miten vaivat voi erottaa toisistaan.

Reumasairauksissa tulee yleensä turvotusta pieniin niveliin. Aamulla on jäykkyyttä varsinkin jalkaterien tai sormien nivelissä tai selkärangassa. Tärkein oire on kuitenkin kipu: noin 70 prosenttia reumatautidiagnoosin saavista hakeutuu ensin lääkäriin nivelkivun takia.

Muutkin kuin reumasairaudet voivat aiheuttaa kehoon yleistulehduksen ja niveliin jäykkyyttä. Samanlaisia oireita voi kuulua aineenvaihduntasairauksiin, kuten diabetekseen tai kilpirauhasen vajaatoimintaan. Reuman oireena tulevan jäykkyyden erottaa siitä, että se tuntuu erityisesti levon jälkeen. Selkärankareumassa kipu ja jäykkyys herättää jo yöllä. Selän oireet helpottuu, kun vuoteesta lähtee liikkeelle.

–Reuman tunnistamiseen voi johtaa myös jokin yleisoire, kuten lämpöily, painon lasku tai tietynlainen ihottuma, dosentti Riitta Luosujärvi sanoo.

Harvinaisempia oireita ovat koko kasvojen, käsivarren tai jalan turpoaminen. Suuhun tai sukupuolielimien limakalvoille voi myös tulla haavaumia.

Mummollani oli reuma. Saanko minäkin sen?

Reuman syntymekanismeja ei tunneta tarkasti, ja sen syistä on erilaisia näkemyksiä. Etenkin luontaistuotteiden ja ravintolisien parissa työskentelevät väittävät taustalla olevan puutostiloja, jotka paranevat oikeanlaisella ravinnolla ja lisäravinteilla.

– Tällaiselle väitteelle ei ole tieteellistä pohjaa. Reuman puhkeamisessa on kyse on elimistön häiriintyneestä immunologisesta prosessista, johon vaikuttaa moni tekijä, Luosujärvi kertoo.

Tutkimuksissa on löydetty sairastumisriskiä lisääviä seikkoja. Esimerkiksi geeniperimä vaikuttaa aivan kuten diabeteksen tai syövänkin puhkeamiseen.

–Jos sopivan sukutaustan omaava altistuu haitallisille ympäristötekijöille, hänen elimistössään voi käynnistyä immunologinen prosessi, joka johtaa reuman puhkeamiseen, Luosujärvi selittää.

Tupakansavu ja jotkin kemikaalit lisäävät riskiä sairastua. Kampaajat käyttävätkin nykyään suojahansikkaita hiusvärejä levittäessään, sillä etenkin vaalentavien hiusvärien kemikaalit altistavat nivelreumalle. Asvalttityöntekijöillä ei ole mitään suojaa ja heillä on yhä 50-kertainen riski sairastua nivelreumaan — todennäköisesti juuri kemikaalien vuoksi.

Myös kova stressi lisää reuman puhkeamisen riskiä. Luosujärvi kuvailee, että sietokyvyn ylittävä stressi tekee ”reikiä elimistön suojamuuriin”, joka ehjänä estäisi reuman kaltaisia taudinaiheuttajia pääsemästä läpi, mutta voimakkaassa stressissä taudinaiheuttajat pääsevät noista ” reiistä sisään” ja voivat siten käynnistää sairauksia.

– Joskus stressi nopeuttaa muutenkin puhkeamassa olevien sairauksien ilmaantumista, Luosujärvi sanoo.

Tutulla puhkesi nivelreuma flunssan jälkeen. Miksi?

Aikaisemmin sairastetut infektiot voivat liittyä reuman tai muun autoimmuunitaudin puhkeamiseen. Myös suun terveys vaikuttaa siihen, pääseekö tulehtuneilta limakalvoilta elimistöön viruksia ja bakteereja.

Hormoneista etenkin naishormonilla on selvästi vaikutusta taudin puhkeamiseen, vaikka tarkkaa mekanismia ei vielä tiedetä. Myös D-vitamiinin puutos voi altistaa.

Sattumallakin on sijansa prosessissa: reuman puhkeamiseen johtavan immunologisen reaktion voi käynnistää esimerkiksi punkinpuremasta saatu borreliainfektio tai autokolarista saadut vauriot.

– Näiden kaikkien asioiden tiedetään liittyvän reuman syntyyn. Vielä ei kuitenkaan tunneta tarkkaan sitä geneettistä virhettä, joka ohjaa joidenkin ihmisten elimistöä reagoimaan näin, Luosujärvi toteaa.


Reumakoe oli negatiivinen. Voiko kyse silti olla reumasta?

Sairauden selvittely on hyvä aloittaa yleislääkärin, vaikka työterveyslääkärin, vastaanotolta. Tarkan ja huolellinen havainnoivan kliinisen tutkimuksen jälkeen usein otetaan verikokeita. Reuma voi laskea hemoglobiinia. Lasko eli senkka kertoo, onko elimistössä ollut tulehdus pari viikkoa sitten. CRP taas paljastaa onko tulehdus tuore. Lievä tulehdus ei välttämättä nosta kumpaakaan arvoa, äkäisestä taas molemmat voivat olla koholla.

Verikokeet ovat vain osa diagnoosia. Ne antavat kuitenkin lääkärille viitteitä siitä, mistä tautimuodosta voi olla kysymys. Esimerkiksi SLE:ssä (systeeminen Lupus) Lasko yleensä nousee mutta CRP ei.

Jos on nivelessä on turvotusta, verestä tutkitaan myös klassinen reumatekijä (RF) tai sitrulliinivasta-aineet (CCP).

Reumatekijä löytyy vain kahdella kolmesta nivelreumaa sairastavasta. Osalla niveltulehdusta sairastavista minkään verikokeen tulos ei ole poikkeava.

– Nivelreuman tunnistamisessa tärkeintä on symmetrinen tulehdus eli turvotusta on kehon molemmilla puolilla samoissa nivelissä, Luosujärvi kuvailee.

Jos tutkimuksiin ei pääse nopeasti, kuumottavista ja punoittavista nivelistä kannattaa ottaa kuvia kännykkäkameralla. Ne voi sitten näyttää lääkärille. Myös satunnaisista kivuista ja niveltulehduksista, kuten kihtikohtauksista, voi olla hyvä pitää päiväkirjaa. Oirepäiväkirjan täyttäjäksi ei kuitenkaan pidä juuttua.

Kyse on kroonisista sairauksista, joissa tärkeitä ovat pitkäaikaiset oireet ja suuret linjat. Jos oireet voi unohtaa, ne saakin unohtaa.

Nivelkipuni eivät olleetkaan reumaa. Saan kai silti apua?

Joskus nivelkivuille ja jopa niveltulehduksille ei löydy selvää syytä. Silloin lähdetään sulkemaan pois harvinaisempiakin syitä. Reumatautien luetteloista löytyy kymmeniä tautinimikkeitä, ja seassa on muitakin kuin tulehduksellisia reumasairauksia. Esimerkiksi monien reumaksi mieltämää fibromyalgiaa ei pidetä tulehduksellisena reumasairautena, vaan se on krooninen kipuoireyhtymä. Sitä ei hoideta reumalääkkeillä vaan hyvällä yleiskunnon vahvistavalla liikunnalla ja muilla kivunhoidon menetelmillä.

— Ei niveltulehduspotilasta hylätä, vaikka diagnoosiin ei päästäisikään. Lääkäri vain tekee lisätutkimuksia. Kun oireita seuraa sama lääkäri, hän ja potilas oppivat ymmärtämään toisiaan, Riitta Luosujärvi sanoo.

Joskus hoito aloitetaan ennen diagnoosia, jos näyttää, että reumatauti saattaa olla kehittymässä. Silloin taudin puhkeamista voidaan ennaltaehkäistä lievällä reumalääkkeellä, kuten Oxikloriinilla.

Lue lisää: Nivelreuma - yleisin tulehduksellinen reumasairaus, Käypä hoito -suositus


REUMASTA KERTOO

  •     kipu nivelissä, jopa yöllä
  •     pienten nivelten symmetrinen turvotus
  •     jäykkyys levon jälkeen jalkaterän tai sormien nivelissä tai selkärangassa
  •     lämpöily
  •     painon lasku
  •     ihottuma
  •     kasvojen, käsivarren tai jalan turpoaminen
  •     haavaumat suussa tai sukupuolielimissä.

Asiantuntija: Riitta Luosujärvi, dosentti, kehittämispäällikkö Reumatalo.fi

Vierailija

Aamulla arat jalat. Onko se reumaa?

Suoliston väärä bakteerikanta on oireiden taustalla. Oireista pääsee moni eroon oikealla ruokavaliolla. Lääkärien tietotaso suolistosta on surkealla tasolla. Tieto suolistosta on yleisesti ottaen vajaata. Ihminen tuntee kosmoksen paremmin kuin suoliston. Ruoka on lääke. Lääkärikoulutuksessa ei ole ravitsemusta paria viikkoa enempää ja näinollen lääkärit eivät pysty kartoittamaan potilaansa ravitsemustilaa. Mitään vitamiini- tai hivenainemittauksia ei yleensä edes tehdä. Voiko ruokavalio...
Lue kommentti
Sisko

Aamulla arat jalat. Onko se reumaa?

Itselläni otettiin parisen vuotta sitten työterveydessä reumakoe. Soittelin tuloksesta ja puhelimessa oli sairaanhoitaja, joka kertoi arvoni olleen todella korkean. Kysyin, mitä se tarkoittaa ja hoitaja vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen:"Sitä, että sinulla on reuma." Varasin ajan samalle työterveyslääkärille, joka minut oli kokeeseen lähettänyt. Hän kertoi minulle konsultoineensa jotakin asiantuntijaa, ja he olivat nyt yhdessä tulleet siihen tulokseen, että kyseessä oli satunnaislöydös ja...
Lue kommentti
punaviini

Mistä punaviinipäänsärky johtuu ja voiko sitä ehkäistä? Haluaisin nauttia lasin kaksi punaviiniä aina välillä iltaisin, mutta harmikseni seuraavana aamuna kärsin aina päänsärystä. Tästä syystä johtuen olen joutunut luopumaan punaviinistä lähes kokonaan. Onko tähän vaivaan olemassa jotain apua? Tai edes helpotusta?

TILAA, jossa henkilö saa suhteettoman kovan päänsäryn ja/tai krapulan jo pienen punaviinimäärän nauttimisen jälkeen, kutsutaan punaviinipäänsärkyoireyhtymäksi.

Tiedetään, että allergikot ja migreeniä sairastavat ovat muita herkempiä tälle oireyhtymälle. Oireyhtymän perimmäinen syy ei ole tiedossa. Mahdollisiksi aiheuttajiksi on epäilty viinin sulfiitteja, histamiinia ja tanniinia, mutta tutkimuksissa ei ole voitu vahvistaa että mikään näistä olisi varma aiheuttaja.

Sen sijaan tiedetään, että viinirypäleiden kuorissa on proteiineja, jotka voivat provosoida allergisia oireita. Myös mehiläisen ja ampiaisen myrkkyä voi päätyä viineihin, ja näille herkät voivat saada sitä kautta oireita.

Psyykkisten tekijöiden osuutta oireyhtymään on myös pidetty mahdollisena. Kerran koettu voimakas viinikrapula voi jatkossa laukaista punaviinipäänsäryn jo pienestä määrästä samaa punaviiniä.

Mikäli oireet johtuvat allergiasta, ennen viinin nauttimista voi otetusta antihistamiinitabletista olla hyötyä. Muussa tapauksessa voi kokeilla toista rypälelajiketta tai eri maassa valmistettua viiniä.

 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.