Väsynyt ja haluton vai liian vähän mieshormonia?

Töiden jälkeen mies ottaa nokoset tai jämähtää television ääreen. Pitkin iltaa hän vaikuttaa väsyneeltä ja haluttomalta. Kotityöt eivät maistu, seksistä puhumattakaan. Työkö vain vaatii veronsa? Harva tulee väsyneenä ajatelleeksi hormonejaan.

Uupumus voi johtua myös sairaudesta. Väsymystä aiheuttavat muun muassa kilpirauhasen vajaatoiminta, aivolisäkkeen toimintahäiriöt, metabolinen oireyhtymä tai lihavuuteen liittyvä insuliiniresistenssi.

Yksi mahdollinen selitys krooniseen väsymykseen on testosteronivaje. Sillä tarkoitetaan biokemiallista, ikääntymiseen liittyvää oireyhtymää.

Testosteronivajeessa on kysymys siitä, että kives ei eritä normaalia määrää testosteronia, mistä seuraa miehelle ikäviä oireita.

Tyypillisimpinä oireina pidetään seksuaalista haluttomuutta, erektiohäiriöitä, keskittymiskyvyn puutetta, masennusta, voimattomuutta ja hikoilua.

Testosteronitason lisäksi hyvinvointiin vaikuttavat toki myös elämäntavat, kuten ruokailutottumukset, liikunta, stressin hallinta, alkoholin kulutus ja tupakointi.

Stressi ja humala heikentävät

Riittävä mieshormonin taso on eduksi sydämelle ja verisuonille. Lisäksi testosteroni ehkäisee luukatoa, saattaa ehkäistä Alzheimerin tautia ja masennusta. Alentunut taso puolestaan heikentää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Esimerkiksi sukupuolivietin virittämiseen tarvitaan sopivassa määrin testosteronia.

Mieskunnon lisäksi hormoni vaikuttaa lihasvoimaan. Testosteroni selittää senkin, miksi miehillä on taipumus machoilla eli käyttäytyä naisia aggressiivisemmin. Samoin villisti tuulettavan urheilijan uho kumpuaa testosteronihuumasta.

Liiallisesta mieshormonista on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, eikä yliannostus esimerkiksi lisää seksuaalisia haluja tai kykyjä.

Terveelläkin miehellä testosteronipitoisuus vaihtelee. Raskas liikunta ja erilaiset stressitilat pienentävät pitoisuutta väliaikaisesti. Rankka humaltuminen heikentää testosteronitasoa useiden päivien ajaksi. Myös ikääntyminen vaikuttaa: yli 40-vuotiaan kehossa testosteronipitoisuus pienenee
noin prosentin vuodessa. Joka viidennellä 50—70-vuotiaalla todetaan alle nuorten miesten viitealueen olevia testosteroniarvoja.

Hormonivaje merkki sairaudesta

Jos testosteronia on liian vähän, se näkyy ja tuntuu miehen kehossa. Erektio heikkenee, lihasvoima alenee ja kehon rasvakudos lisääntyy. Myös luiden mineraalipitoisuus pienenee, mikä heikentää yleiskuntoa ja psyykkistä vointia.

Mikään ihmehormoni testosteroni ei silti ole. Mieskunnon ylläpitämiseen riittää suhteellisen vaatimaton testosteronin taso.

– Osalla miehistä pitoisuus on varsin matala ilman, että siitä aiheutuu merkittäviä kliinisiä oireita, sanoo lisääntymislääketieteen dosentti Antti Perheentupa.

Hormonitaso voidaan selvittää verikokeilla lääkärintarkastuksessa. Vaje saattaa johtua ohimenevästä sairaudesta tai stressistä, joten mittaukset on syytä toistaa.

Alhaista testosteronitasoa voi esiintyä kaikenikäisillä. Hoitoa harkitaan, jos miehellä on merkittäviä oireita ja niiden yhteydessä todetaan matala testosteronipitoisuus. Hoidossa käytetään luonnollisia testosteronivalmisteita, joita saa pistoksina, iholle levitettävänä geelinä ja syötävinä kapseleina.

Ei ole viitteitä siitä, että testosteronihoito lisäisi eturauhassyövän riskiä tai eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua. Sen sijaan testosteronihoito lisää paikallisesti levinneen ja etäpesäkkeitä lähettäneen syövän kasvua. Siksi aina kannattaa tehdä tarkat tutkimukset ennen hoidon aloittamista.

Uusient osin ristiriitaisten ja kritiikkiä herättäneiden tutkimusten mukaan testosteronihoito  lisää myös sydäninfarktin vaaraa
varsinkin yli 65-vuotiailla miehillä. Tämän vuoksi se ei sovi sepelvaltimotautia sairastavalle.

– On tärkeä seurata, että hoidon seurauksena oireet lievittyvät. Mikäli näin ei tapahdu, on yleensä syytä lopettaa lääkitys. Usein on järkevää aloittaa hoito geelivalmisteella. Kun hoito on hyödyllistä, voidaan miettiä pitkävaikutteisia vaihtoehtoja, Perheentupa sanoo.

Hoidossa huomio kokonaisuuteen

Toistuvista erektiohäiriöstä ja seksuaalisesta haluttomuudesta kärsivän kannattaa käydä testosteronimäärityksessä. Haluttomuuteen voi löytyä myös jokin muu syy.

Testosteronivaje on usein yhteydessä metaboliseen oireyhtymään. Vajetta tulee herkemmin, jos miehellä on samaan aikaan ylipainoa, korkea verenpaine ja kolesteroli. Vanhemmiten vajetta lisäävät myös krooniset sairaudet, kuten diabetes.

Testosteronihoito vähentää rasvan määrää. Muita hyötyjä ovat lihavoiman lisääntyminen, aineenvaihdunnan paraneminen ja hyödyt verenkiertoelimistölle.

Testosteronin keinotekoisella lisäämisellä on kuitenkin haittansa. Pysyvä ja liian korkea taso johtaa estrogeenin eli naishormonin lisääntymiseen.

– Ongelmana on se, että suuri osa oireista on hyvin epämääräisiä, Perheentupa sanoo.

– Huomattava osa oireilevista miehistä ei saa apua testosteronihoidolla. On tärkeää kiinnittää huomiota kokonaisuuteen ja arvioida miehen terveyttä laajasti.

Vähentää omaa testosteronituotantoa

Lääketieteellisesti ei ole olemassa selvää ohjetta, mille tasolle testosteroniarvon pitäisi nousta. Tämän takia lääkäreiden hoito-ohjeet vaihtelevat.

Osalla hoitoa määräävistä lääkäreistä on liberaali käytäntö. Testosteronirajoista ei pidetä kiinni, ja hoito aloitetaan jo normaaleilla arvoilla.

Etenkin Yhdysvalloissa testosteronivalmisteiden myyntiluvut ovat viime vuosina moninkertaistuneet. Huolestuttavaa trendissä on hoidon yleistyminen lähes ilman tieteellistä näyttöä hoidon hyödyistä ja riskeistä.

Perheentupa huomauttaa, että lääkkeenä annosteltu testosteroni ei tule oman mieshormonin lisäksi, vaan se vähentää omaa hormonin eritystä ja vie samalla suurelta osalta siittiötuotannon kokonaan.

– Oma taso (A) yhdistettynä annosteltuun testosteroniin (B) ei johda tasoon A + B, vaan lähemmäs tasoa B.

Jos taso on vaikka 15 nmol/l omasta takaa, merkittävää nousua ei tavanomaisella annostelulla saavuteta.Normaaliannokset ylittävistä arvoista ei ole hyötyä. Päinvastoin, testosteronilla on keskushermostovaikutuksia. Osalle potilaista hoidosta tulee hyvänolon tunne, josta syntyy riski riippuvuuteen.

Asiantuntija: Antti Perheentupa, lisääntymislääketieteen dosentti, osastonylilääkäri, Naistenklinikka, TYKS.