Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Millä ruokavaliolla voisi laihtua nopeasti, terveellisesti ja pysyvästi? Asiantuntija kertoo erilaisten dieettien plussat ja miinukset.

1. Runsasproteiininen ruokavalio

Perusajatus Proteiini pitää kylläisenä pitkään. Jos lähteen valitsee oikein, kylläisyys saadaan vähällä energialla. Se on siis oivallinen perusta laihduttajalle. Kun lisää proteiinin osuutta lautasella, ei muuta jaksa syödä yhtä paljon kuin ennen.

Proteiinin runsas syöminen aamupalasta lähtien auttaa pitämään kylläisyyden tunteen tasaisena. Tämä vähentää iltasyöpöttelyä ja mielitekoja. Kun ne jäävät väliin ja kokonaisenergian saanti pienenee, painokääntyy laskuun.

Mitä syödään Jokaisella aterialla runsaasti vähärasvaista proteiinia, kuten lihan, kanan tai kalkkunan fileetä, rasvatonta rahkaa ja kananmunia. Kalaa on hyvä syödä pari kertaa viikossa. Muu osa lautasesta täytetään suurimmaksi osaksi kasviksilla. Täysjyväviljakin on maltillisina määrinä hyvästä.

Mitä ei syödä Valkoisten viljojen, sokerin ja eläinrasvan syömistä vältetään. Punaisen lihan syöminen on hyvä rajoittaa puoleen kiloon viikossa.

Ravitsemusterapeutti Anette Palssan kommentit ”Ruokavaliossamme on koko ajan enemmän nopeita hiilihydraatteja eli vähäkuituisia viljatuotteita ja sokeria. Kuntoliikumme enemmän kuin koskaan, mutta arjessa käytetään vähemmän lihaksia ja energiaa. Tässä yhtälössä ylimääräinen hiilihydraatti varastoituu energiaksi eli rasvaksi elimistöön.

Omien painonhallinta-asiakkaitteni kanssa lähdetään lähes poikkeuksetta lisäämään proteiinia etenkin aamu- ja välipaloille.

Kirjaimellisestikin hyvä nyrkkisääntö on, että aterioilla pitäisi saada fyysiseltä määrältä yhtä paljon proteiinia kuin hiilihydraatteja, pääaterialla jopa proteiinivoittoisesti.

Välipalojen syöminen on muutenkin vähentymässä. Niistä on helppo nipistää ylimääräisiä hiilihydraatteja ja piilosokereita, joita voi olla puuroissa, rahkoissa, mysleissä ja välipalapatukoissa. Proteiinipitoinen aamiainen ja kaksi kunnollista proteiini-kasvispainotteista ateriaa päivässä tukevat merkittävästi painonhallintaa.

Proteiinipainotteista ruokavaliota on helppoa noudattaa arjessa ja sosiaalisissa tilanteissa. Haasteita tulee, jos on tottunut iltaruoaksi syömään vain leipää ja jogurttia.

Proteiinipitoinen ruokavalio sopii monille.

Paino lähtee yleensä jo alussa mukavasti laskuun, turvotus vatsassa vähenee ja vireys lisääntyy. Kaikki tämä motivoi jatkamaan.

Kun verensokeri pysyy tasaisena ja proteiini pitää nälkää loitolla, makean mieliteot useimmiten helpottavat.

Malli vaatii aterioiden suunnittelua. Vaikeinta voi olla sopivien välipalojen löytäminen. Toisaalta monissa kaupoissa on nykyään salaattibaareja, joista on vaivatonta koostaa tähän sopiva välipala. Ravintoloissa ja lounaspaikoissa proteiini- ja kasvispainotteisesti syöminen on jo aika helppoa.”

Lue lisää Karppaaja, nauti hyviä hiilihydraatteja

2. DASH

Perusajatus Runsaasti kasviksia ja vain vähän suolaa sisältävä ruokavalio. Nimi tulee sanoista Dietary Approaches to Stop Hypertension eli vapaasti suomennettuna kohonneen verenpaineen hoitaminen ruokavaliolla. DASHissa syödään mahdollisimman ravintorikkaasti.

Mitä syödään DASHin kahdeksassa periaatteessa määritellään tarkasti, paljonko saa syödä mitäkin. Käytännössä saa syödä runsaasti kasviksia ja marjoja, täysjyväviljaa, vähärasvaisia maitotuotteita ja kalaa. Pehmeitä rasvoja, pähkinöitä ja palkokasveja syödään jonkin verran. Makeaakin saa syödä hiukan kerrallaan viidesti viikossa.

Mitä ei syödä Suolan saanti pitäisi rajoittaa alle viiteen grammaan eli vajaaseen teelusikalliseen päivässä. Punaista lihaa suositellaan syömään vain vähän.

Ravitsemusterapeutti Anette Palssan kommentit ”Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia vahvasti mukaileva ruokavalio on tutkitusti terveellinen. Se alentaa verenpainetta, mihin tarkoitukseen se on kehitettykin.

Haasteita DASHissä tuottaa niukka suolan saanti, etenkin kun samalla on tavoitteena syödä reilusti kuituja, 25–30 grammaa päivässä. Suomalaiset ovat tottuneet saamaan kuidut leivästä, jossa on melko reilusti suolaa. Päivälle suositeltu suolamäärä tulee täyteen jo kuitujen saamiseen tarvittavista kuudesta viipaleesta ruisleipää päällysteineen. Kuituja pitää siis tietoisesti haalia muualta, vaikka leseistä.

DASH tuntuu ensisilmäykseltä helpolta toteuttaa, mutta se vaatii suunnittelua.

Leivän korvaajana käytetyissä viljatuotteissa on yllättäen myös paljon puhdistettua viljaa ja sokeria.

Ruokavaliossa on kohtuullisesti proteiinia ja runsaasti hiilihydraattia. Kylläisyys tulee lähinnä runsaasta kasvismäärästä ja täysjyväviljan kuidusta. Hiilihydraattipitoisuutensa vuoksi DASH sopii hyvin runsaasti liikkuville, kasvissyöjille, ja niille jotka eivät tarvitse runsasta proteiinia pysyäkseen kylläisinä.

Joillekin runsas viljan ja kasvisten syöminen aiheuttaa suolisto-oireita. Esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville sopii täysjyväinen kaura, riisi, tattari ja kvinoa. Ne ovat vatsaystävällisempiä kuin vehnä ja ruis. Kannattaa myös tutustua FODMAP-ruokavalion lempeisiin kasviksiin ja syödä maitotuotteet laktoosittomina.”

Lue lisää DASH-ruokavalio laihduttaa ja parantaa

3. Tiedostava syöminen

Perusajatus on helppo: ”Syö kun olet nälkäinen ja lopeta kun olet täysi”. Kehon nälkäviestien kuuntelu on tärkeämpää kuin ruoan energiapitoisuuden tarkkailu. Tavoitteena on ruokarauha kehon ja mielen välille. Ruokaa syödään siis tarpeeseen, ei vaikkapa tunnetiloihin. Tiedostava syöminen on kiteytetty kymmeneen periaatteeseen nälän, kylläisyyden ja terveyden kunnioittamisesta tunnesyömisestä pois opettelemiseen. Tämän joustavampaa ja vähemmän rajoittavaa dieettiä ei taida olla.

Mitä syödään Kaikkea saa syödä eikä mitään ole ennakolta kielletty.

Mitä ei syödä Mitään ruokia ei leimata pahoiksi tai lihottaviksi niin, että syömisestä tarvitsisi soimata itseä. Toisaalta mitään ruokaa ei pitäisi syödä, jos ei ole nälkä. Jos tuntee, että rasvaisten einesten syöminen ei ole terveyden arvostamista, niitä ei pitäisi syödä ainakaan jatkuvasti.

Ravitsemusterapeutti Anette Palssan kommentit ”Vauvoilla on luontainen kylläisyys- ja nälkämekanismi: kun nälkä on tyydytetty, vauva ei syö enää huvin vuoksi. Tämä ominaisuus katoaa monelta aikuiselta. Tietoisessa syömisessä yritetään palauttaa kehon ja aivojen luontaista kylläisyys- ja nälkämekanismia.

Monet hoikat sanovat syövänsä kaikkea eivätkä koe rajoittavansa syömistä. Toisaalta ylipaino ja siihen liittyvät verensokeri- ja insuliinin erityshäiriöt voivat häiritä kylläisyys- ja nälkäviestien tulkintaa ja saada reagoimaan nälkätuntemuksiin tarpeettoman voimakkaasti.

Mallissa on paljon hyvää: kaikki on sallittua ja opitaan kuuntelemaan kehon viestejä.

Se, ettei mikään ole kiellettyä, on psykologisesti helpompaa hyväksyä, vaikka ei söisikään kaikkea. Tunnesyöjille tämä on hyvä tapa oppia erottamaan tunnetilan aiheuttama mieliteko oikeasta nälästä.

Tietoinen syöminen voi olla todella vaikeaa, jos on vuosia laihdutellut, syönyt muuhun kuin nälkään tai jättänyt syömättä, kun on ollut nälkä. Jos aito näläntunne on pahasti kadoksissa, on vaikeaa luottaa kehoonsa ja mieleensä. Silti voi hyötyä intuitiivisesta syömisestä – etenkin ammattilaisen ohjauksessa.

Tieteellistä näyttöä tietoisesta syömisestä on huonosti ja sillä laihduttaminen vie aikaa. Pitkällä aikavälillä vaa’an lukemat kuitenkin pienevät. Kun mallin sisäistää, karistetut kilot yleensä myös pysyvät poissa.

Syömisen hallinnan lisääntyminen on palkitsevaa ja sen kautta on helpompaa päästä pysyvään painonhallintaan.”

Lue lisää Patrik Borg: "Syö rennosti, niin laihdut"

Vierailija

Dieettien hyvät ja pahat

Dash ei ole tutkitusti turvallinen. Pisin tutkimus on kestänyt vain 5 kk. Mitään muuta siitä ei selvinnyt kuin laski hieman verenpainetta heillä, joilla on korkea verenpaine. Mutta se nostaa sydänriskiä, sillä HDL laski ja triglyseriinit nousivat, mikä viittaa lisääntyneeseen insuliiniresistanssiin. Mutta näinhän käy tosin suositusruokavaliossakin, ja käy ilmi kun katselee diabetestilastoja. Toinen seikka on tuo kylläisyys-nälkämekanismi. Se katoaa tärkkelykseen ja sokeriin perustuvalla...
Lue kommentti
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”

Kun painaa 116 kiloa eikä jaksa oikein edes kävellä, on vaikea olla energinen ja iloinen. Eveliina Nurmi, 26, laihdutti 40 kiloa ja koko elämä muuttui.

Laihduttamisessa ei ole kyse isoista asioista, vaan monista pienistä. Sellaisista kuten kyykky. Tai farkut. Eveliina Nurmi, 28, muistaa ikuisesti päivän, johon nuo molemmat kuuluivat. Silloin hän kiskoi ensimmäistä kertaa koskaan päälleen oikeat farkut.

– Ne mahtuivat, se oli mahtavaa! Pääsin niissä vielä kyykkyynkin. Ikinä aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan onnistuvani.

Farkkuja ei Eveliinan vaatekaapissa ollut, koska niitä ei ollut ollut missään muuallakaan, yhdessäkään kaupassa hänen koossaan.

Lihava nuoresta asti

Eveliina Nurmi oli tottunut olemaan lihava. Hän oli ollut lihava lapsena ja hän oli ollut lihava nuorena. 19-vuotiaana painoa oli jo 116 kiloa. Hän oli kyllä paljon muutakin: esimerkiksi räväkkä, sosiaalinen ja puhelias, mutta ne ominaisuudet jäivät usein piiloon läskien alle.

Kilot olivat kertyneet hissuksiin. Syitä oli monia. Nuorena omaksutut ruokailutottumukset eivät olleet niitä terveellisimpiä, sillä epäterveelliset ruoat ja herkkuttelu maistuivat kavereiden kanssa. Koulukiusatuksi joutuminen koko peruskoulun ajaksi puolestaan johti siihen, ettei salille saati jumppatunnille olisi edes rohjennut lähteä.

– Olin lapsesta lähtien peiliin katsoessani hävennyt sitä, mitä näen.

Kyllä hän oli yrittänyt laihduttaa. Tämän tästä alkoi uusi dieetti, sitten toinen. Aina ne loppuivat parin päivän päästä, tuloksetta totta kai – ei Eveliina itsekään uskonut, että onnistuisi.

Lopulta niin kuitenkin kävi: lähes 40 kiloa on tipotiessään. Eveliinan itsetunto on noussut, olo tuntuu tasapainoiselta ja oma keho siltä, miltä pitääkin.

Iso kriisi herätti

Nurinkurista kyllä, isoon onnistumiseen tarvittiin iso kriisi. Se sai alkunsa keväällä 2010. Eveliina oli juuri saanut esikoistyttärensä Edithin ja painoi 110 kiloa. Laitokselta kotiuduttaessa ei alkanutkaan ihana vauva-arki, vaan synnytyksen jälkeinen masennus. Ensimmäisistä kuukausista Eveliina ei muista juuri mitään vain sen, että kaikki oli mustaa ja lapsi tuntui vieraalta.

– Kävin niin pohjalla, että en osannut nähdä elämässä mitään hyvää. Olin äiti vain velvollisuudesta. Oma äiti tuli onneksi avuksi: soitteli ja kyläili päivittäin, teki kauppaostokset ja hoiti vauvaa mustimpina hetkinä, kun Eveliina ei siihen kerta kaikkiaan kyennyt.

Kun lapsen syntymästä oli kahdeksan viikkoa, Eveliina jäi yksi. Mies lähti, noin vain. Yksinhuoltajaksi päätyminen oli iso pettymys. Olisi ollut helpompaa ja turvallisempaa opetella vanhemmuutta kahdestaan sen sijaan, että joutuikin itse vastuuseen kaikesta.

– En olisi halunnut eroa, mutta raskaus oli yllätys: olimme seurustelleet vain kaksi kuukautta, kun testi näytti plussaa.

Ero pahensi synnytysmasennusta, ja lääkärin määräyksestä Eveliina aloitti lääkityksen. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä masennuslääkkeet turruttivat tunteet kokonaan, mikä tuntui kyyneliäkin kamalammalta.

Elämä omiin käsiin

Mistä toipuminen sitten sai alkunsa? Eveliina miettii, ei osaa sanoa varmaksi. Kenties käänne parempaan oli kesäilta, jolloin Eveliina istui parvekkeellaan ja oivalsi, että elämä ei voi jatkua näin, jatkuvassa melankoliassa. Piti nousta sen yläpuolelle, itse.

– Ulkona oli kaunista ja lämmintä. Siinä hetkessä päätin, että nyt tämä itkeminen saa loppua! Ymmärsin, että minun on itse laitettava elämäni kuntoon.

Tavoitteeseen kuului iso painonpudotus: 45 kiloa pois. Vasta silloin Eveliina olisi painoltaan normaali. Miten hyvältä jo se sanakin kuulosti, läskin sijaan!–

– Kun aloin rakastaa itseäni, tulivat myös rakkauden tunteet lastani kohtaan.

Paino tippui vauhdilla

Alkoi tiukka ruokaremontti. Eveliina osti vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovan kirja ja etsi tietoa karppauksesta. Ohjeiden innoittamana hän karsi lautaseltaan leivän, riisin ja perunan. Aamumurot vaihtuivat munakkaaseen, lounaspasta salaattiin tai keittoon. Maitotuotteitakaan hän ei juuri käyttänyt, mutta proteiinia tuli yllin kyllin lihasta, kanasta ja kalasta.

Paino alkoi tippua vauhdilla. Ensimmäisenä kahtena kuukautena lähti kymmenen kiloa, samana syksynä vielä toiset kymmenen. Tulokset motivoivat niin paljon, ettei ruokavaliosta tehnyt mielikään lipsua.

Eveliinan etuna oli, että laihduttajan tavallinen kompastuskivi, oheissyöminen, ei kuulunut hänen paheisiinsa. Jos hän vaikka katsoi telkkaria, hän katsoi telkkaria eikä napostellut samalla.

– En ole mässyttäjä. Kilot ovat tulleet ihan sillä, että olen tehnyt hyvää ruokaa ja syönyt sitä liikaa.

Samaa taktiikkaa noudattaen kilot myös lähtivät, nimittäin annoskokoja pienentämällä. Usein lautasen kuitenkin saattoi täyttää vaikka piripintaan, kun valitsi terveellistä, kuten kasviksia ja kalaa. Nälästä Eveliina ei koskaan kärsinyt, kiireestä kyllä joskus. Arki pienen vauvan kanssa oli sellaista, että joinain päivinä ei ehtinyt tai muistanut syödä itse lainkaan.

Tavoitefarkut kaapiin

Ja sitten, yhtenä päivänä, Eveliina osti farkut. Piti niitä ensin kaapissa, otti välillä ulos, ei sovittanut. Sillä ne olivat tavoitefarkut.

– Jokaisella laihduttajalla pitää olla sellaiset! Eveliina nauraa.

Kohta housut jo sopivat. Seuraavaksi Eveliina hankki kaksi kokoa pienemmät farkut. Niiden kanssa olikin jo vähän työläämpää. Loppusuorasta tuli kehon ja mielen kamppailu.

– Tie 75 kilosta alaspäin oli tuskallinen, paino junnasi paikoillaan pitkään. Totta kai se turhautti, olisi ollut helppo murtua ja lopettaa. Tiesin kuitenkin, että kyllä se paino vielä tippuu.

Vain puolentoista vuoden päästä vaaka näytti seitsemääkymmentä. Kaikki ylimääräiset 40 kiloa olivat kadonneet.

Vaaka on vihollinen

Usein painonpudotuksen ongelma on, että vaikka kilot lähtisivätkin, ne palaavat. Keho pyrkii takaisin siihen olotilaan, jossa se on tottunut olemaan. Jos painon onnistuu pitämään tavoitteessaan, tietää tehneensä asioita oikein.

Eveliinan paino pysyi vakaasti 70 kilossa miltei kaksi vuotta.

Kun ensimmäinen takapakki sitten tuli, se oli oikeastaan toivottu: Eveliina alkoi odottaa lasta. Hänellä oli uusi kumppani ja hyvä parisuhde, raskaus oli toivottu.

Raskausaikana ruokavalio kuitenkin repsahti. Teki mieli milloin mitäkin, ja herkutteluhetket kotisohvalla toivat 30 lisäkiloa. Kun Uuno syntyi marraskuussa 2013 ja perhe kotiutui sairaalasta, Eveliinan paino huiteli sadassa. Laihdutusurakka piti käynnistää miltei nollasta. Tällä kertaa Eveliina päätti aloittaa myös liikunnan, sillä lihaksiakin olisi hyvä saada.

Hän liittyi kuntokeskuksen jäseneksi, teetätti itselleen saliohjelman ja palkkasi personal trainerin. Säännöllinen tupakointi loppui, jotta urheilu sujuisi paremmin. Kuntovalmentajan suosituksesta Eveliina kokeili myös kehonkoostumusmittausta ja järkyttyi tuloksista.

– Luvut olivat aivan kauheat: rasvaprosenttini oli 48 ja lihasprosentti alle 30. Ei ihme, etten keväällä vielä jaksanut mitään!

Liikuntaan tottumattomalle ensimmäiset treeniviikot olivat tuskaa: pienimmästäkin ponnistuksesta hengästyi ja kuntoilun jälkeen lihaksia särki. Aiempi onnistuminen auttoi kuitenkin uskomaan, että ennen pitkää tuloksia tulee. Etenemistään Eveliina seurasi mittanauhan ja peilin avulla.

– Lupasin itselleni, etten mene vaa’alle, sillä se on laihduttajan vihollinen! Sillä jos treenaa, paino voi nousta.

Liikkuja saa syödä

Painon sijaan nousi kunto, ja sen mukana itseluottamus ja ilo omasta kehosta. Ykskaks jaksoikin ylämäet puuskuttamatta. Lihakset alkoivat erottua läskikerrosten läpi. Olo oli pirteämpi, sillä liikunta takasi paremmat unet.

Ja jotta jaksoi liikkua, oli syötävä terveellisesti. Ruokavalio meni remonttiin. Eveliinan taikasana oli sama kuin aiemminkin: vähähiilihydraattisuus. Hän koosti ateriat niin, että ravinnosta 60 prosenttia oli kasviksia, loput kalaa, kanaa, lihaa ja munaa. Rasvoja hän ei karsastanut, mutta maitotuotteita kului maltillisesti, lähinnä leivontaan tai ruoanlaittoon. Eineksiä ei ostettu, vaan se vanhempi, joka milloinkin ehti, kokkasi koko perheelle.

–Juureksista ja kasviksista saa helposti maukasta ja terveellistä ruokaa. Ja kun syö paljon vihreää, kuten kaaleja, kurkkua, salaatteja ja avokadoa, ei tarvitse miettiä määriä.

Syksyllä Eveliina kävi uudestaan kehonkoostumismittauksessa. Luvut olivat kääntyneet nurin niskoin: rasvaprosentti oli 35 ja lihasprosentti 46. Saavutus oli huima ja kertoi karistettuja kilojakin kirkkaammin, että tehty työ ei ollut mennyt hukkaan. Lihasmassan nopeasta kasvustakin seurasi pelkkää hyvää: Eveliina kulutti aiempaa enemmän kaloreita.

– Vaikka olisin lopettanut urheilun ja vain levännyt laakereillani, olisin laihtunut, sillä lepokulutukseni on kasvanut. Se oli ennen 800 kilokaloria päivässä, nykyään 1 700.

Sporttaamista ja läsäpäiviä

Tällä hetkellä Eveliina odottaa kolmatta lastaan, jonka odotetaan syntyvän toukokuussa. Raskauskiloja on kertynyt jonkin verran, mutta niistäkin päästään eroon ja niistä pyritään pysymään erossa jo hyväksi todetuilla metodeilla.

Eveliina uskoo, että pirteyden syynä on ravinto. Kun ei syö höttöhiilareita, verensokeri ei heilahtele ja tee oloa uupuneeksi. Myös arki rullaa paremmin, sillä lasten kanssa leikkimiseen on aiempaa enemmän virtaa.

– Vaikka halusin aiemminkin tehdä asioita, en jaksanut enkä pystynyt, kilot olivat tiellä. Lihavana myös hävetti syödä julkisesti. Ajattelin, että kaikki katsovat, kun paksu syö, vaikka lautasella olisi ollut salaattia.

Nykyään Eveliinan suhde ruokaan on normaali. Ystävien kanssa kahvilaan mentäessä hän tilaa juustokakkua, jos siltä tuntuu. Kotona kokataan toisinaan herkkuja, jotka ovat kieltolistalla arkena. Hemmotteluhetkille on termikin: läsäpäivä.

– Kun meillä on läsäpäivä, syömme koko perhe pastaa tai pitsaa vaikka aamusta iltaan. Seuraava päivä sulatellaan, sitten jatkamme normaalia liikkuvaista elämää.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kuuntele nälkääsi, syö mitä haluat ja nautiskele ilman tunnontuskia – tässä avaimia painonhallintaan.

Ravitsemustieteilijä Patrik Borg vakuuttaa uudessa kirjassaan Tunne nälkä!, että syömällä omien tuntemusten mukaan saavuttaa parhaiten tuloksia.

Kyse ei ole uudesta ruokavaliosta vaan paluusta normaaliin ruokasuhteeseen, joka on vielä lapselle luontaista.

Olennaista on koko elämisen tapa. Riittävä unen määrä, liikunta ja stressinhallinta ovat vahvasti sidoksissa siihen, että pystyy syömään kohtuullisesti nälkäänsä ja kylläisyyttään kuunnellen.

Muutos vie aikaa ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

On muistettava, että myös huonot päivät ja jopa viikot kuuluvat muutosprosessiin.

Intuitiivisen syömisen opettelussa on neljä eri vaihetta

  1. Kohenna näläntunteeseen vaikuttavia elintapojasi eli lisää unta ja liikuntaa, vähemmän stressiä.
  2. Syö terveellisesti oikealla ateriarytmillä nälkää ja kylläisyyttä kunnioittaen.
  3. Opettele syömään kaikenlaista ruokaa sallivasti ja ilman jännitteitä.
  4. Päätä itse mitä syöt, niin vahvistat syömisminääsi ja vapaudut ulkoisista paineista.

Muista, että muutos vie aikaa, ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

Oivalluksia muutostyöhön

  •  Syö juuri sen verran kuin sillä hetkellä tunnut tarvitsevasi.
  •  Syö järkevästi ainakin 20 päivää kuukaudessa.
  •  Ateriarytmi on oikea, jos tunnet kovaa nälkää vain harvoin.
  •  Syö riittävästi, vähintään 1800 kaloria päivässä.
  •  Vähennä vaa’an käyttöä.

Kurkista myös Hyvän terveyden onnistuneen laihdutuksen oppaaseen Kilot veks!