Voiko puolisonsa jakaa toisen kanssa?

Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta. Mieheni tunnusti, että hän ja meille rakkaan ystäväpariskunnan vaimo ovat olleet rakastuneita toisiinsa pari vuotta, seksiä suhteessa ei ole vielä ollut. Mieheni rakastaa yhä myös minua ja ystäväni miestään. Nyt olemme laittaneet perheidemme välit poikki, eikä kellään ole enää kivaa. Olen miettinyt, palaisiko onni, jos jakaisin mieheni ystäväni kanssa. Mieheni ei hyväksy tätä ja uskoo olevansa aina rakastunut ystäväämme. Haluaisin kysyä: Kestääkö rakastuminen, jos rakastetustaan joutuu eroon keskellä suurinta huumaa ilman täyttymystä? Vai sammuttaisiko yhteydenpito tunteet? Onko polyamorismi oikeasti mahdollista? Saammeko takaisin ystävyyden vai onko ero ehdoton, jos haluamme liittojemme säilyvän?”

Hannahin tahraton mieli ja sisarien sietämätön keveys

On mahdollista olla ihastunut useaan ihmiseen yhtä aikaa ja rakastaakin montaa samanaikaisesti. Rakastunut voi kuitenkin olla vain yhteen kerrallaan. Rakastuneen tunteet suuntautuvat tiiviisti yhteen, minkä vuoksi polyamoriset suhteet sopivat paremmin tilanteisiin, joissa ollaan pelkästään ihastuneita tai joissa rakastumiset ovat yksipuolisia.

Romanttisten tunteiden vahvistuminen tai sammuminen ei riipu niinkään siitä, onko suhteessa harjoitettu seksiä. Voimakkaiden tunteiden kannalta keskeisempää on oikeanlainen toivon ja epätoivon yhdistelmä. Tunteet ovat vahvimmillaan, kun koetaan, että vastavuoroisuus on mahdollista muttei olla siitä aivan varmoja.

Lisäksi suhde on oltava toteutettavissa; liian isojen käytännöllisten esteiden edessä suuretkin tunteet tasaantuvat.

Tunne tosin on yksinkertaistava sana kuvamaan rakastumista, sillä kyse ei ole vain tunteista, vaan koko ajatusmaailmaa tai maailmoja hallitsevasta pakkomielteestä.

Ennemmin tai myöhemmin rakastuminen yleensä loppuu tai muuntuu enemmänkin kiintymykseksi ja rakastamiseksi. Vain poikkeustapauksissa henkilöt voivat pysyä toisiinsa rakastuneina vuosikymmeniä, jopa loppuelämänsä. Sitä, miksi joskus niin tapahtuu, ei toistaiseksi tiedetä. Omilla teoilla voi vaikuttaa asiaan muttei ehkä ratkaisevasti – rakastumista kun ei tietoisilla päätöksillä sen paremmin aikaansaada kuin lopetetakaan.

Rakastumisen prosessi voidaan päättää parhaiten, kenties ainoastaan, katkaisemalla yhteydenpito rakastuneiden välillä kokonaan. Intohimo voi päättyä myös havaittuun epäsuhtaan, jos vain toinen onkin ollut rakastunut. Myöhemmin suhteen voi kaataa myös epäsopivuus. Onhan mahdollista hullaantua ihmiseen, jonka kanssa ei suurten tunteiden lisäksi ole muuta yhteistä.

Ero niin ikään on prosessi. Vielä senkin jälkeen kun päätös siitä on tehty, eron toteuttaminen voi olla vaikeaa. Irtautuminen ei ole yksinkertaista, sillä puolisoa saatetaan yhä rakastaa – luopumisen surun ja rakastumisen euforian vuoksi jopa aiempaa enemmän.

Lisäksi erotessa on usein luovuttava osasta ihmissuhteita ja muuta tuttua elinpiiriä. Vaikeaksi muutoksen voi tehdä myös halu miellyttää ja välttää teon muissa herättämä viha ja närkästys. Vastuun kantaminen tästä kaikesta on raskasta, minkä vuoksi lopullista eroa usein pitkitetään tai odotetaan, että joku muu tekisi ratkaisun.

Näin eteenpäin

• Unohda ideasi: miehesi ja ystäväsi väliaikainen ero sen paremmin kuin teidän neljän yhteydenpitokaan tuskin hälventäisi heidän tunteitaan.
• Rakastuneet keskittyvät toisiinsa, joten monisuhteisuuskaan tuskin olisi toimiva ratkaisu.
• Pysyvämpi ero ystäväpariskunnasta lienee liittojenne paras pelastus – olettaen, että miehesi ja ystäväsi ovat valmiita uhraamaan suhteensa.