Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta. Mieheni tunnusti, että hän ja meille rakkaan ystäväpariskunnan vaimo ovat olleet rakastuneita toisiinsa pari vuotta, seksiä suhteessa ei ole vielä ollut. Mieheni rakastaa yhä myös minua ja ystäväni miestään. Nyt olemme laittaneet perheidemme välit poikki, eikä kellään ole enää kivaa. Olen miettinyt, palaisiko onni, jos jakaisin mieheni ystäväni kanssa. Mieheni ei hyväksy tätä ja uskoo olevansa aina rakastunut ystäväämme. Haluaisin kysyä: Kestääkö rakastuminen, jos rakastetustaan joutuu eroon keskellä suurinta huumaa ilman täyttymystä? Vai sammuttaisiko yhteydenpito tunteet? Onko polyamorismi oikeasti mahdollista? Saammeko takaisin ystävyyden vai onko ero ehdoton, jos haluamme liittojemme säilyvän?”

Hannahin tahraton mieli ja sisarien sietämätön keveys

On mahdollista olla ihastunut useaan ihmiseen yhtä aikaa ja rakastaakin montaa samanaikaisesti. Rakastunut voi kuitenkin olla vain yhteen kerrallaan. Rakastuneen tunteet suuntautuvat tiiviisti yhteen, minkä vuoksi polyamoriset suhteet sopivat paremmin tilanteisiin, joissa ollaan pelkästään ihastuneita tai joissa rakastumiset ovat yksipuolisia.

Romanttisten tunteiden vahvistuminen tai sammuminen ei riipu niinkään siitä, onko suhteessa harjoitettu seksiä. Voimakkaiden tunteiden kannalta keskeisempää on oikeanlainen toivon ja epätoivon yhdistelmä. Tunteet ovat vahvimmillaan, kun koetaan, että vastavuoroisuus on mahdollista muttei olla siitä aivan varmoja.

Lisäksi suhde on oltava toteutettavissa; liian isojen käytännöllisten esteiden edessä suuretkin tunteet tasaantuvat.

Tunne tosin on yksinkertaistava sana kuvamaan rakastumista, sillä kyse ei ole vain tunteista, vaan koko ajatusmaailmaa tai maailmoja hallitsevasta pakkomielteestä.

Ennemmin tai myöhemmin rakastuminen yleensä loppuu tai muuntuu enemmänkin kiintymykseksi ja rakastamiseksi. Vain poikkeustapauksissa henkilöt voivat pysyä toisiinsa rakastuneina vuosikymmeniä, jopa loppuelämänsä. Sitä, miksi joskus niin tapahtuu, ei toistaiseksi tiedetä. Omilla teoilla voi vaikuttaa asiaan muttei ehkä ratkaisevasti – rakastumista kun ei tietoisilla päätöksillä sen paremmin aikaansaada kuin lopetetakaan.

Rakastumisen prosessi voidaan päättää parhaiten, kenties ainoastaan, katkaisemalla yhteydenpito rakastuneiden välillä kokonaan. Intohimo voi päättyä myös havaittuun epäsuhtaan, jos vain toinen onkin ollut rakastunut. Myöhemmin suhteen voi kaataa myös epäsopivuus. Onhan mahdollista hullaantua ihmiseen, jonka kanssa ei suurten tunteiden lisäksi ole muuta yhteistä.

Ero niin ikään on prosessi. Vielä senkin jälkeen kun päätös siitä on tehty, eron toteuttaminen voi olla vaikeaa. Irtautuminen ei ole yksinkertaista, sillä puolisoa saatetaan yhä rakastaa – luopumisen surun ja rakastumisen euforian vuoksi jopa aiempaa enemmän.

Lisäksi erotessa on usein luovuttava osasta ihmissuhteita ja muuta tuttua elinpiiriä. Vaikeaksi muutoksen voi tehdä myös halu miellyttää ja välttää teon muissa herättämä viha ja närkästys. Vastuun kantaminen tästä kaikesta on raskasta, minkä vuoksi lopullista eroa usein pitkitetään tai odotetaan, että joku muu tekisi ratkaisun.

Näin eteenpäin

  • Unohda ideasi: miehesi ja ystäväsi väliaikainen ero sen paremmin kuin teidän neljän yhteydenpitokaan tuskin hälventäisi heidän tunteitaan.
  • Rakastuneet keskittyvät toisiinsa, joten monisuhteisuuskaan tuskin olisi toimiva ratkaisu.
  • Pysyvämpi ero ystäväpariskunnasta lienee liittojenne paras pelastus – olettaen, että miehesi ja ystäväsi ovat valmiita uhraamaan suhteensa.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.

terapeutti

Voiko puolisonsa jakaa toisen kanssa?

Aika ammattitaidotonta psykologilta väittää, ettei rakkaus ole mahdollista useamman ihmisen välillä. Tai ylipäätään puuttua siihen, mikä on toisen suhteessa paras ratkaisu lyhyen kuvauksen perusteella. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vaimoni on ollut yli 10 vuotta rakastunut myös meidän yhteiseen ystäväämme. Eikä tilanne ole koskaan suhdettamme uhannut. Vaikka alkuun asia aiheuttikin mustasukkaisuutta ja epävarmuutta, nyt nauramme tilanteelle yhdessä. Olen myös itse polyamorinen. Meistä...
Lue kommentti
Vierailija

Voiko puolisonsa jakaa toisen kanssa?

Hyvä Hannahin tahraton mieli (mahtava nimimerkki muuten!), toivottavasti luet tämän kommentin. Haluan nimittäin kertoa, ettei vastaajan näkemys millään tavoin kuvaa psykologien yleistä näkemystä polyamoriasta tai perustu tieteellisesti tutkittuun tietoon. Olen itse psykologian opiskelija, ja tiedän useammankin psykologin, jotka itsekin elävät onnellisessa ja tyydyttävässä polyamorisessa suhteessa. Kannattaa toimia sen mukaan, mikä tilanteen eri osapuolille tuntuu parhaalta, eikä mennä vain...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.