Juhlakausi on käsillä, mikä tarkoittaa monille herkuttelun riistäytymistä, rasvaisia ruokia ja inhottavaa närästystä. Vaarattomaan närästykseen on lääkkeitä, mutta niitä ei pidä käyttää pitkäaikaisesti.
Palo rinnassa ei välttämättä ole merkki rakastumisesta. Melko usein se on närästystä.
Närästyksen – kuten muutkin suolistokivut – tunnistaa yleensä siitä, että sen kohtaa ei pysty osoittamaan sormella. Kipu tai polte tuntuu vain jossain päin. Polte voi olla enemmän vatsan puolella, sydämen kohdalla tai jopa kurkussa.
Noin joka kymmenes kärsii närästyksestä joka viikko, satunnaisesti vielä useampi. Koska vaiva on niin yleinen ja yleensä harmiton, voi olla vaikeaa tietää, milloin se vaatii hoitoa ja milloin ei.
Yleispätevä neuvo on, että jos närästys on satunnaista ja sen kanssa pärjää itsehoitolääkkeillä, ei tarvitse huolestua.
Juhlaruoan ääressä hapottaa
Raskas ja rasvainen ruoka närästävät helposti, joten juhlakaudet lisäävät vaivaa. Käytännössä paljon valkuaista ja rasvaa sisältävä ruoka hidastaa mahalaukun tyhjentymistä ja närästysoiretta ehtii syntyä tavallista enemmän.
Ruoka sulaa mahalaukussa mahahappojen avulla. Jos ruoka sulaa hitaasti, mahahapotkin joutuvat viipymään tavallista pitempään vatsassa ruoan kimpussa. Samalla hapot voivat korventaa myös ruokatorvea, mikä aiheuttaa närästyksen oireet.
Toisilla happoa pääsee helpommin mahalaukusta ruokatorveen, joten joitakin närästää herkemmin kuin toisia. Myös asento vaikuttaa. Jos syö grilliruokaa ja heittää pitkälleen, on aika varmaa että alkaa närästää.
Lääkkeistä helpotusta
Närästys hoituu elintapamuutoksilla. Niiden tehoa odotellessa oloaan voi helpottaa apteekissa ilman reseptiä myytävillä närästyslääkkeillä.
Antasidit neutraloivat mahanesteen suolahappoa ja helpottavat poltetta enintään pari tuntia kerrallaan. Ne muodostavat suojaavan pinnan, joka estää happoja ärsyttämästä haavautunutta limakalvoa. Jotkin lääkkeet vaikuttavat suoraan mahahapon eritykseen ja vähentävät sitä.
Melkein kaikkien närästyslääkkeiden pitkäaikaisella käytöllä on haittoja.
Käsikauppavalmisteidenkin käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa, jos sairastaa munuaisen tai sydämen vajaatoimintaa, verenpainetautia tai syö mikrobi- tai osteoporoosilääkkeitä.
Närästyslääkkeitä voi käyttää kuuriluontoisesti. Pitkäaikainen hoito ei ole hyvästä, jos ei edes tiedetä mitä oikein hoidetaan.
Närästystä voidaan tutkia myös mahalaukun tähystyksellä, gastroskopialla. Viikoittainen närästyslääkkeen tarve on syy mennä tutkimuksiin.
Kun lääkinnän tarve on jatkuva, lääkkeet eivät auta tai närästykseen liittyy laihtumista tai oksentelua, tähystyksellä voidaan poissulkea vakavampia syitä.
Milloin refluksitautia?
Jos närästys on säännöllistä ja jatkuvaa, syy on usein refluksitauti. Siinä ruokatorven alaosassa sijaitseva sulkijalihas ei toimi kuten pitäisi, ja vatsan hapanta sisältöä pääsee ruokatorveen ja jopa henkitorveen.
Närästyksen lisäksi refluksitautiin voi kuulua ummetusta, pahoinvointia ja vatsan turpoamista. Joskus siihen liittyy myös yskänkohtauksia, kun mahalaukun hapan sisältö ärsyttää henkitorvea.
Hoito on samanlaista kuin lievemmässä närästyksessä: elintapojen tarkistusta sekä närästyslääkkeitä tarpeen mukaan.
Jos nuori ihminen joutuisi muuten syömään loppuelämänsä närästyslääkkeitä, ruokatorven alaosan kiristysleikkauksestakin tulee varteenotettava hoitovaihtoehto.
Asiantuntijana yleislääketieteen erikoislääkäri Ari Rosenvall.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
